Olen siis 14,v 9.lk tyttö.
mulla on aina ollut ongelmana se että olen tosi hiljaa enkä tykkää vieraista ihmisistä.
(minulla onkin todettu mutismi)
koulu ei kiinnosta ollenkaan ,piirtely, sudet anime&manga senkin edestä.
Välillä tuntuu että olen ajassa jäljessä.
nykyään kaikilla on kosketusnäyttöpuhelimet(itse sain viime jouluna) joissa kaikki mahdolliset pelit ja jutut. melkein oletettavasti kaikista nuorien talosta löytyy jokin pelikonsoli(ps3,ps4,wii...) itselläni on vain rikkinäinen ps2 ja tietokone joka on joka 6,sekunti jumissa. Lyhennesanoistakaan(lol,gg,jne..) tunnen vain lyhenteen wtf,joka tulee elämässäni esiin joka päivä.
Joskus jos jostain innostun,kuten tänä aamuna sain intoa tehdä(köh,aloittaa) fursuit,tiani mutta sitten satuin kävelemään peilini ohi,katsoin itseäni ja sinne meni se innostus.katosi kuin pieru saharaan. samoin kävi 2kk vanhalle cosplay-idealleni.
Liikunnallinen en niinkään ole,oikeassa lonkassa rasitusvamma 6,vuoden pesiksen jäljiltä. ainoa asia joka auttaa jaksamaan on musiikki. 2 osaa 2 eri laulusta auttaa aina,eli nämä:
1."I hope for peace
Maybe it's all for the best
No more Nightmares
In my final rest
But one thing I'll never know
Is why you treated me like you did
I was your only brother
And I was just a kid...
-pikkusen myöhemmin-
And if I never wake
I'll pray the Lord my soul to take
And nothing can hurt me anymore
No, nothing can hurt me...
"
ja 2."The past is nothing more than just a dream
Now I hear the call of evil growing once again
I'm powerless to change your fates
But in the end I'll shelter you my friends
Tonight we roam & If they listen really close
They can hear us sing our song
And I can't give you back the things you had
But you don't have to do this on your own
Even if you're never coming home
You're not alone
You're not alone"
Muuten kaikki on perseestä.
äiti ja iskä riitelee joka viikko vähintään kerran,äiti polttaa,isoveli on autistinen ja senkään kanssa ei voi olla.
haluaisin kunnon siskon tai veljen joka välittää,suojelee ja kannustaa,olisi mun kanssa silloin kun oon yksin. mutta sainkin vain autistisen isoveljen joka jankuttaa yhdestä asiasta 35 kertaa päivässä,pitää koko ajan sormia korvissa ja millä ei ole mitään käytöstapoja.
Siksi haluaisinkin täältä jonkun samaa ikäluokkaa olevan kaverin,joka ois auttaa.
tosin siinäkin on ongelma että ainoat paikat jossa voin jutella on howrse,sähköposti ja deviantart.
Olis kiva jos joku vois olla kaveri ja auttaa mua,kiittäen Lupo.
mulla on aina ollut ongelmana se että olen tosi hiljaa enkä tykkää vieraista ihmisistä.
(minulla onkin todettu mutismi)
koulu ei kiinnosta ollenkaan ,piirtely, sudet anime&manga senkin edestä.
Välillä tuntuu että olen ajassa jäljessä.
nykyään kaikilla on kosketusnäyttöpuhelimet(itse sain viime jouluna) joissa kaikki mahdolliset pelit ja jutut. melkein oletettavasti kaikista nuorien talosta löytyy jokin pelikonsoli(ps3,ps4,wii...) itselläni on vain rikkinäinen ps2 ja tietokone joka on joka 6,sekunti jumissa. Lyhennesanoistakaan(lol,gg,jne..) tunnen vain lyhenteen wtf,joka tulee elämässäni esiin joka päivä.
Joskus jos jostain innostun,kuten tänä aamuna sain intoa tehdä(köh,aloittaa) fursuit,tiani mutta sitten satuin kävelemään peilini ohi,katsoin itseäni ja sinne meni se innostus.katosi kuin pieru saharaan. samoin kävi 2kk vanhalle cosplay-idealleni.
Liikunnallinen en niinkään ole,oikeassa lonkassa rasitusvamma 6,vuoden pesiksen jäljiltä. ainoa asia joka auttaa jaksamaan on musiikki. 2 osaa 2 eri laulusta auttaa aina,eli nämä:
1."I hope for peace
Maybe it's all for the best
No more Nightmares
In my final rest
But one thing I'll never know
Is why you treated me like you did
I was your only brother
And I was just a kid...
-pikkusen myöhemmin-
And if I never wake
I'll pray the Lord my soul to take
And nothing can hurt me anymore
No, nothing can hurt me...
"
ja 2."The past is nothing more than just a dream
Now I hear the call of evil growing once again
I'm powerless to change your fates
But in the end I'll shelter you my friends
Tonight we roam & If they listen really close
They can hear us sing our song
And I can't give you back the things you had
But you don't have to do this on your own
Even if you're never coming home
You're not alone
You're not alone"
Muuten kaikki on perseestä.
äiti ja iskä riitelee joka viikko vähintään kerran,äiti polttaa,isoveli on autistinen ja senkään kanssa ei voi olla.
haluaisin kunnon siskon tai veljen joka välittää,suojelee ja kannustaa,olisi mun kanssa silloin kun oon yksin. mutta sainkin vain autistisen isoveljen joka jankuttaa yhdestä asiasta 35 kertaa päivässä,pitää koko ajan sormia korvissa ja millä ei ole mitään käytöstapoja.
Siksi haluaisinkin täältä jonkun samaa ikäluokkaa olevan kaverin,joka ois auttaa.
tosin siinäkin on ongelma että ainoat paikat jossa voin jutella on howrse,sähköposti ja deviantart.
Olis kiva jos joku vois olla kaveri ja auttaa mua,kiittäen Lupo.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et oo yksin :). Koulu on syvältä ja frendit unohti mut. Oon siis 16v tyttö ja nyt suorittamassa kaksoistutkintoa alasta, joka ei kiinnosta paskan vertaa. Oli vaan pakko päästä pois. Mä lopetin puhumisen ysillä yhteen väliin kokonaan. Mulla aina välillä ahdistaa ja masentaa kaikki, haluun olla yksin ja vaan itkeä. Kotona mä en pysty puhumaan mun ongelmista. Mä haluun edes siellä olla normaalisti ja unohtaa kaiken. Sisaruksia mulla on kolme, hyviä tyyppejä kaikki, mut ne ei vaan ymmärrä mua.
Musiikki ja urheilu on mulle henki ja elämä ♡.
Älypuhelimen mä hommasin tänä vuonna vaan musiikin takia.
Sudet on ihanan kauniita ja ylväitä:), hait ja kissat kans.