Lukeeko joku noita dekkareita joku ennen kun ne painetaan? Ne ovat ihan karmeita. Tyhjänpäiväisiä höpötyksiä ja kliseitä täynnä.
Joidenkin suomalaisten dekkarien taso
deknek
17307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos kirjoittajalla on jo nimeä Sipilä, Rönkä. Tuominen, Remes niin ne saa syytää sontaa silmille maksusta ja kansa ostaa....
Kirjojen välillä on eroja ihan yhdelläkin kirjailijalla. Siksi toivoisin hieman syvempää erittelyä tänne, mikä on "sonata" ja miksi. Tuo on tietenkin totta, että kirjailijan on tuotettava kirja vuodessa, kustantaja painaa päälle, mutta kirjailijat onnistuvat tehtävässään vaihetelevasti.
Jos kaikki olisi sonata, niin ei kukaan niitä lukisi.
Eräällä kustantamolla on taso romahtanut. Ennen siellä oli muutamia hyviä. Nyt ainakin esikoiskirjat ovat kamalaa "sonataa".
eräs teki kerran erään jutun, ja siksi en eräällä tavalla pidä hänestä
mun mielestä kryptiset vihjailut ovat sitä "sonataa"
Kukaan ei ole vielä pystynyt erittelemään, mitä se sonta on. Odotan edelleen .....
En siis väitä vastaan, toivon vain perusteita lausumalle. Itse jos luen dekkaria tai muuta kirjaa, joka ei kiinnosta, jätän sen kesken ja jäljestäpäin en edes muista, mikä se oli.
Ei esikoisdekkaristille kehtaa sanoa suoraan että hänen kirjansa on huonosti kustannustoimitettua "sonataa".
Tosin niillä huijataan rankasti lukijaa kun ostetaan kirjablogeista hyviä arvosteluja. Sanoakin pitäisi.
Tässähän puhuttiin dekkareista yleensä, ei erityisesti esikoisdekkareista. Väitettiin, että kukaan ei lue niitä ja ne on sitä itseään.
Väitettiin että kukaan ei lue niitä ennen painattamista. Siis kustannustoimittamista ei tehdä. Väite pitää paikkansa. Säälittävää varsinkin kun kelvottomia esikoisdekkareita julkaistaan.
Esimerkkejä?
Esikoiskirjailijalle ei voi sanoa suoraan että kirja on ihan paska. Tuolla joku sen jo sanoikin aikaisemmin.
Esimerkki: Mononen, Hiljaa pimeässä.
Näissä on eroja kyllä.
Yksi parhaimpia, eli paras, on tämän Harri Nykäsen Raid-sarja. Siinä setissä on särmää.
Myös Martti Yrjänä Joensuun Harjunpää-sarja on rautaa.
Reijo Mäen ja vastaavien tuotokset on taas aika pinnallista sonaattia, mitä nyt justiinsa kerran lukee, jos aina sitäkään.
Mutta makunsa kai kullakin..
Tykkäsin vuosia sitten Mäen tuotannosta, mutta monta kirjaa sitten alkoi maistua puulta. Jokin niistä puuttui tai sitten ne alkoi toistaa samaa. Pitää kai yrittää vielä aloittaa uusimman lukeminen ja saa nähä sitten iskeekö.
Minusta Mäki oli Tulivuoressa parantanut tasoaan dekkaristina. Virkisti, kun hän uskaltautui irrottautua Turusta, joskin vain Kanarialle ja siellä hyvin perinteisiin kliseisiin suomalaisympyröihin.
Luen Mäkeä vuodesta toiseen uudestaan, mutta en dekkarien tason tähden. Tykkään Jussi Vareksesta ja Mäen huumorista, lukuun ottamatta kaikkein kliseisimpiä kaljanjuontijuttuja. Ja Luusalmi pitäisi ottaa hengiltä, se alkaa käydä rasittavaksi.
Joo, löytyy näitä. Kesken jäi Markku Keisalan Sinisilmät. Lainasin sen kun itse sitä niin hehkutti toisaalla. Yleensä luen sisulla loppuun, mutta nyt ei vaan pystynyt. Onneksi on kassillinen dekkareita odottamassa.
Jomoko se siellä? Ginisilmänä.
No näköjään joku muukin samaa mieltä tästä Sinisilmistä. Kesken jäi multakin. Enkä enempää lue!