Se makasi maassa puolikuolleena,
aivan yksin koko maailmassa.
Sillä ei ollut ketään.
Äsken se oli vielä voinut nauraa,
nyt sillä ei ollut syytä.
Outo, vieras tyhjyys oli täyttänyt sen sielun,
ja pelko oli ainut lähellä.
Taistelu oli päättynyt,
eikä ollut enää mitään, minkä takia jaksaa.
Jaksaa enää yhtään.
Koko kiero suunitelma oli taas epäonnistunut,
koskaan se ei kuitenkaan ollut vienyt voimia
niin kuin se oli vienyt tällä kertaa.
Sitten tulivat ne kaksi.
Ei niilläkään ollut päämäärää,
mutta ne halusivat auttaa sitä - ilman hintaa.
Se oli uutta ja se pelotti.
Ne kysyivät sen nimeä.
Se katsoi niitä pelokkailla, väsyneillä silmillään.
"Enkeli", se kuiskasi.
Ei kai sillä ollut muuta.
aivan yksin koko maailmassa.
Sillä ei ollut ketään.
Äsken se oli vielä voinut nauraa,
nyt sillä ei ollut syytä.
Outo, vieras tyhjyys oli täyttänyt sen sielun,
ja pelko oli ainut lähellä.
Taistelu oli päättynyt,
eikä ollut enää mitään, minkä takia jaksaa.
Jaksaa enää yhtään.
Koko kiero suunitelma oli taas epäonnistunut,
koskaan se ei kuitenkaan ollut vienyt voimia
niin kuin se oli vienyt tällä kertaa.
Sitten tulivat ne kaksi.
Ei niilläkään ollut päämäärää,
mutta ne halusivat auttaa sitä - ilman hintaa.
Se oli uutta ja se pelotti.
Ne kysyivät sen nimeä.
Se katsoi niitä pelokkailla, väsyneillä silmillään.
"Enkeli", se kuiskasi.
Ei kai sillä ollut muuta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jotain sun runossa oli tosi koskettavaa... loppu oli ihana! kirjoita lisää!
voi kiitos, kiitos paljon!!!!! :)