Mun mutsi on maailman pahin homofoobikko. Aina ku telkkarissa tai jossain esiintyy homoja niin se rupee yököttelemään ja haukkumaan niitä ja puhumaan siitä kuinka epäluonnollista homous sen mielestä on. Mä tuun aina ihan sairaan vihaseks siitä mutta mä en tietenkään voi sanoa mitään koska se rupeis heti epäilemään mua homoks (ja olishan se siinä ihan oikeessakin). Ongelmana on se että mä en voi koskaan tulla ulos kaapista koska mun mutsi varmaan kuolis järkytykseen jos mä kertoisin sille. Mä en vaan jaksais salatakaan tätä asiaa loputtomasti ja musta tuntuu että se epäilee jo jotain kun se on alkanu kyselemään miks mulla ei oo tyttöystävää. Kaiken lisäks ärsyttää että tollasia homofoobikoita on edes olemassa ja miks just oman äidin pitää olla sellanen? Mitä mä teen?
homofobia
boy86
112076
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mulla on oikeastaan samankaltainen tilanne. Mä olen tullut siihen tulokseen, että ei auta muu kuin elää tämän asian kanssa; en voi tulla kaapista ulos, ainakaan porukoilleni.
Onneksi olen muuttanut pois kotoa Pohjoismaiden suurimpaan sisämaakaupunkiin, joten voi elää "omaa elämää" entistä enemmän. Sunkin nikki viittaa siihen, että sulla on vastaava edessä, ellet ole sitä vielä tehnyt.
älä äitistäsi murehdi. sen täytyy vaan tottua ajatukseen. ei se suo ainaskaan sen takia hylkää kikäli se susta vähänkään välittää. ja tuosta mengelestä ei kande välittää, sillä on vaan tuo runosuoni puhjennut kukkaan ja sen täytyy ne jossain julkaista. koita jaksella.
Jos aiot elää omaa elämää. Muutat eka pois kotoa, mieluummin toiselle paikkakunnalle. Kun on välimatkaa mutsiis, voit lähettää vanhemmilles kirjeen. (Mietin mitä faijas aattelee homoista?)Itse tein noin. 4 vuotta kului ja sit vanhemmat pyys käymään kylässä. Nyt suhteet korjutumassa.
Tuttu tilanne, joskus elin samanlaisessa tilanteessa. Nykyään vanhemmat tietävät, ja heille ei ole minkäänlaista ongelmaa. Hyvin menee.
Äiti jos kuka tuntee oman lapsensa. Hän on jo arvannut sinun olevan homo ja vain testailee sinua jutuillaan. Sano reippaasti vaan miten asia on.
Mun mielestä ois vaan sanoo suoraan kuinka asia on, äitilles voi tulla se järkytyksenä, mutta sinähän omaa elämääsi elät eikä äitisi...joten päätät itse oletko homo, hetero jne..kyllä äitisi loppujen lopuksi ymmärtää sinua, että olet päättänyt olla se mitä olet ja sitä ei voi muuksi muuttaa...vaikka esim. mun oma äiti jaksaa väliajoin muistuttaa siitä että hänki akka ja tee lapsia...mutta ei se ihan noin mene... :)) Hyvää joulun odotusta boy86, -tee asiat selviksi äitilles, kova vastaan kovaa- :)
Minä en ole valinnut olekon homo vai hetero. Sen valinnan teki joku ihan muu.
Ei homoksi noin vain ryhdytä, siksi synnytään/kasvetaan.
vaikka mä oon ehkä aoka huono antaa apuu niin kannattaaa kuitenki kertoo äitillesi..aluks se saattaa olla vaikeeta,mut kyllä se siihen tottuu,onhan se sun äitis...itse just kerroin äidilleni erään todella kamalan asia ja äiti oli ihan raivona!!!lopulta se leppyi ja sanoi olevasa onnellinen ku ees kerroin!!sit mua ärsyttää ku kaikki homot on just mun mielestä aivan sairaan ihanii ja mukavii...ja mä en voi teitä saada...teillä on kaikki kohallaan ja teille voi paremmin puhuu!! ja siitä äitistäs vielä,kyllä sen on pakko sut hyväksyy ellet mee iha sen eteen kenenkää kaa sekstaa..mitä siitä vaikka se huutaa?ei se voi lopettaa sun rakastamista!!se on varmasti helpompaa loppujen lopuksi kuin salata koko ajan!!jaksamisia sullee....
Etköhän vähän liioittele, kun sanot meillä homoilla kaiken olevan kohdallaan :D:D Mulla ei ainakaan ole =\
Siinä olet oikeessa, ainakin mun suhteen, että naisten kanssa on tosi kiva keskustella. Yleensä, mua ei vois vähempää kiinnostaa jotkut heteropoikien jutut. Naiset on paljon fiksumpia! :D
Veljelläni oli samanlainen tilanne, hän oli tiennyt jo muutaman vuoden olevansa homo, muttei uskaltanut kertoa vanhemmillemme. Lopulta hän kertoi, huonolla menestyksellä. Vanhempamme pyysivät/käskivät häntä muuttamaan pois(veljeni asui vielä kotona). Olin äärettömän vihainen enkä voinut ymmärtää vanhempiemme käytöstä, veljeni oli kuitenkin heidän lapsensa ja mielestäni hänen homoutensa ei ollut oikeutettu syy tuollaiseen kohteluun. Meni lähes vuosi ennen kuin vanhempani alkoivat hyväksyä veljeni homouden, he tapasivat kerran ja vaikutti siltä, että tilanne alkaisi rauhoittua ja kaikki palaisi ennalleen. Parin viikon kuluttua tapaamisesta veljeni kuitenkin ilmoitti seurustelevansa ja muuttavansa saman katon alle asumaan poikaystävänsä kanssa. Tämä tuntui olevan liikaa vanhemmillemme. Veljeni ja vanhempamme eivät ole nähneet/puhuneet puhelimessa yli 3 vuoteen. Veljeni sanoo kuitenkin olevansa tyytyväinen, että kertoi asiasta, koska kaapissa eläminen olisi paljon rankempaa kuin se ettei hän ole nähnyt vanhempiaan pitkään aikaan. Veljeni ei enää edes odota vanhempiemme hyväksyntää vaan elää onnellisesti vapaata elämää poikaystävänsä kanssa. Joskus oman lapsen homous on vanhemmille liikaa, he ovat odottaneet/toivoneet lapsestaan jotain muuta kuin hän on... Omat välini vanhempiini huononivat myös huomattavasti, koska vanhempani tekivät pahimman, mitä omalle lapselle voi ikinä tehdä, mikään ei varmasti satuta niin kuin omien vanhempien halveksunta ja hylkääminen.
Usko tai älä mut sun äitee on lesbo tai ainakin sillä on sellaiset tuntemukset. Yleensä sellaiset ihmiset pelkäävät omia tunteita ja yrittävät itelle vakuutella ja toisille haukkumalla hinttejä ääneen.