Todennäköisesti lähes jokaisessa pitkässä suhteessa tulee eteen se vaihe ettei rakkautta enää paljoa ole vaan se muuttuu tottumukseksi.
Vaikka tiedän ettei 2ihmisen elämää kantsis pilata,mutta mitäs teet kun et sitten tosipaikan tullessa osaakkaan päästää irti?
Jos jollakin olisi hyviä neuvoja niin olisin kiitollinen jos ne kertoisit minullekin!
Pullosta kun sitä lohtua ei löydy,asiat vain pahenevat,eikä selvinpäin halua pahoittaa toisen mieltä/uskalla...
Vaikka tiedän ettei 2ihmisen elämää kantsis pilata,mutta mitäs teet kun et sitten tosipaikan tullessa osaakkaan päästää irti?
Jos jollakin olisi hyviä neuvoja niin olisin kiitollinen jos ne kertoisit minullekin!
Pullosta kun sitä lohtua ei löydy,asiat vain pahenevat,eikä selvinpäin halua pahoittaa toisen mieltä/uskalla...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Näin..muutaman vuoden parisuhteen jälkeen, ilmaantuu elämään jotain mikä on rutiiniksi menneessä suhteessa enää vain haave.. eikä sitä muutaa voi. Itse tämän kokeneena katsoin onko todella parempaa olemassa, ja tulin tulokseen että jätin mieheni.. en toisen takia vaan itseni takia. En kadu ollenkaan päätöstäni, vaan nyt on hyvä jatkaa elämää.. Kaikki järjestyy aikanaan!
Voi ihmisen käsi !. Kasvakaa nyt ensin henkisesti aikuisiksi ennenkuin ryhdytte parisuhteeseen. Eihän tällaisia kirjoituksia voi nauramatta lukea ..." niin, jo muutaman vuoden jälkeen havahduin ..." ha-ha-haa !.
Kyllä yhteiselon perusteena on oltava muutakin kuin esimerkiksi se, että on kaaduttu yhdessä baaritiskiltä selälleen......" ja niinku silleen me sit löydettiinn toisistamme ihminen, silleen...."!.
Hävetkää, ja ostakaa siihen kirjahyllyynne sen television ja niiden posliinikoirien viereen se ensimmäinen kirjakin, aivan mikä vaan, jota voitte "niinku selailla ku silleen niinku tyhjyys tolleen pukkaa päälle" !.
kokemuksesta( 3 avioliitto menossa) voi sanoa että jos käyttää yhtäpaljon energiaa liittonsa ylläpitämiseen kuin uuden suhteenrakentamiseen
toimi vanhakin ehkä hyvin
kuulehan Pena,ei sillä ole väliä vaikka siinä hyllys on toinenkin kirja niiden valokuva-albumien lisäksi.
Ei sille voi mtn jos tunteet katoaa.
jos kirjoista on niin paljon apua,miksi sellaisetkin parit joilla on lapsia ja jopa lasenlapsia ja varmasti löytyy useampiakin kirjoja eroavat!?
Kun kaksi ihmistä alkaa seurustella,niin alkuhuuman jälkeen alkaa ensin sekstailukin vähetä.
Itsellä tätä huumaa kesti n.3vuotta,sit pari vuotta meni vielä ihan kivasti.Sen jälkeen alkoi se loiva alamäki,alkoi tulla riitoja ihan pienistä ja mitättömistä asioista.
En tiedä sit onko meillä huonompi suhde ku muilla
en todellakaan...Riitelettekö te muut usein?
Mulla jo kerran voimat loppui ja lähdin,en halunnut lähteä sillätavalla,vaikka sisimmässäni
tiedän et ei siihen enää välttämättä kauan mene...
No se! Baaritiskit on kaukaa haettua, sulleppa en naurelis, jos vastaavaa olisi! Et jatkaisi kyllä itsekkään suhdettasi jos siinä ei todellakaan olisi hyvä olla, eikä mitään minkä teet auta asiaa. Monet keinot on käyty läpi ja parempi tuli tielleni..joten olen taasen onnellinen, ainakin hetken. Parempi jatkaa eteenpäin kun olla paikallaan onnettomana!!
Tässäpä tosiaan mielenkiintoinen keskustelu...niin keskustelu joka olisi syytä käydä sen oman partnerin kanssa. Mikä on muuttunut, miksi ollaan muututtu, mitä voisimme ja haluaisimme yhdessä ja erikseen.
Rakkaus on työtä sen etään ketä/keitä rakastaa. Valitettavasti työtä tässä työtäviroksuvassa maailmassa. Tee työsi hyvin. Ja yhdessäoleminen on mitä suurimmassa määrin tahdon asia, jos tahdot niin pystyt ja haluatkin hetkittäin.
Kun ihastut ja toimit vaistojesi mukaan varmasti huomaat miten helppoa se rakkauden työ on. Arki vaan tulee varmasti vastaan myös jokaisen ihastuksen kanssa, työ ei maistukaan enää hunajalta kaiken aikaa....
Vihdoinkin ihminen joka ymmärtää, mistä Rakkaudessa on kysymys !. Se ei ole sopimus, tapa, "okei, sovitaan näin", "ollaan sitten", VAAN
tunne, joka syntyy, jonka koet yhtäkkiä tai yllättäen, nähdessäsi/tavatessasi Sinulle siihen asti tuntemattoman ihmisen. Tämä on liian outo ja kiireinen foorumi sen selittämiseen, mutta kun näet silmät, joihin hukut,huulet joiden haluaisit suutelevan (!) sinua, korvat, joita voisit hyväillä koko kertomasi tarinan ajan; jää siihen!.
Ihan totta...Voiko asiaa tuon paremmin ilmaista!
Mut suhteessakin on aina se toinen osapuoli...
täytyy ajatella hantäkin,täytyis olla joskus vähän itsekäs.
Varsinki,jos välittää toisenkin tunteista.
Asiat ei mene aina sillai et vain toisen homma on hukas,joskus,niinku meillä,kumpikaan ei tiedä mitä haluaa...
Ehkä,me molemmat halutaan viedä tää juttu joulun yli...
Näinhän se oli minun kohdalta aluksi...
Eka särön siihen teki hänen kaipauksensa edelliseen suhteeseen...
Kaivaa se mun mieltä vieläkin välillä,mut ku en enää välitä...
Toivon vain tämän loppuvan jo...
MITEN SEN TEEN,VUODENVAIHTEEN JÄLKEEN...
Aivan, me ollaan kumpiki ihan pihalla, eikä kumpikaan ottanu avaimii...!.
Voi miten me täst selvitään.
Hei, toi on talkkari, vai mikä v-tun poliisi, kyl me tää klaarataan.
Mutku me ei tiedetä pitäskö mun panee Repee vai saako hani panee Kisuu; hei sano , vai pitäskö meitsin olla yhes ???.
no voi jestas sentään! ei muutaku paina baanalle jos kerran siltä tuntuu! vittuako siinä mariset. olet jo kuitenkin sen päättänyt. mitä sitä vuodenvaihteeseen odottaa?? haloo pönttö!
Parisuhde paranee,kun sitä vaalii!Ei se kaikilla sitä hekumaa kokoajan ole!Mutta parisuhdetta voi parantaa ja opiskella!Siinä meillä mörökölli suomalaisilla on tekemistä!
Parisuhde paranee vuosien saatossa,koska rakkaus säilyy ja lujittaa suhdetta.Me rakastumme joka aamu!Ilman rakkautta parisuhde on riutumista,josta kannattaa päästää irti!Suudelkaa,halatkaa,hellikää ja syökää suklaata!