Koulutan tyttäreni kotona neljänteen luokkaan asti. Syynä synnynnäinen herkkyys ja ujous. Tyttäreni on perinyt nämä ominaisuudet minulta.
Päätin jo ennen raskaaksi tulemista, että jos lapseni ilmentää samaa persoonallisuustyyppiä kuin itselläni on, en laita häntä kärsimään alakoulun ensimmäisille luokille.
Muistoni alakoulun ensimmäisiltä luokilta ovat niin kaoottisia ja ahdistavia, että olen joutunut käymään psykoterapiassa niiden vuoksi. Vasta yläasteella aloin voida henkisesti paremmin, mutta siihen mennessä tuho oli jo tapahtunut ja persoonani oli sementoitunut ahdistuneeksi ja masentuneeksi. Lukion jälkeen aloin vapautua ahdistuksesta. Yliopistoaikoina kävin psykoterapiassa puimassa traumaani.
Välitunneilla saatoin nähdä väkivaltaa, joillain opettajilla oli kauhean kova ääni joka aiheutti minulle pelkoa, luokallamme oli pari persoonallisuushäiriöistä lasta, joskus opettaja huusi viattomall lapselle, kerran opettaja löi yhtä luokkamme poikaa...
Päätin jo ennen raskaaksi tulemista, että jos lapseni ilmentää samaa persoonallisuustyyppiä kuin itselläni on, en laita häntä kärsimään alakoulun ensimmäisille luokille.
Muistoni alakoulun ensimmäisiltä luokilta ovat niin kaoottisia ja ahdistavia, että olen joutunut käymään psykoterapiassa niiden vuoksi. Vasta yläasteella aloin voida henkisesti paremmin, mutta siihen mennessä tuho oli jo tapahtunut ja persoonani oli sementoitunut ahdistuneeksi ja masentuneeksi. Lukion jälkeen aloin vapautua ahdistuksesta. Yliopistoaikoina kävin psykoterapiassa puimassa traumaani.
Välitunneilla saatoin nähdä väkivaltaa, joillain opettajilla oli kauhean kova ääni joka aiheutti minulle pelkoa, luokallamme oli pari persoonallisuushäiriöistä lasta, joskus opettaja huusi viattomall lapselle, kerran opettaja löi yhtä luokkamme poikaa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mahtaako olla provo... Siltä varalta, että ei ole, niin kuulostaapa kamalalta. Oletko kuullut itseään toteuttavista ennusteista? Miten surullista, että et anna lapsellesi edes mahdollisuutta kasvaa ja onnistua. Olet jo etukäteen päättänyt, että hän ei pärjää koulussa. Häneltä jää paljon kokematta ja oppimatta. Millaiseksi luulet hänen itseluottamuksensa kehittyvän? Miksi haluat opettaa hänelle, että maailma ja koulu on vaarallinen paikka?
Äidin tehtävä ei ole poistaa esteitä ja haasteita lapsen tieltä vaan kannustaa ja auttaa häntä niiden voittamisessa.
Toivottavasti pidät huolen, että lapsesi saa ikäistään seuraa muulla tavoin. Olisi myös tärkeää, että hän oppii pärjäämään ryhmässä, jolloin joku voimisteluharrastus, ratsastus tms. olisi hyvä keino oppia olemaan myös yhtenä muiden joukossa.
Pidä huoli, ettet lietso omaa ahdistustasi lapseesi, vaan kannustat häntä.
Synnynnäinen herkkyys ja ujous? Vai sellaista.
Varmasti luulet toimivasi lapsesi parhaaksi, mutta silti ennen päätöstäsi toivoisin sinun juttelevan esimerkiksi kasvatusneuvolassa lapsesi tulevaisuudesta. Jos alueellasi ei neuvoloista löydy mielestäsi riittävän pätevää henkilöstöä, käytä lastasi useammalla alan ammattilaisella.
Tässä maailmassa törmää joskus vanhempiin, jotka omalla käytöksellään kykenevät aiheuttamaan lapselleen paljon pahaa - tarkoittaessaan lapsensa "parasta".
Samaa mieltä, kouluilla ei ole halua auttaa tällaisessa tilanteessa. En vaan jaksa uskoa siihen, että kun lapsesi saa kasvaa turvallisesti hiukan vanhemmaksi, niin sillä oikeasti olisi muuta kuin positiivista vaikutusta. Pelkäämään oppii sitten myöhemmälläkin iällä. Oikein hyvä ratkaisu. Olisinpa tehnyt samoin.