Olen monena iltana seissyt parvekkeen kaiteeseen nojaten illan viiletessä. Läntisellä taivaalla näen jälleen tuon ainoan tähden vilkkuvan. On kuin tulisin kotiin taas, sitten Kesäheinän aikoihin en ole saanut ihailla tähtitaivaan näkymiä:D
Entisellä kotipaikallani peitti tammipuu koko näkymän, eikä pimeällä yksin halua hakea avarampaa maastoa.
Seisoin miettien,...ovatko kaikki menneet rakkaani jossakin tallella? Lähetin kiitollisen ajatuksen kaikesta kokemastani, tietäen vuoroni myös tulevan liittyä tähtitarhoihin.
Palstaa olen vilkaissut harvakseen, pikku jutustelua ajankohtaisuuksista näkyy olevan meneillään.Sitten syysmyrskyjen ja talvipakkasten aikaan vilkastuu kirjoittelukin, voidaan taas älyllisiäkin mietteitämme pohtia aloituksissa.
Tähtitaivas kattaa meidät kotomaamme kamaralla, jonka viilenevän, mutta kauniin illan myötä toivotan Hyvää yötä!
Entisellä kotipaikallani peitti tammipuu koko näkymän, eikä pimeällä yksin halua hakea avarampaa maastoa.
Seisoin miettien,...ovatko kaikki menneet rakkaani jossakin tallella? Lähetin kiitollisen ajatuksen kaikesta kokemastani, tietäen vuoroni myös tulevan liittyä tähtitarhoihin.
Palstaa olen vilkaissut harvakseen, pikku jutustelua ajankohtaisuuksista näkyy olevan meneillään.Sitten syysmyrskyjen ja talvipakkasten aikaan vilkastuu kirjoittelukin, voidaan taas älyllisiäkin mietteitämme pohtia aloituksissa.
Tähtitaivas kattaa meidät kotomaamme kamaralla, jonka viilenevän, mutta kauniin illan myötä toivotan Hyvää yötä!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kadoksissa välillä ollut Iltatähteni Venus taas paikaltaan vilkutteli. Keväällä olikin veijari välillä karkuteillä.
Kotipaikallahan tässä ollaan, tunnemme niin. Samoinko nyt sinäkin sinisirkku.
Kyllä tunnen olevani. Päivä päivältä on lisääntynyt viihtyvyyteni. Lähes valmis on sisustuskin pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta. Tuo "apumies" sai tosi paljon aikaan, mutta vielä joudun kerran turvautumaan apuunsa.
Lapset kun lomailevat parast'aikaa saaristossa, ja muutenkin ovat remmissä, en halua olla vaivaksi.
Tyttöjen piti tulla käymään tänään, mutta nuorimmainen on saaren vankina, kunnes veli veneineen porhaltaa Brännskäristä heittämään mantereelle.
No, elokuun lopulla on sukutapaaminen Kahvila Siili:ssä Hels.Käpylässä, jota mieheni pojanpoika pyörittää.
Enpä ole sukua kaivannutkaan omien puuhien ja rientojen aikana, ihanan aktivoivia nämä elämänmuutokset:D
Rohkaisevaa kuulla myönteisiä kertomuksia muutoista ja muutoksista. Asuimme kauan Espoon Laurinlahdessa, joten nuo Sinisirkun merimaisemat ovat hyvin tuttuja. Olemme yli kymmenen vuotta asuneet lännempänä emmekä enää ole espoolaisia, lasten perheet kylläkin asuvat Espoossa, eikä matka ole onneksi pitkä.
Tällä viikolla oltiin veneilemässä Tammisaaren saaristossa useampi päivä, ja torstain vastainen yö oli erityisen otollinen tähdenlentojen näkemiselle, ja niitä bongattiinkin useita satelliittien ja lentokoneiden lisäksi . Oli melko pilvetöntä eikä keinovaloja kymmenien kilometrien säteellä. Syksyisiä huveja on veneen kannella selällään makuupussissa tähtitaivaalle tuijottelu, siinä tuntee todellista yhteyttä maailmankaikkeuteen ja oman pienuutensa , kuitenkin osana tätä luomakuntaa. Siinä Suomen ja Kreikankin talousmurheet tuntuvat kutistuvan mittasuhteisiinsa..
Usein tuleekin mieleen tähtitaivaalle tähyillessä poisnukkuneet rakkaat, että he vilkuttavat sieltä tähtitarhoista kertoen, että kaikki on hyvin, että he seuraavat tätä maista vaellusta .
Perseidit kuulemma tiuhaan lentelivät , sitä mainostettiin etukäteen mutta en onnistunut näkemään. Pysäytin auton pimeälle sivutielle mutta täällä keskellä suomea oli liian paksu pilvipeite.
Minä vain kuuta katselen ikkunoistani, sillä kaupungin valot estävät pienempien tuikkujen näkemistä, puhumattakaan "punaisesta planeetasta" alhaalla taivaan rannalla. Venuksen eroitan mutta sekään ei oikein osu näkökenttääni.
Mutta täysikuu se on näin elokuussa komea, kun se nousee tuon metsän reunan takaa niinkuin viimeksi, kun ei ollut pilvistä. Tällä hetkellä on mustakuu. Seuraava täysikuu nousee 29.8.
http://www.eeki.biz/kuun_vaihe.php
Nuorena maalla asuessani ihailin aina talvista tähtitaivasta ja etsin sieltä tähtikuvioita. Koulukirjastosta lainasi kirjoja, joista sain tietoa maailmankaikkeudesta, galakseista ja tähdistä. Silloin ei ollut vielä tietoa mustista aukoista eikä ollut nykyajan tehokkaita kaukoputkia ja tietotekniikkaa uusien teorioiden rakentamiseeen.
ps. nyt vaivaa mieltäni se etten ole vielä tänä kesänä meressä uinut. Olisiko tänään se päivä, sillä vedet ovat nyt lämmenneet vielä hetkeksi.
Taitaa jäädä uimahalllin altaaseen kastautumiseni tänä kesänä. Tuo merivesi oli kylmempää kuin pienessä Lippajärvessä kahlaillessani siellä.
Niin on perjantaipäivän tärkeimmät ohi ja viikonloppu taas edessä. Tuo Katleijan osallistuminen toi kaipauksen Atolfiiaan, jonka mukanaolosta on kovin kauan.
Usein hän kirjoittikin samaan aikaan Katleijan kanssa. Jos Atolfiia edes lukee joskus palstaa, niin terveiset täältä, palstalla muistelen Sinua!
Kyllä Atolfia minullakin on mieleen tullut sekä Kukkahame, terveisiä heille, niin ja tietysti sini-sirkulle.
Piti uimaan mennä, mutta metsäpolkukävelyn valitsin, sauvojen kanssa tietenkin. Reppu selkään vesipulloineen ja kännyköineen.
Taivallukseni kulki ylös mäelle kiertäen ison vesitornin. Askeleet oli tarkasti aseteltava kivien väliin ja sauvat tukevasti tasapainoa säilyttämään. Kiipesin vanhan kaatopaikan laelle, josta näin kauas yli Turun aina Raisioon asti ja epäilin myös Naantalin luostarikirkon torninkin hahmottavani kaukaisuudessa.
Katsastin viimevuonna löytämäni omenapuun, jossa oli hyvät hillo-omenat. Tulee hedelmää tänäkin vuonna, mutta vähemmin.
Sainpa vattumaistiaisetkin kun kahlasin korkeassa ruohikossa pientä polkua pitkin suunnaten jo väsyneenä kotia kohti.
Tuli aika huono olo niin että ihan oksensin ne vatut sammalikkoon. Ans kattoo jaksaako tästä vielä kotio. Olinkin jo kaksi tuntia retkelläni ollut. Lepäsin kivellä ja soitin tyttärellekin.
Selvisin kun selvisinkin taas. Keitin kupin kahvia ja istahdin keinutuoliini.
Marjanpoimintaan ei täällä ole tietokaan missäpäin metsiä olisi. Tänä vuonna ei Nuuksioon kävijöitäkään ole ilmaantunut. Lippiksellä oli tosin luonnonsuojelualue Auroran puisto pelkkää metsää, mutta sieltä en halunnut runsaastakaan sadosta poimia koirien vuoksi. Sipoon metsät on tuttuja, mutta enpä taida tänä vuonna sinnekään lähteä.
Taisit Katleija rasittaa itseäsi liikaa, kun noin pahoivointi tuli, tuo maastokävely vaatii paljon energiaa, kumarteleminenkin, jos tasapainossa on ongelmia.
Minä tyydyn jo toritarjontaan, päivittäinhän saa sitten talvella ostettuakin tarvitsemansa. Muutenhan metsäkävelyt on ihania, kahteen paikkaan pitäisi vielä mennä, Kesäheinään ja Suvisaaristoon ystäviä tapaamaan.
Kaikkein mielenkiintoisinta on kuitenkin uuden kodin askareet:D