Runoni minä kerron

Olen looginen.
En osaa hyvin kirjoittaa
mutta jokaisella on oikeutta kirjoittaa.
Minä olen professori.
Välitunnilla minä kirjoitan.
Pienelle paperille.
Paperin laitan pöytälaatikkoon.
Yksi päivä minusta tulee suuri kirjailija
vaikka en ole varmaa haluanko sitä
koska olen ansioitunut
professori
sosiaalitieteiija nykyään

Kirjoittelu on muodikasta
kaunis sihteerini kirjoittaa.
Minä kirjoitan.
Minä kirjoitan.
Ihana sana.
Minä kirjoitan
kirjoitan.

Olen professori.
En ole prosessori
mutta kirjoitan.
Minä kirjoitan paljon
niin paljon kuin on välitunteja
Joskus jätän syömättä lounaan:
hernekeiton ja kinkkusämpylän
ja lasin vettä ja maitoa.
Silloin otan kynän
ja pyydän sihteeriltä paperin.
Silloin on kivaa kirjoittaa.
Istua ja kirjoittaa.
Mutta olen professori yliopistossa.
Sihteerin nimi on Tiina.
Kirjoitan.

Minä asun rivitalossa Haagassa.
Haaga Sofia on kirkko.
Minulla on kolme huonetta,
joista yksi on työhuone.
Se on täynnä papereita,
joita minä luen
ja korjaan.
En ole kirjoittaja
mutta olen tieteilija.
Juuri nyt kirjoitan tutkimusta
"Tulitikkupäiden imeminen teinien keskuudessa".
Sitten on vain kivaa kirjoittaa.
Olen Matti Peltonen.
Matti Peltonen.
Minä pyöräilen kotiin.
Tai kävelen.
Yleensä kävelen.
Sitten juon teetä.
Syön jotakin.
Katson Tv:tä
ja korjaan papereita.
Hups, tuli säerimmaa.
Hups, tuli turha yhdyssana.
Hups, tuli liikaa anteeksi pyyntöä.
En ole hyvää kirjoittaja
mutta minä kirjoitan paljon
ja joku päivä minä olen kuuluisa

Millä sinä kirjoitat?
Minä kirjoitan lyijykynällä.
Minulla on mustekynä
mutta se sotkee.
Tietokonetta käytän kotona.
lyijykynää on kivaa käyttää välitunneilla.

Aamulla minä peseydyn.
Kamman kaljun sivuhiukset oikealle.
Etsin silmälasit.
Minulla on varalasit aina.
Juon kahvia.
Luen Helsingin Sanomia.
Syön näkkivoileivän.
Ja kävelen kampukselle.
Aamulla pidän luennon.
"Tehokas opiskelu palkitsee"
Sen jälkeen minulla on vapaata tutkimusta.
Menen sihteeri Tiinan luo kysymään uutisia.
Tiina on todella kivaa.
Minä olen hänelle kivaa.
Sanon, hei Tiina, sinä olet kivaa.
Hän hymyilee.
Ja minä.
Mutta minä olen professori.
Ajattelin kasvattaa partaa.
Mutta se ei kasvaa enää.
Mutta Tiina on kivaa.

Eilen sattui vanhinko.
Kävelin kampukselta.
Tiina oli poissa päivän.
Missä on Tiina?
Raitiovaunu ajoi edestä.
Minä väistin ajoissa.
Muuten olisin kuollut.
Kuski tööttäsi
ja minulta putosi salku.
Salkun mukaan kadotin avaimen,
joka tarrautui raittiovaunuun
ja minun piti juosta avain kiinni.
Unohdin jo kuinka juosta.
Oikaisin korttelia
sillä tiesin tasan tarkan mihin
raittiovaunu menee
ja pysäkillä sain avaimeni kiinni.
Ihmiset tuijottivat.
Sitten muistin, että salkku jäi asvaltille.
Juoksin lujaa takaisin.
Mutta salkkua ei enää ollut.
Salkussa oli uusi vakuutustodistus.
Se oli hurjaa päivä.
Löysin salkun poliisin tavaralöytöpisteestä samalla viikolla.
Se oli tyhjää.

Pyysin Tiinaa ostamaan minulle makaroonilaatikkoa
itselleen Tiina osti irtosalaattia vihreässä kipossa
noin viiden euron hintaa
Minä keitin kahvia ja me söimme lounaan.
Tietokoneella kirjoitin artikkelin
ja tutkin taustalähteitä luupin avulla
Minä olen Matti Peltonen.
"Professori Peltonen" - vastaan puhelimeen.
Ja minua kunnioitetaan.
Paitsi kun pitää kutsua kodinkorjausmiehiä
silloin minulla on kiusallista olla
koska en osaa korjata itse paljon mitään,
kuten kaikki oppineet.

Illalla satoi. En olisi halunut mennä ulos kastumaan.
Pitkä harma takki suojasi sateelta ja kastui.
Minua inhottaa sade ja kylmyys.
Minä palelen usein ja saan flunssaa.
Silloin Tiina ostaa minulle kurkkupastillia.
En saisi imeskellä niitä luennon aikana.
Kerran kurkkupastilli unohtui suuhun.
Silloin rivin takimmainen rehtori
muistutti minua.
Mutta silloin en tiedä mistä luennoisin.
Ha ha ha ha.

Nuorempana sain kiitettäviä arvosanoja matematiikasta
ja huonoja liikunnasta
vaikka Tiina sanoi, että olisin hyvää maratoonari.
Tiina itse ei halua juosta.
Italiassa käydään juoksukilpailu.

Helsingin Teosofinen seura kiinnostui minusta
koska pidin sellaisen luennon kuin
"Nuorten vapaa Jumala spekulaatio ajattelu"
En millään halunnut mennä teosofiseen seuran
sunnuntai tapaamiseen, sillä
samaan aikaan, minun piti mennä Stockmannille
testaamaan Ålandin litrajugurttia.
Törmäsin teosofiin, joka odotti minua ja veti hihasta kokoukseen.
Katselin luennon jälkeen kirjoja ja tutustuin vanhaan rouvaan
jonka kanssa juotiin teeta piparkeksin kera.
Rouva oli vanhaa sukua ja Lönnrötin peritär.
Hänellä oli Kalevalan käsin kirjoitettu luonnos,
jota ei oltu julkaistu missään.
Luvussa kerrottiin Sammon taonnasta.
En tiennyt mitä sanoa.
- Älä kerro kenellekkään, - rouva kehotti.
Tuletko ensi sunnuntaina? - kysyivät.

Minä olen Matti Peltonen.
Esi isäni olivat Suomisia.

Minulta kysyvät, että keräilenkö perhosia.
Minä en keräile perhosia.
Olen sosiaalitieteillija.
Kerran pyysin Tiinaa istumaan saliin luennon aikana.
Halusin tutkia, että olenko hyvää luennoitsija.
Minä pidin hyvän, pitkän, tietorikkaan luennon
vanhaan tuttuun tapaan.
Minua vähän hermostutti.
- Te olette todella todella hyvää luennoitsija! - Tiina kehui.
Halusin antaa Tiinalle ruusuja.
Seisoin ja katselin kuinka hän käveli pois.

Iso mappi oli Tiinan valmistettavana.
Ei ollut paljoakaan aikaa luentoon.
Eu tarkastaja osallistui kokoukseen.
Tiinalla oli uudet tummanpunertavat silmälasit
ja valkoinen pusero, musta hame.
Minä olin myöhässä ja napitin pukuni
enkä löytänyt silmälasejani.
-Tuo minulle mappi. - kiiruhdin Tiinaa.
Tiinaa juoksi huoneesta, mutta kompastui
korkokenkään.
Hän lensi eteen ja törmäsi minuun.

Talvella katson lumista aukeaa.
Minulla on villainen punaraitainen huivi
ja lämpömittari suussa.
Mutustelen suklaakeksejä ja luen
paksuja uusia Eu direktiiveja.
Sitten laitan kirjan sivuun ja ajattelen Tiinaa.
Minä olen Matti Peltonen minä r.....

Ilta laskeutuu ja keitän lisää teetä.
Illalla tulee vierailulle Teosofisen seuran piparkakkurouva
koska minulla on syntymäpäivä.

Täytän 25 vuotta. Eikun vitsi, vitsi.
Täytän tasan 52 vuotta.

Esittäisin nöyrän pyynnön saada Professori-saagalle jatkoa. Tämä oli jollain käsittämättömällä tavalla viihdyttävää luettavaa.