Olen 24vuotias, olen vakituisessa työssä varastoalalla.
Korkeinkoulutusasteeni on ylä-aste. Menin toki eletroniikka linjalle, mutta se oli aikaa, jolloin kärsin vakavasta masennuksesta ja yksinäisyydestä, joka tuotti poissaoloja ja keskittymisvaikeuksia. Nykyään olen jotenkuten päässyt suurimmasta masennuksesta yli, mutta heräsin taas huomaamaan, että nykyinen työni on rasittavaa ja huonopalkkaista, en ole koskaan seurustellut ja minulla on vain pari kaveria ja uusien kavereiden hankkimen on jotenkin todella hankalaa, saati sitten tyttöystävän löytäminen. Opiskelut voisivat olla yksi vaihtoehto, mutta koska asun vieläkin "kotona" ja tällä hetkellä säästelen asuntolainaa varten, niin opiskelut runnoisivat nämä suunnitelmat täysin.
Välillä tuntuu, että olen epäonnistunut elämässäni ja olisi parempi vain kiepsauttaa narukaulaan ja poistua. (Eli joo, en ole kokonaan masennuksesta päässyt yli.)
Mutta asiaan, jos on jotain neuvoja antaa, niin mielellään kuulisin mielipiteitä.
Korkeinkoulutusasteeni on ylä-aste. Menin toki eletroniikka linjalle, mutta se oli aikaa, jolloin kärsin vakavasta masennuksesta ja yksinäisyydestä, joka tuotti poissaoloja ja keskittymisvaikeuksia. Nykyään olen jotenkuten päässyt suurimmasta masennuksesta yli, mutta heräsin taas huomaamaan, että nykyinen työni on rasittavaa ja huonopalkkaista, en ole koskaan seurustellut ja minulla on vain pari kaveria ja uusien kavereiden hankkimen on jotenkin todella hankalaa, saati sitten tyttöystävän löytäminen. Opiskelut voisivat olla yksi vaihtoehto, mutta koska asun vieläkin "kotona" ja tällä hetkellä säästelen asuntolainaa varten, niin opiskelut runnoisivat nämä suunnitelmat täysin.
Välillä tuntuu, että olen epäonnistunut elämässäni ja olisi parempi vain kiepsauttaa narukaulaan ja poistua. (Eli joo, en ole kokonaan masennuksesta päässyt yli.)
Mutta asiaan, jos on jotain neuvoja antaa, niin mielellään kuulisin mielipiteitä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei tuo sinun elämäsi niin kauhean pahalta kuulosta ulkopuolisen korvaan. Olet vakituisessa työssä, sinulla on kavereita ja vanhemmatkin elossa. Ehkä tämä turhaantuminen elämään on osa masennusta...
Jos jotain säpinää ja toivoa erilaisesta tulevaisuudesta haluat, suosittelen aikuislukioa työn ohessa käytäväksi. Ne ovat lohdullisia paikkoja, vaikka kuinka huono aiempi opiskelutausta on, niin sieltä saa aina yksilöllisen ohjauksen kohti parempaa. Yleissivistävän koulutuksen lisäksi uskon, että sinulle lukiovuosien aikana selviää myös mitä elämältä haluat.
Aika moni hakeutuu jatkamaan opiskelua aikuislukion jälkeen.
Kokemuksesta puhun.