Haluaisin kuulla kokemuksia tuulimunaraskauden kokeneilta.itselläni oli tuulimunaraskaus n.puoli vuotta sitten ja aina välillä pelkään että entä jos se taas on tuulimuna kun tulen uudestaan raskaaksi.lääkäri vakuutti että se ei toistu.voinko olla varma siitä? ei ollut meinaan kiva kokemus kun olin asennoitunut ja hyväksynyt sen että nyt tulee vauva (olin onnesta soikeena) sitten kuulin ultraäänessä että sikiötä ei olekaan.aika kova kolaus.äidille olin jo puhunut että älä hävitä lastenvaunuja (pikkuveljeltä jäänyt). kaavintaa minulle ei tehty kun ehdin saada täydellisen keskenmenon (kovat kivut). kävin kipujeni takia ensiavussa mutta lähettivät kotiin ja sanoivat että tule takaisin jos kivut kovenevat! niinpä vuosin kotona ammeeseen... mutta hei kertokaa kohtalotoverit kokemuksia ..
tuulimunaraskaus
Nora
2766
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläni ensimmäinen odotus päättyi sikiön kasvun pysähtymiseen kolmannella kuukaudella. Vauva kuoli, juuri kun pienten vaatteiden ostointo alkoi. Otti tosiaan koville, kun neuvolan "täti" kepeesti kysäisi että: miltäs nyt tuntuu ja naurahti päälle.
Toisella kertaa en samalle tätille enää suostunut menemään...
Tällä toisella kertaa onnisti, mutta vuoden päästä ei sitten mennytkään niin hyvin. Kolmas kerta oli tuulimuna. Kaavinnan ja sopivan ajan jälkeen onnisti taas, syntyi toinen terve lapsi.
Jotenkin tuntui etten enää uskalla yrittää, koska joka toinen epäonnistuu. Nyt ajan perästä olen hyväksynyt sen, että luonto hoitaa niin, että mahdollisimman terveet yksilöt säilyvät hengissä ja hyvä niin.
Tosin tuulimunassahan ei sitä sikiötä edes ole. En tiedä tilastotietoja uusimisesta, mutta ei kukaan voi varmasti sanoa puoleen tai toiseen. Ymmärrän täysin pelkosi, itse olin kymmenen vuotta sitten sitä mieltä, että jos joku huolimattomuuttaan raskaaksi tulee ja abortin tekee, tulisi se tehdä hereillä ja täysin ilman puudutuksia. Pientä käsitystä siitä tuskasta jonka odotetun lapsen menetys aiheuttaa.
Sillä lapsena -ei alkiona tai sikiönä- odottava äiti alusta asti toivottuna tulevan käärönsä kuvittelee.
Toivotan onnea uudelle yritykselle.
Niin tosiaan, kokemus sinänsä.
Itse olin neljännellä kuulla.Onnellisena,ihanassa pilvessä leijaillen kunnes yhtäkkiä aloin vuotaa, neuvolassa kävin ja lähettivät sairaalaan. Sairaalassa sanoivat että sikiö on alkuviikoilla kyllä kasvanut, mutta jostain syystä kasvu on loppunut ja sikiö surkastunut olemattomaksi.Kuollut.
Siinä minä aloin itkemään haarat levällään tyrmistyneenä siinä typerässä tuolissa.
Antoivat kahden päivän päähän kaavinta ajan ja lähettivät kotiin.No, seuraavana päivänä alkoivat kunnon supistukset ja sain keskenmenon kotona, mutta vuoto alkoi loppujenlopuksi käydä niin kovaksi että vapisten kalpeana niiskuttaen minut vietiin sairaalaan jossa suoritettiin samantien kaavinta.Kamala kokemus.
Ja vieläkin,yli vuosi tapahtuneen jälkeen, aina joskus niinä synkkinä hetkinä mietin, nyt vauvani olisi ollut jo puolenvuoden..
Ja tosiaan,itse olen vasta 17-vuotias, mutta sanon sen verran että tuo koettelemus kasvatti minua henkisesti hyvin paljon.Ensin valmistautuminen äidiksi.
Ja sitten kaikki taasen uusiksi.
Mutta voimia kaikille kohtalosisarille ja hyvää kevään alkua!
Terv; Ki.