Ääh.. erosin justii ensimmäisestä tyttöystävästäni ja olen vielä niin kaapissa etten kellekään tästä voi puhua :( kauhee ahdistus päällä.. jos vain uskaltais tulla ulos mutta ei. Onko täällä muita kaappilesboja?
Kaappilesbot hoi
heyeverybody
17399
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
en ehkä lesbo oo mut pan tai ainaki paljon enemmä naisiin päin kuin miehiin. Mä oon kuitenki syvällä kaapissa. En oo kertonu kenellekkään mun ihastuksista, ainoastaa joistain vanhoista kun pidin jotain poikaa söpönä (<5lk). Mun kaverit tai ainaki paras kaveri on tosi homofobisia. Todella. Haukutaan päin naamaa homoja ja lesboja ällöttäviks ja sairaiks ja verrataa eläimeen sekaantumiseen. Vetää hiljaseks et noinko ne musta ajattelee. Muakin ahdistaa, muutenki se että en tiiä mitä tehdä. En omista läheisii ihmisii, en puhu mun perheen kanssa koskaan, kavereidenki kaa pinnallisia tai valehtelen mun suuntautumisesta. Jos ne tietäis ne vihais mua. Enkä mä uusii kaverii löytäis heti, ehkä ens vuonna lukios.
en voi kertoo, en haluu menettää kaikkia.
mulle olis ok sanoo perheelle et meen tyttöystävälle tms. Mutta kavereille en kertois mitää.
etkö sä ikinä ajattele että ansaitset parempaa? Luuletko että noi sun kaverit pysyy sun elämässä ikuisesti? Homofobia johtuu siitä ettei tiedetä asiasta mitään. Ehkä jokunen näkisi asian ihan toisin kun se kauhea lesbo olisikin ystävä eikä mikään kaukainen kauhea asia mistä ei oikeen edes tiedetä mitään.
Sulla on elämää edessä, paljon etsittävää ja löydettävää. Älä pidä mistään paskasta kiinni vain siksi että olisi jotain. Kehittyminen ihmisenä tarkoittaa sitä että kasvattaa oman itsetunnon kohdilleen, uskoo itseensä, uskaltaa tavoitella haluamiaan asioita jne.
Sä olet vielä nuori ja ajattelet että jos ei ole kavereita niin ei ole elämää. Paskat kaverit tekee myös paskan elämän.
Se on valitettavaa että erilaisena joutuu käymään pikkuisen kovemman elämänkoulun mutta siksipä kannattaa siihen asennoitua siten että jos on otettava kuraa niskaan, niin ottaa sen oikeista syistä.
Ei siksi että pelkää ja piilottelee ja ei elä elämäänsä. Sä saat varmaan negatiivista kuulla elämäsi vaiheessa monestakin asiasta. Mutta muista ettei kukaan tee sua onnelliseksi. Sun on itse oltava onnellinen itsesi kanssa, valintojesi.
Ehkä joskus kannattaa menettää kaikki, siten mahtuu uutta parempaa tilalle.
Sulla on arvosi, löydä se ja kunnioita itseäsi. Silloin kukaan ei pysty kävelemään ylitsesi.
Et omista läheisiä ihmisiä, mutta sulla on kuitenkin perhe ja kaverit. Joillakin ei ole edes niitä. Sulla ilmeisesti vanhemmat hyväksyy tilanteen, joillakin ei edes sitäkään.
Miksi et löytäisi uusia kavereita? Jos puhut muutenkin kavereiden kanssa pinnallisia, niin eikö olisi aika vähitellen hakeutua sellaisten ihmisten pariin, joiden kanssa voi puhua syvällisiä tai jotka hyväksyvät sellaisina kuin olet. Eihän se tietysti hetkessä tapahdu, mutta silti.
Itselläni taas kaverit, ystävät, koulututtavat, harrastuskaverit sun muut ovat hyväksyneet asian aina tosi hienosti, mutta vanhemmat eivät koskaan eivätkä tule koskaan jatkossakaan hyväksymään. Sulla on sentäs vanhemmat, joille voi kertoa.. Kavereita voi vaihtaa, mutta vanhempia ei oikein voi.
Niin.. Mullakin on niin että perhe ja suku on lähtöisin maalta, ne on tosi vanhoillisia ja juurikin sanoo aina tyyliin että "hyi lesboja" jos näkee niitä jossain. Toivottavasti joskus vielä elettäisiin maailmassa missä tämä seksuaalinen suuntautuminen olisi ihan normaali asia. Tsemppiä sinulle ehkäh!
En nyt tiedä kuulunko tähän ihan mutta täällä yksi kaappibisse. Aina tuntenut kiinnostusta naisiin, mutta kokemusta ainoastaan miesten kanssa. Haluaisin löytää tytön joka ymmärtäisi haluni olla myös naisten kanssa eikä pitäisi minua pelkästään leikkimielessä kokeilunhaluisena "heterona" (kuten monet lesbot tuntuvat bityttöjä pitävän).
Asia on painanut mieltä niin kauan että nyt pari viikkoa sitten päätin että asiasta on pakko kertoa edes jollekkin. Hullussa kännissä aloin sitten kierrellen selittämään juttua kahdelle parhaalle kaverille ja en kerennyt edes loppuun asti sanoa kun kysyivät että "ootko siis bi? me ollaan arvattu se jo kauan sitten ja puhuttu että millon oikeen meinaat myöntää asian" :D olin silleen jaaaah onko se noin ilmiselvää... :D Ihanasti siis suhtautuivat molemmat eikä välimme muuttuneet mitenkään.
Mutta ne kaksi ovat siis ainoat jotka tietävät.
Olen itse vähn vanhempaa vuosikertaa mutta kyllä nuo samat asiat on tullut kohdattua. Ehkäpä aika auttaa niin kävi ainakin omalla kohdalla vaikka koko suku asuu maalla, ja minusta piti tulla vielä se jatkaja sinne. Kyllä ne vanhemmat on aina jollain tasolla perillä mitä jälikasvu puuhaa ja tekee.
Olen jopa käyttänyt yhden naisystävistäni näytillä ja hän on aina tervetullut kylään edelleen vaikka emme ole enää yhdessä. En ole vieläkään kokonaan ulkona kaapista, enkä koe että pitäisikään olla kaikille.
Aika varmaankin auttaa asiassa.
olen ja en. Pari kaveria tietää, mutta perheenjäsenet tms. ei tiedä. En ala erikseen selittelemään kaikille että olen lesbo, sillä ei heterotkaan siitä erikseen ilmoita :) sittenkun löydän jonkun ihanan tytön niin kyllä muutkin sitä kautta sen huomaavat.. :)
Takaisin kaappiin
Kuljenkin aina sateenkaari t-paidassa, reppu on täynnä homo ja lesbopinssejä, ja sukat/kengät ovat myös väriä täynnä. Jos joku ei vielä edes siitä ymmärrä että tunnustan väriä niin muistan aina jutelessa jinkun kanssa julistaa olevani lesbo ja rakastqvani vain naisia, noita jumalaisen kauniita olentoja. Niin ja autossakin liehuu sateenkaarilippu, ja muita ihmisiä ei olekaan kuin minä ja hän, ei ainakaan kukaan olemeitä parempia.
Erositko itse vai erotettiinko. Mun yks lesbokaveri lähetettiin juuri lusimaan pahoinpitelystä veti yhtä kilpailijaansa turpaan ja vähän muutakin --no en vasikoi. Varmaan löytää linnassa uuden morsiamen ,ei tule juttuun ilman naista ,vaikka on helvetin mustasukkainen.
Kaapissa olen. Yritin olla hetero, mutta menestys oli niin ja näin. Kaapissa olo on tarkoittanut yksin oloa jo vuosia. Ihastumisia on ollut, mutta vaikka kyse oli tutusta, asia jäi kaukorakkauden tasolle. Silmiin katselua oli, mutta mitään ei sanottu. Ajattelin, että taisi tuttava leikkiä. Parille ystävälle suuntautumisestani kerroin, eivät enää edes soittele mulle. Joten enpä taida enää kaappini ovea raotella.
Mutta ihailen teitä kaikkia jotka hyväksyvät itsensä, uskaltavat tehdä aloitteita ja löytävät oman elämänkumppanin.
voithan sä ajatella että nyt sun elämä on onnetonta vaikka olet kaapissa. Mikä olisi kauheinta jos tulet kaapista? Jos mietit että tulisi vain ongelmia ongelmien perään, niin ainakin sulla on jotain hyvääkin, eli olet ulkona kaapista.
Elämässä ei kannatta jäädä jumiin mihinkään mikä tuottaa ahdistusta ja ei vie eteenpäin.
Kauheen monella vaihtuu kaverit tai osa ainakin. Mutta ei se sun elämä nytkään ole onnellista, kaapissa. Ole siis onneton pois kaapista. Siten ainakin suunta on oikea. Nyt sulla ei ole suuntaan, olet vain.
HUOMENTA.JOS NE EI HYVÄKSY NI EI SUNKAAN PIDÄ. AHDASMIELISTÄ PORUKKAA.ITE OLEN NIIN AVOIN ET JOSKUS ON ONGELMIAKI TULLU.
Seksuaalisuus on yksi elämän osa-alue, tosin perustarve. Onneksi jollain muulla osa-alueella on asiat vähän paremmin.
Kai olen ajatellut niin, ettei nämä rakkaussuhteet oikeen ole mun parasta osaamista. Toisen ihmisen kaipuuta nuo ajatukset toki ei poista. Kun kaipuu on suurimmillaan ihastuu. Ja toivoo. Kahdestaan moni vaikea asia olisi helpompaa. Yritän olla parempi ja kehittyä jossain toisessa asiassa.
Pahimmillaan kaapin jättäminen tarkoittaisi loppujenkin ystävien kaikkoamista. Ihan yksin en haluaisi olla. Tuttavia ja kavereita toki on enemmän. Kaverit ja tutut tulee ja menee ja vaihtuu. Ystävät sen sijaan on harvassa ja onneksi pitkäaikaisia. Sukulaisten ja työkavereiden sanomisista en ole huolestunut. Voivat tietysti loukata, mutta siitä ehkä selviytyy.
Eihän täälä ole kumppani-ehdokkaitakaan näkynyt. Jos elämänkumppani löytyisi, asia muuttuisi. Mitä mieltä hän olisi? Olisi loukkaavaa salata asia vastoin toisen toivetta. Vai olisiko?
moik.pois kaapista.ite olen niin avoimesti lepakko että hyvåltä tuntuu. satu
JULKISESTI.ÄIJÄT AINA PERÄS VAIK EI PÄTKÄÄKÄÄN KIINNOSTA.100 LEPAKKO JA YLPEE SIITÄ.
Itse olen vielä niin kaapissa ja piilossa kaikelta.
Olen elänyt vain heterosuhteissa aiemmin. Puoliso kuoli liki 6 vuotta sitten ja sen jälkeen olen ollut yksin muksujeni kanssa.
Aika ajoin toisen ihmisen kosketuksen ja läheisyyden kaipuu ovat olleet niin kovia, että ei ole tiennyt miten sellaisen kestää. Miten paljon on kaivannut toisen kosketusta, kainalossa oloa ja kyllä, myös seksiä.
Jossain vaiheessa aloin ihmettelemään, kun ei ole mitään kiinnostusta miehiä kohtaan. Mietin, että mikä mussa on vialla. Sitten se iski tajuntaan, ihastuminen puolituttuun lesboon.
Miten vaikeaa oli osata olla hänen lähell nirmaali, kun katse aina hakeutui häneen. Saatika yksi ainoa tahaton kosketus häneltä, miten hyvältä se tuntui. Vuoden olin ihastunut tähän naiseen ja kai vieläkin vähän.Äskettäin tapasin hänen tyttöystävän tai ainakin siksi häntä luulen ja tajusin, että ajatukset on suunnattava johonkin muuhun. Helppoa se ei ole. Tämä nainen on niin ihana persoona. Kaunis, hauska, mueletön.
Olen tinderissä ja haen vain naisia. Mieli tekisi mennä Dtm:n, mutta rohkeus ei anna myöten mennä yksin.
Baarit kun ei muutenkaan ole mun juttu.
Miten ihmeessä voisi edes kohdata jonkun ihanan naisen? Minne voisi mennä niin, että siellä tajuttaisi, että tämä arkajalka tahtoisi tavata vain naisen?
Oma itsetunto ei ehkä ole parhain, koska en ole koko xs175, vaan kuuri päinvastoin. Ja kun näim on, ajattelee, että kukaan ei voi ihastua muhun.
Mulla olisi niin paljon annettavaa jollekkin. Läheisyyttä, lämpöä, yhteisiä hetkiä, luottamusta toiseen.. Hyvää seksiä. Kunhan ensin olisi joku, jota koskettaa.. Joku ihana nainen. Muutakin kuin haaveissa.
Ei ole helppoa tämä ei.
Kellekkään ystävistäni en ole ajatuksistani kertonut. En vielä.
Jos jotain yhtään haluttaisi tavata, niin laita meiliä: [email protected]
Niin ja olen 45v. ja pk-seudulta. Mutta sen ei väliä. Junat ja bussit kulkee.