Runoissakin voi keskustella ja sanoa paljonkin. Olen itse näitä palstan vanhuksia ja kuuluisin oikeastaan jo tuonne 8-kymppisiiin Itse olin aikanaan tuomassa runoja palstalle ja muita tuli asteittain mukaan.
Unen syliin
Unen pehmeään syliin nyt painan pääni
Kun ilta saapui ja väsyttää.
Väsykin kuuluu mun elämääni,
Se sinunkin pitäisi käsittää.
Aamulla herätään iloisin mielin
Ja runoillaan ihan sulokielin.
Hyvää yötä nyt jokaiselle vaan,
huomenna ehkä jo halataan.
Unen syliin
Unen pehmeään syliin nyt painan pääni
Kun ilta saapui ja väsyttää.
Väsykin kuuluu mun elämääni,
Se sinunkin pitäisi käsittää.
Aamulla herätään iloisin mielin
Ja runoillaan ihan sulokielin.
Hyvää yötä nyt jokaiselle vaan,
huomenna ehkä jo halataan.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Yön halki,
alla tummenevan tähtitaivaan.
Kiirii sanat pilviin kuin viestilaivaan.
Hellät mietteet runoniekan uupuneen
unen helman lempeään viileyteen
Hyv'yötä vaan nyt huomiseen!
Näin matkaamme aamun unten mailla
Ehkä untakin nähden, huolta vailla.
Aamulla herätään lämpöön ja valoon
Se koskettaa hellästi meidänkin osioon
Sämpylöit rupesin vääntämmään,
ukon komensin viel kylkeesä kääntämmään,
sit ko lämpimä tuoksu nennääsä haiskahtaa,
saap nousta leipomusta maistammaan.
Kyllä kelpaa jjoutavaisen
Nyt unen maasta tulla,
Kun edessä on kahvikupposen
Ja rinnalla sen viel pulla.
Nyt ei sämpylätaikinaan aikaa
pitääkin kokeilla muuta taikaa.
Vatkaan lettutaikinan ja maistan:
nam, pitsireunaisiksi voissa paistan.
Eilenpä herkkuhillon keitin vadelmista,
vaniljatangosta, sokerista ja mustikoista.
Sitten vielä kahvinkeitin iloisesti porisemaan,
eiköhän ala juttu meijjänkin kyökissä sorisemaan.
sus.morsian paistaa sämpylöitä nyt onnellisena taivaassa,
Runo arjen konkretiasta
..
Runosi on tosi kiva ja varmaan ensimmäinen arjen askareista. Itse olen palstalla kirjoittanut runon mm. kahvikupin aamu-uinnista, joka hiukan kyllä epäonnistui kun kupille meni vettä korvaan. Kun kerrottiin Juhani Ahon kyvyistä tehdä runoja, niin minäkin innostuin ja kirjoitin runon pölyhiukkasesta.
Ylösnousemus
Mä illalla luuni peräkkäin laitoin
Ja yömatkani unessa taitoin.
Nyt aika on sitten kahvikupin,
Kera korvapuustin ja omin luvin.
Kun muut niin aikaisin aamuun nousi
unipurteni vielä pilvissä sousi.
Nyt on mun kupissain kahvit ja muut
saa sötsuurilimppuni makoisaks suut.
Pari siivua kermajuustostain vuolin
ja voiset näppini hymyillen nuolin.
Minä olen kyllää kirjoittanut niin kahvkupin aamua-uinnin kuin runon pölynhiukkasestakin.
Tottahan sen tiiän minäkin 7 vuotta mukana olleena, mahottoman söpö onkin se ajatus, kahvikuppi korvineen uimassa kallistuen,..😊😋, pölyhiukkasta en muista, vai eikö se sitten tehnyt vaikutusta.
Tykkäsit sitten nostaa vuodenvanhan ketjun päivänvaloon,
Ei ole nostanut kukaan muu kuin minä sini-sirkku, luettuani susmorsiamen viime kirjoittamia.
Pidin muutenkin runoistamme, joten tallensin tämän muistoksi meistä, -senhetkisistä osallistujista, ja ajatuksistaan tuolloin.
No johan on, annattekohan anteeksi, taisi tämä ollakin nostettu valmiiksi :D
Oisko tää nyt jo viimeistä edellinen kerta erehtyä
Unistaan ja ruuistaan kun muutkin haastaa
mäkin mielelläni haluan jatkaa
Kas sämpylät jo eilen paistoin
ja aamullakin yhden maistoin,
päälle salaattia laitoin
ja uunikalkkunasta siivun taitoin.
Mutta messupäivä eessä mulla
sielläkin voi nälkä tulla.
Armeijan Sotkusta saa rokkaa,
jota sisaret siellä kokkaa.
Jälkiruoaksi munkkikahvit lienee,
joka kielen muassaan vienee.
(kiitos aloittajalle)
Luonto ja ihminen on yhtä !
Aamuun heräsin
aurinko kutitti silmiä
taas päivä ihana
syksyn kypsä tuulahdus tunkeuti huoneseen,
-
tunsin kutsun kiihkeän
tuuli toi viestin tuon
kutsui metsä kulkijaa
tarjoo kypsää satoaan
-
kori käteen
saappaat jalkaan
reppu selkään eväineen
-
polku johtaa kulkijaa
metsän hellään syleilyyn
-
suon reunalla
näky ihana
matto keltainen
silmän kantamattomiin
kutsui poijaa
-
aika kului rattoisasti
päivä oli ihana
-
marjat sienet korin täytti
elämä pahaintaan näytti
-
luonto ja ihminen on yhtä.
korj. " elämä parhaintaan näytti "
Parvekkeella keltakukkaset
auringossa kylpevät
Marjat makoisat
elokuun lämpimät illat
aamun raikkaat tuulahdukset
Ihailen
ihailen pihapihlajaa
puiden leppoisaa keinuntaa
lapsia koulureppuineen
Muistelen
muistelen mennyttä aikaa
hymyä vanhuksen
ken uupui keskellä kesää
Hänelle kukat
vierelle uupuneen
Muistellen
Kun aamulla kahvikupposen keitin,
ja roskapussini säiliöön heitin.
Niin pihallain jänönen vieressäin loikki,
ei pelännyt minua pupu tuo yhtään
ens kerralla viiksikarvoista nyhtään.
Ja pihlajanmarjat niin iloa hohti,
nyt pujahdankin jo kauppaa kohti.
Ilosta viikonloppua!
Kukas viel' syksystä kysyy,
kun korkeapaine yllämme pysyy.
Pilvet kai mennet pohjoisnapaan,
aurinko heloittaa heinäkuun tapaan.
On luvassa tätä viel' muutaman päivän,
mutt' luulen et helteet päättyvät tähän.
Kas' kartalla Matala väijyy jo meitä
ja lännestä tulevat tuulien teitä,
nuo tutut kosteat Atlantin tuulet
ja pian jo sateiden ropinat kuulet.
Mutta tänään me nautimme lämmöstä tästä
emmekä säteitä karkuun päästä.
Me kerroimme runoillen
Niin hellästi sanat soi soolossa ensin
ja riemulla yhtyi jo äänet muut.
Se soitteli tuolla ja vastasi täällä
monin sointuvin äänin ne kertoeli.
Niin hauskasti kuvina muistoja syntyi
kuin jouset selloa hyväillen.
Meille liittyi lauluun tuo tuuban tummuus
Taivas salamoi, ja pisararummutkin soittaa.
Näitä nyt muistelen !
-
Kaipaan aikaa menneitten
muistan sen kuin eilisen
metsä kutsui kulkijaa
erämaa odotti saapujaa
luonto antoi parastaan
sen muistan kuin eilisen
rakkaimpain
olit kaikkeni armahain
elämä kulki kulkuaan
sairaus saavutti
jäi kauniit muistot rakkaastain
muistoissani usein kuljen
metsäteitä meneeseen
siellä raikaat tuulet tuoksuu
saunavihdat sidottiin
metsämarjat kerättiin
sammalmättäät suolle kutsui
saappaat usein kastui
hillat suussa maistui
koriti täyttyi metsänantimista
onnelista oli silloin
elämä
Nykymaailman menoa !
-
Suru velloo
tahoo vallan
tulevaisuus pelottaa
kuinka jälkeläiset selviää
tänne jäävät rakentajat
maailma kuohuu ympärilllä
myrskynlailla raivoaa
kansat pakoon vaeltaa
kansat sekoaa
turman tuo tullessaan
sivistys, rauha katoaa
kaikki tuhotaan
missä viippyy viisaus
missä rahuan tekijät
eikö ihmiskunta viisastu
eikö näe tuleevaa
siitä kauan on
silloin pelastui pieni suomi
isämme kaiken uhrasi
suomi rauhan saavutti
jälleen tuska suuri rintaa raastaa
suru velloo pinnassa
näitä miettii suomalainen
huoli painaa
kuinka rakaat selviää
kun maailma taas myskyää
Maailma on suuri
kaukana se särkyy tuo Kiinankin muuri.
Mitäpä se meitä voi haittaa
kun koirakin heille niin hyvin maittaa.
Aikakin on nyt ihan vallan toinen
turhia huolia mummilla moinen.
Leikiten selviää lapsoset maan
alanko sulle nyt vakuuttelemaan?
Pienihän kartalla Suomemme tää on
taigaan ja aroille katoamaton.
Tilaa ois kaikille rällästää
Lähi-idän heput ei vaan sitä nää.
Nooakki kun arkkinsa Ararattiin heitti
jälkpolvensa hartaana uskonsoppaa keitti.😋
moikka, nyt pitänee valmistautua kyläilyyn
monesti olen kulkenut
vääristävien peilien saleissa
klovnin äänetön nauru korvissani
öiden pimeydessä harhaillut
tutuilla kaduilla etsimääni löytämättä
nähnyt kodin vuosien unohtaman
tutut hahmot rajan yli kulkeneet
ne olen nähnyt niin ikään
pyöräni toisinaan kadoksissa
tahi passini hukassa
kedon kukkia olen poiminut
hänelle ojentaakseni jonka
jo kauan sitten unohdin
silti
yö yön jälkeen olen
aamua tervehtinyt
Elämä on arvoitus !
-
Syksy saapuu
sumuharsoon iltaisin peittyy maa
kesän salat tallettaa
illat tummuu
sateet saapuu
luonto uupuu hiljalleen
vaipuu talvenhorrokseen
maa lunta jäätä jälleen odottaa
tuhannet tunteet taas pakastaa
kesä riemuksa kuuma
aurinko paahtoi
iho tumman pinnan sai
jäi muistot ihanat
kesästä vain
ihminen jää mietteisiin
katseen nostaa taivaisiin
kysyy luojalta kuiskaten
haave leijuu taivaan sineen
jaksaako ihminen
kesään seuraavaan
jatkuuko elämä
Sade kattoa rummuttaa,
runoratsua Makriina kannustaa.
Vaan vastustelee kaakki,
taitaa olla raakki.
Nyt ei ratsu innostu
runoilu ei onnistu.
Runous
kauneus
katsomus
urheus
Ei-
Entäs nämä:
Kaipuu
vaipuu
haipuu
taipuu
Noei. Mutta jospa:
Tumma yö
sydän lyö
loppuu työ
no mitä sitten!
...syö?
...myö?
Huoh. Ei unelmien kangasta
väännetä rautalangasta.
Makriina
oliko tuo joku vitsi olevinaan heh
Kaikki mikä lähtee makriinan kultakynästä,
on laatutavara ja me lyijykynäilijät
ollaan monta tasoa alempaa kastia
tuhkaa pitää ripotella meidän päällemme
näin on arvostettu ylikriitikkomme
toistuvasti opettanut ja sanonut,
joten pulinat pois.
Se oli olevinaan runo. Ei oikein onnistunut, ei fiilistä silloin eikä nytkään.
Turhaan sivallat "kultakynästä", ei kukko käskien laula, vaikka yritin. Tai siis runoratsu liidä.
Tulenliskaa kaivaten !
-
Monta on runonurkaa
joku näitä nostaa,
kurkkaa
ei kelpaa toisten sanan säilä
oma runoketju tärkeämpi heillä
ei tahdo aina ymmärtää
itsekästä ihmisraukkaa
vaikka välliin vettä naukkaa
mutt` ikävä kalvaa tulenlieskaa
mukavaa runoniekkaa
hän ahkerasti runoja lykkäs
lukijat kovasti tykkäs
joko luojalta kutsun sai
kysyä voi vain
laitumilla vihreemillä
tulenlieska voi nyt tallustella
tulenlieska on vaan pois
tällä vielä tarvittu ois
Jokainen saa täällä alkaa ketjun
runon muodossa tai muuten.
Pitäskö runojen kirjotus lopettaa kokonaan
kun tulenlieskat jonnekkin poistunut ?
Kukaan ei ole korvaamaton
ja paljon parempi vaan
kun runoanurkkia ei kukaan itselleen omi.
Sitäpaitsi ketjun tekivät muut,
aika vähän se tulenlieskat itse runoili
eikä yhtään parempi ollut
kuin kukaan muukaan täällä.
Runor nimettöminä niin silloin kaikki osallistuvat.
" runonkieli "
MIKSI NIMETTÖMÄNÄ ?
Kaikella kunnioituksella, olen toistamieltä,
nimi tai nimimerkki on tärkeä,
voi paremmin kohdentaa luettuja runoja, kennen kirjoittamia ne on,
siitähuolimatta kaikki kiinostaa,
nekin jotka ei ole nimimerkillä tai nemellä kirjoitetuja,
yleensä vaan kiinostaa ikääntyvien sielunelämä, se tulee hyvin esille runomuodossakin,
Niin, en ollenkaan pidä ajatuksesta arvailla nimettömyyksien ajatuksia, tai vuorostani sanomaani tuulen mukaan heittää. Ei sitä saa kuka tahansa omia, punoa haaveitaan, syvimmät ajatukseni ei usein kohdistu massoille.
Sanat katoaa !
-
Kaikki te olitte
kaikki te katositte
elämä kulki kulkuaan
jäi työelämä
lapset vei maailma mukanaan
puoliso kutsuttiin luojan luo
vanhus eksyi katujen viidakkoon
jäi yksin kulkemaan
sanat katoaa
tyhjyys täyttää huoneen
ikkunasta katsoo vanhus
syystuuli tuivertaa
harmaata
pisaroi
kylmyys hiipii huoneeseen
syksy saapuu sateineen
luonto maalaa maisemaa
kirkkain värein hehkumaan
vaipuu vanhus muistoin
käärii tiukemmin
huivin harteileen
odottaa
joku muistaa varmaankin
soiko puhelin
Julkaise runokirja, täytä se tällaisilla ajatuksillasi.
Sinussa on kykyä.
Hienoa että täälläkin pahamaineisessa so-me-ssa kannustetaan toisiamme.
Joo, ja sanotaan vielä lämpimästi:
Ei kovin myöhään tehdä työtä
vaan toivotaan nyt Hyvää yötä!
Peiton alla
sinä minä
ja salaisuus,
Kuluu kihinää
joku hihittää
ottipa henkeen
kohta kuorsataan
peitonalla
Unessa ei askel paina
mieli on nuori kesä aina
hapan on makeaa
litkukin sakeaa
heilat somia
vaik toisten omia
tullessa aamun
herään vieressä haamun
treffit teen
huomiseen
Haamulla on kaveri
mikä olisikaan parempi
päivän hommat voi alkaa
iloisen nostaa vain jalkaa
ulos suunistaa vanha tuo
suuntaa metsään marjojen luo
raikas ilma piristää
itseään voi vain nipistää