Auttakaa 40-kymppistä yli 75 ja 85 vuotiaiden vahempien tytärtä. Vanhemmat asuu isossa omakotitalossa jossa iso piha , me jälkeläiset ja meidän lapset autetaan kaikessa, mutta nyt alkaa väsyä kun eivät suostu ottamaan mitään maksullista palvelua esim. pihatyöt , puutyöt, vaikka lehdessä mainostetaan. Saisivat nuoret samalla vähän rahaa. Kaupassa käytetään , mutta kun palvelubussikin menisi talon ohi, niin sitäkin voisi äiti edes kerran viikossa käyttää. Aina me tyttäret lähdetään kun puhelu tulee. Tänään sitten en olisi ehtinyt ja sanoin sen aika suoraan, menin kuitenkin. Koko reissu oli voivottelua, kuinka kurjaa tämä on ja kait tässä nyt pitää viikonloppuun pärjätä näillä ruuilla. Sanoin, että kyllä me viedään mutta on täysin ymmärrettävää, että aina ei sovi. Samoin kun minä soitan, että lähdetkö nyt mukaan, niin heille ei sovi.. Tulee vaan niin paha mieli, ei haluaisi loukata ketään, eikä varsinkaan rakkaita vanhempia , mutta alkanut tuntumaan, että oma "kaulus kiristää" ja kuinka kiinni heissä onkaan. Meidän suvussa kun on totuttu, ettei lapset ehdota mitään vaan tekee niinkuin sanotaan. Toivoo vaan, ettei ala väsymään. Esim. on sanomattakin selvää, että he eivät pärjää enää isossa talossa ilman jatkuvaa apua, mutta puhekaaan ei tule muutosta. Ja ristiriita on sitten se, että apuja ei oteta kuin omilta lapsilta. Ei uskalla ehdottaa edes kerta viikkoon palvelubussia, että viikonloppusin me hoidetaan. Sitten meille lapsille vihjaistaan että hylätään ...kaikesta huolimatta kaunista loppukesää kaikille !
äidin ja isän auttaminen
tällaista
14<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lopettakaa passaaminen ainakin enimmäkseen. Eivät vanhemmat voi vaatia jatkuvaa palvelua. Ei tulisi mieleenkään vaivata jälkikasvua omilla asioillani, ostan palvelut jos tarvitsen. Kyllä hekin alkavat maksamaan kun huomaavat että muutosta on pakko tulla.
Tilatkaa muuttoauto palvelutaloon. Sillä siitä pääsette. Tuossa sen näkee ettei vanhoilla päivillä pitäis lapsia hankkia jos noin vanhoilla on 40v lapsi. Poikani on 40-vuotias ja itse olen 63v. ja ex-mieheni on 61-vuotias. Halusin saada uorena lapset jotta eivät joutuisi kärsimään samasta kuin itse jouduin kärsimään. Ei Ei murrosikäisellekään ollut kivaa että äiti oli 60-vuotias.
Itselläni oli iäkkäät vanhemmat, äiti oli melkein 44 -vuotias kun synnyin, ja raskasta oli kun pelkäsin aina että joudun orvoksi.
Äiti eli loppujen lopuksi 84-vuotiaaksi ja isä 95-vuotiaaksi, mutta koulukaverit aina sanoivat ala-asteellakin että näkivät minut kaupungilla mummuni kanssa kun olin ollut äitini kanssa liikkeellä.
Kumpaakaan mummuani en tavannut koskaan kun kuolivat jo ennen kuin synnyin.
Itsekin ensin ajattelin että onpa iäkkäänä saatu lapsia. Mutta hokasin, että äiti ollut vain 35 vuotias, suunnilleen.
Esim meikäläisen lähipiirissä monet saivat ekalapsensa tuossa iässä ja moni noin 30 v. Se on nykyaikaa, että lapset tehdään sitten kun on ensin hankittu ammatti ja perusta elämälle.
Ennen vanhaan lapsia saatiin väärässä järjestyksessä. Ja vielä nykyääkin kouluttamattommat tekevät lapsia n 20 vuotiaina.
Kun ihmisten keski-ikä on noussut on normaalia tehdä lapsia vielä n 40-vuotiaina. Tunnen sellasiakin ammattini vuoksi, että viimeisin ( jopa ensimmäinen ) lapsi on saatu liki 50v tai ylikin sen. Harvinaista, mutta totta ja harva harkitsee aborttia vaikka ikää on jos on muuten asiat kunnossa ja terve.
Autoin vanhempiani tosi paljon, kun minulla ei ollut vielä omaa perhettä. Sain lapseni 38- ja 40-vuotiaana. Eivät koskaan hävenneet vanhoja vanhempiaan. Kaveritkin arvostivat meitä ja itseasiassa meillä oli enemmän aikaa lapsille ja kavereille kuin monella nuoremmalla. Äiti yritti hyppyyttää minua perheen aikanakin, mutta oli otettava tiukat otteet. Esim. en lähtenyt kyytimään 130 km:n päähän, kun taksejakin on.
Mieheni on 84 v. ja minä 80. Molemmat olemme syöpähoidoissa, asumme omakotitalossa, oma auto on.
Ei tulisi mieleemmekään vaatia omia perheitään luotsaavia lapsiamme apuun. Mitä apua me edes tarvitsisimme? Maksamme naapurin pojalle pienen taskurahan, kun hän ajaa nurmikkomme, ja siivooja käy, ja kotitalousvähennys tasoittaa kustannusta.
Olette antaneet vanhemmillenne liikaa valtaa. He ovat varmasti ihan hyväkuntoisia ihmisiä. Ei 75-vuotias edes ole vanhus! Nyt teillä on oikeus sanoa, että koska heidän tilanteensa ei tästä parane kuitenkaan, on nyt etsittävä uusi vaihde. Joko he alkavat hakea palelutaloa itselleen tai sitten hankkivat säännöllistä apua siivoukseen ja muuhun, kuten kaupassa juoksemiseen. Moni kauppakin nykyisin tuo tilatut tavarat kotiin.
Korostakaa vanhemmille, että teilläkin on jo iän tuomia kremppoja, on verenpainetta ja selkävaivoja teilläkin, olette varmasti viisissäkymmenissä itsekin. Ei teillä ole aikaa avustaa koko ajan ihmisiä, joilla kuitenkin varmasti on eläke ja apua saatavissa myös kunnalta.
Sinä sanoit totuuden , näin juuri asia voisi olla :)
Oletko varma että heillä on rahaa maksaa kaikista palveluista? Ei nuo eläkkeet mitenkään huimaavat ole. Ja ehkä eivät halua minnekään palvelubussiin liikkua yksin, jos on vaarana tuupertua matkalla? Monet vanhukset pelkäävät tulla ryöstetyksi, koska ovat paljon heikommat ja haavoittuvaisemmat kuin nuoremmat.
Jos teitä kerta on monta, niin voitteko istua alas ja pitää keskenänne "hoitokokouksen"? Jakakaa vuoroviikkoja, tai vuorotehtäviä. Ja sitten ilmoitatte vanhuksille että kauppa-auto käy kerran viikossa, silloin kun itsekin menette, ja jos haluaa kaupasta jotain pääsee silloin kyytiin. Puhukaa vanhemmillenne noin muutenkin. Tiedän kokemuksesta että joku joka on eläkkeellä, ei välttämättä muista millaista ajankäyttö on kun on töissä.
Jos pystytte yhteisvoimin auttamaan teidän vanhempia pysymään kotona, niin aika ylpeitä itsestänne saisitte porukassa olla. Se olis aika upea juttu.
Ite olisin ollut iloinen jos vanhempani ottaisi vastaan apua. Äitini kohdalla varsinkin olisin ollut onnessani, koska hän selvästi tarvitsi apua. Samalla olisi saanut vähän rupatella ja olla noin luonnollisesti tekemisissä. Ei mitään jäykkää kahvittelua.
"humps"
Pitäisiköhän minun vaihteeksi tehdä keino-tekoinen aloitus tuskallisesta
kuolemasta?
Syöpää, kuoliota, keuhko-ahtautumaa, Diabetes-amputaatiota...
Minä tiedän siitä paljon, vaikka omalle kohdalle ei olekaan osunut.
Kyllähän sekin aloitus sopisi näitten keino-vanhusten keino-itketys-
valikoimiin?
Siinä kuin uskontojen asu-keinottelukin :)
H.
Kyseessä saattaa olla ikäväkin. Vanhukset saattavat kaivata lastensa seuraa, siksi ulkopuolinen apu ei tahdo kelvata. Onko heillä enää jäljellä hyväkuntoisia ystäviä, ikätovereita joiden kanssa voisivat vuorovierailla? Jos löytyisi joku harrasteryhmä jossa viihtyisivät, sieltä voisi saada uusia tuttaviakin.
"yksinkökaksinkin"
Pitäisiköhän minun vaihteeksi tehdä keino-tekoinen aloitus tuskallisesta
kuolemasta?
Syöpää, kuoliota, keuhko-ahtautumaa, Diabetes-amputaatiota...
Minä tiedän siitä paljon, vaikka omalle kohdalle ei olekaan osunut.
Kyllähän sekin aloitus sopisi näitten keino-vanhusten keino-itketys-
valikoimiin?
Siinä kuin uskontojen asu-keinottelukin :)
H.
Jospa pysyisit vittuilemassa niissä omissa ketjuissasi, niin välttyisimme toisiltamme ja toistemme huonoilta kommenteilta.
Tuo on hyvä pointti, kun me ollaan niitä ystäviä, kun heillä ei ole koskaan ollut omia ystäviä, ei koskaan, aina on tahkottu kahdestaan ja perheen kanssa. Toki heillä aikanaan työkaverit oli, muut vanhat sukulaiset on kuolleet. Harrastuksia ei heillä ole kummallakaan ollut, äidillä pari vuotta sitten mutta liikuntakyky mennyt niin huonoksi, että se on jäänyt.
Kunnallisen sosiaalipalvelu nyt kehiin ja kodin syyniin. Kodinhoitaja jo tarvitaan tuon ikäisille.
Minusta (75v) pamahti omahoitaja , kun ei ole passuutettavia jälkeläisiä, enkä muutenkaan turhia pyytele..
Mies (aivoinfarkti) kotona ja 3 x /vrk käy kodinhoitaja ja huolehtii KAIKESTA .
Asuntoa vastaan vaan velkaa !!!
http://yle.fi/uutiset/ikaantyneiden_kotona_asumisen_turvallisuusriskeja_yritetaan_poistaa/6824251
"102 mumo huokas- nyt on asiat mallilllaan kun olen saanut kaikki lapseni palvelutaloon !"
Kerronpa tarinani miten minä sain Isäni lopettamaan rahan lainaaminen. Elikkä isä eli aina yli varojen ja kun rahat loppui niin hän soitti minulle ja sanoi että tarvitsee niin ja niin paljon rahaa kun esim. sähkölasku tuli.Tällaista oli monta vuotta kunnes sanoin ettei minulla ole rahaa vaikka olisi ollut.Tottakai oli huono omatunto mutta rahan lainaaminen loppui siihen.Isä maksoi aina takaisin mutta idea oli että hän pärjäisi ilman lainaamista. Siis minun neuvo on että vanhemmat eivät luottaisi liikaa lapsiin vaan hoitaisivat asiat itse,