Olen nyt 13v. Tyttö.
Painan 63kg ja olen 160cm pitkä.
Minua on kiusattu monet vuodet joo siitä että olen ylipäinoinen,
Erilainen,hymyilevä ja ihminen joka on aivan liian kiltti.
Minun vanhempani kuolivat kun olin 3lk
En juurikaan muista heistä koska minulta lähti osa muistista samassa kolarissa kun he kuolivat.
Sen päivän jälkeen muutin tädilleni.
Asuin siellä ja vahdoin koulua.
Siellä kukaan ei halunnut olla kaverini.
Minua haukuttiin,tönittiin ja jätettiin ulko puolelle.
Sinä päivänä kun astuin luokkaan tajusin että mailmassa on ilkeitäiib ihmisiä.
En tajunnut/halunnut tajuata miksi he kiusasivat minua
Jokq ilta menin ikkunan eteen ja rukoilin jumalalta että äiti palaisi hakemaan minut vielä joskus.
Toiveeni ei tietenkään toteutunut ja minä vajosin,vajosin kunnos olin siinä tilan tessa että en tiennyt mitä tehdä.
Tilanne oli minulle niin uusi.
Muistan vieläkin ne illat kun itkin kellarissa.
En tuntenut tätini vielä kauhian hyvin mutta essani,enkä siksi uskaltanut kertoa hänelle tai kellekään mulle siitä että minua kiusattiin koulussa.
Valvoin myös monesti öitä itkiessäni vanhempiani.
Olin. Täysin yksin.
Tuntui että minulla ei olut ketään.
Kaverini,muut sukulaiset sekä tutunni olivat kaikki ranskassa.
(Osuin siis ennen siellä mutta muutin Suomeen tätini luo).
Nykyäänkin minua kiistaan eikäbminulla ole vieläkään ketää kellekään puhua.
Onko ketään muuta
kiusattu?
Olisi mukavaa jos joku vastaisi ja neuvoisi
Painan 63kg ja olen 160cm pitkä.
Minua on kiusattu monet vuodet joo siitä että olen ylipäinoinen,
Erilainen,hymyilevä ja ihminen joka on aivan liian kiltti.
Minun vanhempani kuolivat kun olin 3lk
En juurikaan muista heistä koska minulta lähti osa muistista samassa kolarissa kun he kuolivat.
Sen päivän jälkeen muutin tädilleni.
Asuin siellä ja vahdoin koulua.
Siellä kukaan ei halunnut olla kaverini.
Minua haukuttiin,tönittiin ja jätettiin ulko puolelle.
Sinä päivänä kun astuin luokkaan tajusin että mailmassa on ilkeitäiib ihmisiä.
En tajunnut/halunnut tajuata miksi he kiusasivat minua
Jokq ilta menin ikkunan eteen ja rukoilin jumalalta että äiti palaisi hakemaan minut vielä joskus.
Toiveeni ei tietenkään toteutunut ja minä vajosin,vajosin kunnos olin siinä tilan tessa että en tiennyt mitä tehdä.
Tilanne oli minulle niin uusi.
Muistan vieläkin ne illat kun itkin kellarissa.
En tuntenut tätini vielä kauhian hyvin mutta essani,enkä siksi uskaltanut kertoa hänelle tai kellekään mulle siitä että minua kiusattiin koulussa.
Valvoin myös monesti öitä itkiessäni vanhempiani.
Olin. Täysin yksin.
Tuntui että minulla ei olut ketään.
Kaverini,muut sukulaiset sekä tutunni olivat kaikki ranskassa.
(Osuin siis ennen siellä mutta muutin Suomeen tätini luo).
Nykyäänkin minua kiistaan eikäbminulla ole vieläkään ketää kellekään puhua.
Onko ketään muuta
kiusattu?
Olisi mukavaa jos joku vastaisi ja neuvoisi
Vastaukset 1
Vanhimmat
En yritä olla ilkeä mutta laihduta jos se auttaisi