isojen päätösten edessä.

Minä olen aikuisella iällä oman seksuaalisuuteni löytänyt perheellinen nainen. Paljon olen tätä asiaa pohtinut ensin itsekseni, sitten puolison kanssa jo aika pitkään. seksuaaliterapeutillakin olen käynyt.
En kuitenkaan tunne ketään lesboja, enkä varsinkaan samoista lähtökohdista lesboelämään lähteneitä. Kysyisinkin nyt miten teillä muilla eron tästä syystä läpikäyneillä on elämä sujunut. Onko missään vaiheessa kaduttanut ja tullut mieleen että ei Tää ollutkaan mun juttu... Vai onko ennemminkin tuntunut siltä, niinkuin palaset vihdoin loksahtaisivat kohdalleen?
5<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Samanlainen tilanne Täälläkin. Jos haluat kirjoitella,niin [email protected]

Äänestä

lepakkolaakso.netissä on tästä aiheesta paljon juttua.

Olin itse perheetön yli kolmekymppinen kun kävin oman seksuaalisuuteni kanssa pohdintoja ja valintoja, toki olin jo vuosia peittänyt asian ja ajattelin että kyllä se ohimenee kun ei ajattele asiaa niin. Ahdistus ja paha olo vain kasvoi ja oli pakko lähteä kohti tuntematonta, tein isompia japienempiä valintoja ja ratkaisuja ja se että aloin pysymään hengittämän ja olemaan vapaa itseni kansssa oli valtava helpotus.
Olen edelleen osittain kaapissa elävä lesbo, ja elämä on tasapainoista ja naiåutin joka päivä siitä että len tasapainossa itseni kanssa.

Toiset pysyvät elämään koko ikänsä kaapissa kenenkään tietämättä asiasta, itse en enää pysynyt niin elämään, ensimmäksen kerran sanoin ääneen katselevani naisia setan toimistolla ja siitä alkoi omanlainen uusi elämäni.

Äänestä

Osa lesboista elää ihan omana itsenään käymättä kuitenkaan Setan toimistoilla, Setan pippaloissa ja ilman, että osallistuu banderollein Pride-marssilla. Omana itsenä voi myöskin elää ihan hyvin sen kummemmin toitottamattaa omasta seksuaalisuudesta jokaiselle vastaantulijalle. Omana itsenään ja naisista tykkäävänä voi nauttia elämästä täysin rinnoin olematta sen kummemmin kaapissa tai kaapin ulkopuolella. Lesbous ei välttämättä tarkoita kirkuvia sateenkaarenvärisiä vaatteita, ravaamista naisten bileissä, pukeutumista mieheksi, osallistumista kaikenlaiseen Setan toimintaan ja eri ryhmiin.

Äänestä
  • Juuri näin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


dream321 kirjoitti:

Minä olen aikuisella iällä oman seksuaalisuuteni löytänyt perheellinen nainen. Paljon olen tätä asiaa pohtinut ensin itsekseni, sitten puolison kanssa jo aika pitkään. seksuaaliterapeutillakin olen käynyt.
En kuitenkaan tunne ketään lesboja, enkä varsinkaan samoista lähtökohdista lesboelämään lähteneitä. Kysyisinkin nyt miten teillä muilla eron tästä syystä läpikäyneillä on elämä sujunut. Onko missään vaiheessa kaduttanut ja tullut mieleen että ei Tää ollutkaan mun juttu... Vai onko ennemminkin tuntunut siltä, niinkuin palaset vihdoin loksahtaisivat kohdalleen?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu