Sattumia hautausmaalla

Jumala auttaa ja vahvistaa apua kaipaavaa ihmistä monella tapaa. Kun rukoilit ja pyysit merkkiä Jumalalta, niin ei mielestäni ole mahdotonta, että hän antoi sinulle näyn pyytämästäsi haudasta.
Ja jos joutuu ilkivallan kohteeksi, niin usein auttaa kun jätämme asian Kaikkivaltiaan hoidettavaksi, emme lähde itse kostamaan.
Raamattu sanookin, että Herran on kosto.

Uskon asenteellamme olevan suuren merkityksen eri tilanteiden kehityksessä.
Vainossa ja vaikeuksissa ajattelit, mitä omalta kohdaltasi voisit tehdä tilanteen "siistiämiseksi". Et ollut kostonhimoinen, riitelevä, vaan ajattelit asiaa kaikkien puolesta. Minulle tulee mieleen tilanteestasi Psalmi 37:n sanat, että ei tule vihastua pahaintekijöiden tähden. Ei pidä kadehtia vääryydellä menestyvää.
Kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.Luota Jumalaan ja tee hyvää.
Koko Psalmi on aivan ihanan lohduttavaa. Lue se omasta Raamatustasi:)

Ihminen, joka vahingoittaa toista, on katkera ja "syö" omaa sisintään.
Elämän lakeihin kuuluu, että saamme sen takaisin, minkä lähetämme,
kuin bumerangin. Oma katkeruus hänet vei hautaan.
Ei se ollut Jumalan rangaistus, vaan ne moraaliset lait, jotka
Jumala ihmisille antoi rajoiksi. Noin niinkuin mielestäni...

Mielenkiintoinen tarinasi ap! Hyvä, kun pysyit vahvana ja tilanne helpottui.
Itselläni on ollu myös raskasta töiden suhteen ja nyt työttömänä. (vuosi sitten valmistuneena kovalla työllä hyvään ammattiin, mutta epäonnea saada töitä mistään). Epäonnistuin työhaastattelussa jo 5. kerran, vaikka annoin kaikkeni mitä pystyin, ainakin mielestäni. Itsekin olen pyytänyt monesti apua Jumalalta, että saisin vielä mahdollisuuden pästä töihin ja tehdä jotain elämälläni. Nuorikin olen vielä. Olen saanut yleensä sen jälkeen kutsun haastatteluun, mutta jostain kumman syystä en ole päässyt eespäin. Moni on sanonut, että se ei ole tainnut olla vain "sun paikka". Tarkottaa, että oikea tulee kyllä vastaan. Olen jo välillä todella vaipunut epätoivoon, mutta sen enempää apua en koe olevani saanut ylempää. Mietin taas tänään, että viimeks kun sain töitä, ja oin menossa haastatteluun minulle tuli de ja vu asiasta, niin kuin olisin ollut ennenkin täällä. Tiesin silloin jo että saan paikan, ja niin sainkin. Yhen toisen kerran oli myös samanlainen tunne, kun menin uuteen työpaikkaan. Tollasia tilanteita on ollut muiden asioidenki kohalla. Nyt oon ruvennut miettimään, että voiko se vaan olla tottakin, että tietää kyllä sitten kun astuu sinne oikeaan paikkaan..