kysymys, että miten pitäisi suhtautua aikuisten lasten jatkuvaan rahan ruinaukseen.
Siinä oli selkeä ja viisas vastaus: aikuisilla lapsilla on omat tulot ja heidän on syytä oppia elämään tulojensa mukaan.
Siinä oli selkeä ja viisas vastaus: aikuisilla lapsilla on omat tulot ja heidän on syytä oppia elämään tulojensa mukaan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Lehdessä on aina viisasta kirjoittaa jotakin.
Muuten ei mainos-tuloja tule.
Lehti toimii kuin palsta.
Mitä enemmän huu-haata, sen enemmän voi mainostajille kehua julkaisunsa "laadukkuutta".
H.
Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta mielestäni jokaisen terveen aikuisen tulisi tulla omillaan toimeen.
En toki kieltäytyisi jos joku jälkikasvustani tulisi kysymään jelppiä, siis jos sitä oikeasti tarvitsisi.
Ennemminkin nykyään on niinpäin että sieltä jälkikasvulta tulee tännepäin jelppejä. Vaihtaessaan uusia puhelimia/tabletteja/läppäreitä tai jotain viihde-elektroniikkaa niin aina kysyvät haluanko minä ylimääräiseksi jäävän, niillä ylijäämillä tässä olen hienosti pärjännyt jo yli vuosikymmenen.
En osaa vastata "aikuisten lasten jatkuvaan rahan ruinaukseen", kun ei ole kokemusta.
Mietin, että olisiko se hyvä varautua "aikuisten lasten jatkuvaan rahan ruinaukseen" jo silloin, kun lapset on pieniä kuten minä ilmeisesti olen tehnyt, tietämättäni. Itse pärjäävät ja sen sanovatkin omanarvontuntoisesti.
Kuka keltäkin ruinaa. Kuulin kaupungissamme tapauksesta. Vanhemmat eivät ole koskaan olleet töissä, lapsia 8, nyt jo aikuisia. Tuttavani oli lasten ollessa pienempiä kiinnittänyt huomiota siihen, että perhe osti 8 sämpyläpussia " kun lapset ovat nälkäisiä koulusta tullessaan". Tuttavani oli kehottanut leipomaan itse, sillä itse leipomalla säästää paljon. Pitäisi kouluttaa näitä rahan ruinaajia ihan tavallista arkea elämään
Jos aikuiset lapset vielä ruinaavat rahaa vanhemmiltaan, vanhemmat voivat miettiä, mikä meni kasvatuksessa pieleen. Tosin en tiedä, voiko asiaa enää mitenkään korjata.
Miten muuten nämä lapset pärjäävät sitten, kun vanhempia ei enää ole?
Ovat kait tottuneet aina saamaan eläen tuhlailevaisesti.
Jatkuvaan rahanruinaukseen on ihan selvästi laitettava stoppi. Mutta kyllä lapsia voi silloin tällöin auttaa, etenkin kun on kysymys suuremmista hankinnoista ja itsellä on hyvä ekonomia. Monet lainaavat lapsilleen rahaa esim. käsirahaksi omaan asuntoon tai autoon jne. koska se pieni sysäys oikeassa paikassa voi tehdä suuren eron heidän elämässään. Ajoitus on tärkeää ja se mihin ne rahat laitetaan.
Mutta eihän meillä vanhemmillakaan mitään rahapuuta ole kasvamassa pihalla ja ihan oikein että oppivat elämään niin että omat rahkeet kestävät.
Minä annoin rahaa aika kauan, olivat yli parikymppisiä.
Nyt asiat ovat kääntyneet toisinpäin. Äskettäin sain uuden telkkarin kun eivät iljenneet katsella vanhaa romuani. Olen saanut ulkomaanmatkoja puhelimia MoccaMasterin ja paljon muuta. Olen sanonut että ei tarvitse, saan itsekin jos haluan, minun kulutustottumukseni ovat erilaiset kun jälkipolvella. Mutta kun haluavat antaa, heille ne sitten jää jos vielä kelpaavat.
Näin se meikäläiselläkin en maisteriksi kouluttanut mut paremmin pärjää tuntuu ettei millään väliä.
Missä viipyy ne vastaajat, jotka ovat kertoneet aijemmin kouluttaneet omilla tuloillaan lapsensa maistereiksi ja tohtoreiksi, ostaneet heille asunnot ja nyttemmin lapsenlapsille älypuhelimet ja tabletit ja muuta mukavaa.
katsokaa mitä markkinatalous on saanu aikaan suomen kansalle ,
se on ollu ahneitten aikakausi, suomen kansan kunnioitus on unohtunu ja muuttunu typerysten politiikan seurauksena kurjuuden aikakaudeksi,
HERÄTKÄÄÄ PÄÄTTÄJÄT näkemään totuus,
rehellisyyttä politiikkaan!
-
Nyt vanhemmuten asiat on kääntyny toisin päin, tohtori jälkeläiseni sanoi että jos tarvit rahaa hän voi kyllä antaa,
en vielä ole tarvinnu,
enkä varmaankaa tule tarvitsemaan,
koska luulen että kuolema korjaa mut enen kuin tarvin ulkopuolista apua,
tai jos en pärjää, hän ottakoon sitten vastuun mun loppuelämästäni,
-- toiset jälkeläiseni ovat tavallisia suomen köyhiä,
olleet nuorena p ä t k ä t ö i s s ä
ja pitkätajat työttömyydetä kärsineet,
se on sitä Ahon ja Lipposen politiikan seurauksena tullutta kurjuutta kuuskytluvulla syntyneitten osaksi,
HUOMATKAA p ä t k ä t y ö t keksi SDP , JAAKONSAARI,
varmaanki nyt kun hekin ovat jo keski-ijän saavuttaneet joutuvat olemaan loppuikänsä työttömänä ja köyhyydessä kuten suurin osa suomen kansalaisista on ja tulee olemaan,
kyllä KEKKOSTA on ikävä, hänen aikanaan sentään keksitiin vakinaistaa ihmisten työpaikat, joista nyt suuret ikäluokat on turvatulla eläkkeellä,
k i r o a n SDP:n ja Ahon ja sen jälkeisen
politiikan alimpaan h e l v e t t i i n ,
nyt suomi kärsii suurista vaikeuksista tyhmän politiikan seurauksena !
Mun lapsilla on mitä mällätä entäs sulla.
nostamaan suomi tästä kurjuudesta uuteen nousuun.
-
Kaikki on vähemmän älykkään politiikan seuraamusta,
vieläki on sdp:ssä ihmisiä jotka k e h t a a mollata Kekkosen aikakutta, vaikka oma aikaan saannos on suuressamäärin saanu pelkää kurjuutta suomen kansalle aikaan,
on oikein kun SDP häviää suomen kartalata kokonaan,
suomen kansa ei tarvi SDP:n köyhyyttä aiheuttavaa politiikkaa,
- työtä kaikille, työpaikat vakinaistaa, kuten aikonaan Kekkosen aikakaudella,
kaikkien palkat suhteuttaa suomen talouden kantovoimaan,
- erikoisesti johtajien palkat on alennettava kohtuuteen,
johtajien miljoonat jaettava koko kansaa hyödyttämään,
turvatut työpaikat ja työtä k a i k i l l e, joka ikiselle suomalaiselle.
Vai niin, miten sinun lapsesi rahan käyttö vai oletko tuhkamuna.
Vähän yksioikoinen näkemys minusta, jos ohjeena pitäisi ottaa. Entä jos "lapsi" sairastuu, joutuu työttömäksi, alkaa opiskella tai muuten joutuu elämäntilanteeseen, jota ei itse valinnut ? Sossuunko silloin mennään ?
En ole koskaan oikein sisäistänyt ajatusta siitä, että "yhteiskunta" hoitaa lapset ja vanhukset, vaikka laissa olisi niin säädetty. Mitä varten perhe sitten on, ellei se toimi myös aikuistuvan/aikuistuneen lapsen turvaverkkona ? Täälläkin on keskusteluissa pidetty arvelluttavana sitä, jos aikuinen lapsi asuu - vaikka vain tilapäisesti - vanhempiensa luona.
Ja onhan meillä nyt selvästi meneillään trendi, jossa perhettä turvaverkkona halutaan korostaa - säästösyistä nyt kai ensi sijassa - mutta silti. Perhe on yhteiskunnan sydän - sanottiin ennen - ja minusta se pätee vieläkin. Kun katsoo, miten se "yhteiskunta" on perheen tehtävät hoitanut niin eipä jälki ole kummoista.
Tietenkin ottaisin huomaani jos lapsellani menisi niin huonosti että rahat on loppu ja ei enää asuntoakaan. Mutta se on aika epätodennäköistä, heillä on hyvät vakuutukset ja varallisuutta. Mutta koskaan ei pidä sanoa että ei koskaan.
Mun lapset pärjäävät omillaan. Elävät suu säkkiä myöten. Olen sanonut et nälkää ei tarvitse nähdä ja voi pyytä jos tulee jou isompi lasku tai muu tarve. Harvoin ovat pyytäneet.