Perätön kiusaamisilmoitus

Olipas asiaton kirjoitus. Mikäs sinä olet tuomitsemaan tuota tyttöä...?

Ai että oikein lastensuojeluun. Miksi odotat, jos kerran olet sitä mieltä, että hän elää huonoissa oloissa? Odottelet ja rauhassa katsot vierestä, miksi?
Sano sille omalle pissis-kullallesi, että uusia(kaan) luokkalaisia EI saa kiusata.

Ettei vaan olisi taas kysymys siitä, että vanhemmat (=aloittaja) ei usko oman lapsensa voivan olla kiusaaja?! Nämä tapaukset ovat suhteellisen yleisiä, ikävä kyllä. Lapsi voi tehdä toisille ihan mitä vaan, koska tietää aina pääsevänsä äidin (leveän) selän taakse piiloon. Tähän viittaa mielestäni se, että aloittajan lapsi on kertonut vanhemmilleen uuden oppilaan haisevan ja että hän on jollakin tavoin vajaa - ja vanhemmat uskovat ja pitävät niin ollen kiusaamista ihan sallittuna, ilmeisesti jopa suositeltavana toimintana. Sen sijaan, että sanoisivat lapselleen tämän uuden oppilaan siis erityisesti tarvitsevan kaveria, he antavat oikeuden kiusata, haukkua ja sortaa.Lapsi saa kotoa sen mallin, että kenen tahansa heikomman kimppuun saa käydä. Jonakin päivänä lapsi kuitenkin on itse siinä heikomman asemassa, jokainen kohtaa voittajansa!

Toisaalta asia on kyllä niin, että jos opettajalle kerrotaan kiusaamisesta, hänen on yritettävä tehdä asialle jotakin. Monesti on ihan mahdotonta selvittää, mitä oikeasti on tapahtunut, kun osapuolten kertomukset poikkeavat toisistaan. Opettajan on aika vaikea olla rikostutkija, tuomioistuin ja rikosseuraamusviranomainen samanaikaisesti - mutta sitä häneltä oikeasti edellytetään. Useimmiten järkipuhe auttaa, sekä tilanteen kehittymisen tarkka seuraaminen. Ei kuitenkaan aina, vaan joukossa on niitä (psyykkisesti häiriytyneitä ja kieroon kasvatettuja), joihin eivät koulun keinot tehoa. He syövät yhteiskunnan resursseja: lastensuojelu, lasten- ja nuortenpsykiatria, sosiaalitoimi, poliisi, oikeusviranomaiset, rikosseuraamuslaitokset ja niiden moninaiset "yhteiskuntakuntouttavat" toiminnot...

Toisinaan on mahdollista melko vähällä saada selville, onko kiusaamisesta syyttäminen aiheetonta. Aiheetta kantelevat ovat kokemukseni mukaan useimmiten (ei aina!) muuten melkoisen rehellisiä ja huomionhakuisuus ilmenee muillakin tavoin.

Maailman sivu on ollut uhriutujia ja huomionhakuisia tapauksia, kyseisessäkin tapauksessa voi olla kyse siitä että valittamalla lapsi saa vanhemman rajattoman huomion, ehkäpä se on vallankäyttöä, mene ja tiedä.

Mutta onhan se jokaisen täysipäisen vanhemman silmin aivan selvää ettei täysin kaikille ventovieras uusi oppilas ole aivan samalla viivalla vanhojen tuttujen porukassa heti kolmantena koulupäivänä, jos ei vielä viikkojenkaan kuluttua.

Mutta sitten on näitä kermaperseprinsessoja joille pitäisi heti samalla sekunnilla kaikki paukahtaa tiskiin kuin Manulle illallinen,
mutta suurin osa opettajista kyllä onneksi tunnistaa nämä uhriutujatyypit.
Sitäpaitsi, usein näillä on takana runsaasti koulunvaihtoja ja syy on tiedossa, joten aivan turha kuvitella että sama peli menisi läpi aina- ja aina-vaan.

T: Tarpeeksi kauan kun juoksee ympyrää niin lopulta törmää omaan perseeseensä.

Meidän lapsella on sellainen tilanne, että hänellä on kavereita ja kavereiden kanssa sovittuja juttuja välitunneille, samaa koulua käy myös lähellä asuva oppilas, jolla ei ole kavereita, opettaja hakee lapsemme tälle oppilaalle välituntikaveriksi kesken leikkien tai pelien, joskus lapsemme sanoo kotona, että taas jäi hyvä leikki kesken, kun piti mennä xx kanssa, mutta menee kuulemma kun ope pyytää. Tämä xx käy meillä kyläilemässä, mutta lapsemme ei ole tervetullut xx:lle kylään. Nyt olen sanonut, ettei xx voi tulla meille, arvata saattaa, että hänen vanhempansa tulivat kännykkää pitkin ja huusivat, että heidän lastaan on loukattu pahemman kerran. En tiedä miten tästä pitäisi jatkaa.

Aloittajan vihamielisyys on järkyttävää. On täysin normaalia, että lapsi kokee ahdistusta tuollaisessa ilmapiirissä. Tuon myrkyttävän vihamielisyyden herkkä lapsi aistii ympärillään.
Luokalla on erilaisia lapsia, erilaisista lähtökohdista. Koulussa lapsen tulee opetella ottamaan kaikki yhteisn jäsenet porukkaan. Näin se vain on. Koulussa on kehitettävä jokaisen edellytyksiä toimia ja tehdä työtä erilaisten ihmisten kanssa.

Lapset ovat hyvin herkkiä ja kodin vaikeudet lisäävät haavoittuvuutta. Lapsen ei voi olettaa olevan tarpeeksi vahva henkisesti kestämään halveksunnan painetta ja kehittymään ja toimimaan ihanteellisella tavoin koulussa ja sosiaalisissa tilanteissa ilman tukea ja yksin omilla henkisillä kyvyillään halveksinnan jälkeen.

Myöskin nimim. Loukkaja. Kyseisellä lapsella on esim. kokemuksia, jolloin on sovittu jotain kaverin kanssa, mutta sovitut asiat perutaan, tai ei vain tulla ja tehdä niin kuin on yhdessä sovittu. Hylätään, ei viitsitä edes ilmoittaa, että mennäänkin toisten kanssa.
Tällainen ei tule välttämättä huomioiduksi kiusaamisena, mutta jättää lähtemättömiä haavoja väheksyttyyn. Aluksi tämä saattaa tuntua ihan viattomalta ja hylkääjä ei koe tehneensä mitään pahaa.
Tilanne pahenee ja kohta lapsi on ihan yksin. Ja kyvytön luomaan kontakteja, syrjäytynyt kaikesta siitä ilosta, mitä kaveruus voisi tuoda tullessaan. Mieti mitä se tekee lapselle.

Pieni Tarina

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle. Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny." Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.

Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti. He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: "Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen." Hän katsoi minuun ja sanoi "Kiitos", hymyillen leveästi. Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui. Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa. Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.

Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit. Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä. Olin todella iloinen, ettei minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan. Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!" Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. "Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."

Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeenpäin.
Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. "Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa." Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä. Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa.
Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.

Voit välittää tämän viestin myös ystävillesi.
"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään."

Tuntematon
(kopioitu)

Siinäpä miettimisen aihetta!
Voit pelastaa toisen elämän olemalla ystävä.

Aloittajan lapsessa se vika on. Aloittaja on selvästi niitä jotka hemmottelevat oman jälkikasvunsa pilalle. Otathan huomioon, että myös ulkopuolelle jätäminen on kiusaamista!

Ei oo normaalia että joku joutuu joka päivä jäämään yksin. Joku luokassa vetää jengiä, joka hylkii. Normaali kyllä aika pian tunnistaa pääkiusaajan.
Aloittajan lapsi tuskin on täysin syytön. Aloittajan käsittämätön retoriikka on surullista luettavaa.