Mua vaivaa tosi paljon yks asia, nimittäin mun ex..Meillä on ollu tosi kirjava menneisyys yhessä, ja nyt ollaan taas oltu pitkästä aikaa tosi hyvissä väleissä. Mä en tiedä mitä mä teen, ku järki sanoo (ja niin tää jätkäkin) että pitäis olla vaan kavereita, mutta kun mun sydän sanoo toista! Me mentiin sänkyyn (jotenkin se meni vaan siihen) ja sitä ei oo nyt toistunu. Vaikka oiskin järkevää pysytellä vaan kamuina, niin silti hän sanoi ettei sitä kaduta "se" yhtään, ja se oli ihanaa..Kiitos jos jaksoitte jakaa tän mun kanssa ja mä tarttisin nyt hyvii elämänohjeita :)
Kellään kokemusta?
StadiGirl82
5296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
joo, joo kokemusta tosiaan löytyy!! Mulla oli sama juttu täs aika pitkä aika sitten.. erottiin jätkän kans 8kk seurustelun jälkee.. pitkään aikaa ei pidetty yhteyttä ja sit alko välit paranemaan! Yks vkl piti vaa mennä jutteleen sen kans ja kas.. sänkyyn sitä päädyttiin! Toisin ku sulla tätä jatku pitkää, järki sano ei, mut sydän juu..ei sille mahtanu enä mitää! sit juteltiin ja päädyttiin et kokeillaan taas.. ja nyt ollaan oltu 2kk yhes! tohon on vaikee sanoo mitään. ke Et kertonu et kauan olitte yhes ja kuinka kauan eros ku taas sänkyy päädyitte!? ja sitä et minkä takia erositte!?
kuulkaas tytöt. Täällä sama juttu! Seurusteltiin yli kaks vuotta, oltiin sen jälkeen kuukaus erossa toisistamme, vähän ennen joulua sitten päädyttiin sänkyyn.. luulin ennen että sellasta tapahtuu vaan leffoissa, mutta se todellakin vaan tapahtu, eikä sille voinu mitään! Se on niin hankalaa päästä eroon exästä, siis omalta osalta, elää silleen menneisyydessä ja niissä hyvissä muistoissa, vaikkei ikinä sais elää muistoissa vaan nykyisyydessä. Pitää olla kuitenkin kriittinen siihen nähden, että jos suhde on mennyt poikki, siinä on ollut jotain varmasti pielessä. Sitä vaan on sokea, ja unohtaa silleen kaiken paskan mitä on saanut kokea ja muistaa jokaisen hyvän hetken/kosketuksen. Mulle se "sänkyyn meno" oli aika nostalginen kokemus. Mutta siinä on semmonen ongelma, että ei sitä pysty olemaan sillälailla seurustelun ja ei seurustelun välimaastossa, se stauttaa molempia ihan mielettömästi.
Mulla on pattitilanne tällä hetkellä, mäkään entiedä mitä tehdä. Nyt on nuori, ei pidä ottaa paineita mistään asiasta, senkin tajusin. Pitää antaa mennä tunteiden vallassa vaikka se satuttais.
Mä sanoin mun exälle, etten halua seurustella. Meillä oli heikkoja hetkiä. Sain kuulla että se oli ollut niin mustasukkanen ku yks poika pyys mua ulos, että sekin oli pyytänyt tyttöä ulos. Siitähän mä pillastuin , kun en edes ollut antanut mun numeroa sille pojalle, joka mua pyys koska olin ajatellut mun exää. Ei sekään tosissaan sen týtön kanssa ollut, mutta mulle tuli mielettömän paha olo, koska ite en ollu edes antanut numeroa kellekään. Musta tää on naurettavaa leikkiä, lapsellista touhua...
mutta silti en tiedä mitä tehdä. Pidän mun exästä mielettömästi, mutta oon saanu päähäni että on parasta olla erossa ainakin meiän suhteeseen viitaten. Silti se vanha suola janottaa- tunnen mun exän nii nhyvin ja se on kaikkea sitä mitä toivoisin pojan olevan.
Kivaa oli kuulla, että on olemassa myös kohtalotovereita. Meitä epätoivoisia tyttöjä, jotka ajattelemme välillä tunteella ja välillä järjellä. Kummastuttaa kuinka toiset tytöt sanovat helposti heihei. Minä en ole vielä tähän päivään asti pystynyt unohtamaan kaikkea kaunista ja olemaan kylmä entiselleni.
Hyvää jatkoa teille.
Kiitos tosi paljon ku kerroitte omat tarinanne, se autto vähäsen..Eli mä seurustelin tän pojan kans vuoden, kunnes se jätti mut. Se, kun se jätti mut, oli mun tähänastisen elämäni kauhein kokemus, koska mä rakastin häntä niin sairaasti! Pääsin siitä yli, ja tapailin muitakin poikia jne, mutta osa musta tulee aina rakastamaan häntä. Siinä olette tosiaan oikeessa, että kuinka helposti sitä Muka unohtaa kaiken paskan ja yrittää kytkeytyä taas kaikkeen hyvään.. Niin ei pitäis tehä.. Ón vaan hankalaa päästää irti. Tällä jätkällä on vissiin just päättynyt suhde, mut se on edelleen hyvin paljon tekemisissä sen exän kanssa..Jotenki mä oon vaan mustis siitä.. On se niin vaikeeta mut pitää koittaa jaksaa :)
Tottakai sä olet siitä mustis, ihan normaali tunne.
Mäkin oon ihan mielettömän mustasukkanen mun exästä, vaikka mä sen jätinkin... mulla on välillä tosi kamala olo (tälläkin hetkellä kauhea ikävä ja tyhjyyden tunne). Musta tuntuu, että vaikka me puhutaan sen kanssa, että tullaan olemaan ystäviä vielä joskus; luulen ettei se oo koskaan mahollista, koska mulla on kuitenkin tietynlaisia tunteita mun exää kohtaan. Mä tuun varmaan aina olemaan mustasukkanen siitä, koska oon ollu niin rakastunut ja kuka sitä haluais pilata hyvät muistot sillä, että näkee exän toisen kanssa. Sitä haluu tietyllä tavalla olla semmonen spesiaalihenkilö sille exällekin.
Huokaus....
En oikeen osaa sanoa sulle mitään, koska oon samassa tilanteessa ku sä :(
Voin kuitenkin sanoa, mitä kaikki ulkopuoliset sanois, sellaset, jotka ei tiedä asiasta oikeastaan mitään: "Kyllä sitä on muitakin poikia olemassa" & "Sä selviät ton yli, et sä oo sen arvonen" & "Vastustat vaan kiusausta, etkä jää jumittamaan" & "Hanki yhenillanjuttu surujen hukuttamiseen"------ blaaaaaah, kun ne ei tajua. Se on tunnekysymys! Eikä se ole niin helppoa tehdä kuin sanotaan. Tarttisin silleen apua, mutta tiedän, ettei kukaan voi tehdä minkäänlaisia päätöksiä mun puolesta. Hitsi, kun voisin päästä tän elämäntilanteen ohi. Mä haluaisin tietää, mitä todellakin haluan! Tää on liian raskasta mulle... sit aina ku nään mun exän, mä alan elää muistoissa jms. Vaik pitäs olla realistinen ja nähdä se paska, mikä oikeesti tapahtu. Meiän suhde ei voi nimittäin ólla toimiva ku riideltiin niin paljon jms. Miks silti oon valmis unohtamaan kaiken? Onks se tosiaan tottumuskysymys vaan, etten vaan voi luopua toisesta ja haluan omistaa?
Nojoo.... tänään on ollu tämmönen masennuspäivä.
Koettakaa pärjäillä, existä on aina haittaa.
Mulla vähän sama homma. Oltiin mun jätkän kaa yli 2 vuotta yhessä ja lopulta vaan ajauduttiin eroon. Siitä on nyt niin vähän aikaa ettei sitä oikeen usko. Mä haluaisin olla sen kanssa, mutta toisaalta taas en. Välillä tosin miettii että oltiinko vaan tavan takia yhdessä, mutta loppujen lopuksi se on ihminen joka harvoin sanoo mulle pahasti ja muutenkin. Ei tästä varmaan ollut sulle mitään hyötyä, mun neuvo vaan on että tee niinku susta tuntuu hyvältä :)