Piiritystilanne

ExWaremies kirjoitti:

Syntyi piiritystilanne viime yönä. Olin nukkumassa, kun aamuyöstä soi kämpän ovikello. Heräsin siihen aika pian ja menin vihaisena ovelle. No juuri kun olin avaamassa ovea, muistin nuo ware-pidätykset ja tajusin kattoa ovisilmästä.
Kaks äijää siellä oli puvut päällä. Tajusin heti, että nyt olis tosi kyseessä enkä avannu. No ne aikansa rimpautteli sitä ovikelloa ja sitten soitti mun kännykkään.
Ne tiesi että olen sisällä, sillä ne oli nähtävästi tarkkaillu minun kämppääni jo pari edellistä päivää. Tuntukin koko ajan, että joku seuraa.
Kerroin niille puhelimessa etten aikonu antautua ja lisäksi sanoin että mulla on haulikko sängyn alla enkä epäröiny käyttää sitä jos tarve vaatii.
No ei menny pitkään kun jo lisää paskalakkeja kurvas pihaan.
Siinä vaiheessa päätin tehdä peliliikkeen. Puin päälleni ulkovaatteet ja pakkasin hyödyllisiä kamoja koulureppuun. Tarkkailin ettei ketään ole lähettyvillä ja hyökkäsin kämpästä ulos. Painelin haulikko kädessä naapurin ovelle. Siellä asuu yks huonokuuloinen mummo joka ei ollu kuullu poliisien evakuointikäskyä. Olin jo pidempään ollu varautunu tällaiseen ja siksi olin teettäny lainaamastani yleisavaimesta kopion. Menin sinne naapurin kämppään ja otin mummelin panttivangiksi.
Kerroin poliiseille uhkavaatimuksen, että jotain voi tapahtua.
Kuten sanoin olin tosiaankin varautunut kaikkeen. Tietokoneen olen piilottanut varmaan paikkaan ja koko omaisuuteni olen merkinnyt luotettavan tahon omistukseen.
Kerroin poliiseille, että mummo pääsee vapaaks jos saan miljoona euroa 20 euron seteleinä pakattuna matkalaukkuun, sekä auton ja lentolipun ulkomaille. Kaiken pitäisi tapahtua viiden tunnin sisällä.
Siinä yhdeksän aikaan aamupäivällä pihaan ilmestyi pasi-miehistönkuljetusvaunu ja silloin tiesin että ne yrittää sisälle aika pian. Ajattelin korottaa panoksia vähän lisää. Kerroin niille, että minulla olisi myös räjähteitä koko talon hajottamiseen ja niidenkin käyttö saattaisi tulla kyseeseen jos tarve vaatii. Se sai aikaan haluamani reaktion ja koko joukko alkoi perääntyä. Tunti tämän jälkeen saapui se minulle varattu auto pihaan. Poliisien neuvottelija lähestyi taloa. Käskin sen jättää auton avaimet, lentolipun ja rahasalkun oven eteen tai muuten jysähtäisi. Käskin mummelin hakea ne minulle ja varoitin tekemästä mitään typerää. Nyt olin valmis lähtöön. Samaan aikaan kun olin nostamassa kamoja selkään, niin karhuryhmä täräytti pasilla keittiön seinästä läpi. Nyt tuli kiire sillä ei minulla oikeasti mitään räjähteitä ollu. Otin haulikon ja lähdin mummeli edellä autolle.
Aika helposti pääsin läpi ja sitten painelin lentokentälle. Aikomukseni ei ollut kuitenkaan mennä lentokoneeseen, sillä se olisi liian vaarallista ja typerää. Kone ei varmasti nousisi ilmaan jos minä olisin kyydissä. Siksi ajoin auton parkkiin jätin mummelin ja rakkaan haulikon sinne autoon jä kiipesin kiitoradalle pääsyn estävän verkkoaidan yli. Nyt olisi ehkä vaikein edessä. Oli valittava oikea lentokone ja kiivettävä sen laskutelineen koteloon piiloon. Tämä tulisi olemaan hyvin vaarallista sillä ylhäällä ei lämpötila tietenkään ole kovin kesäinen. Kolme tuntia saattaisi olla maksimi yli 10km:n korkeudessa. Pakoilin lentokenttäalueella, kunnes huomasin airfrancen koneen. Muistin katsoneeni joskus aikatauluja ja silloin olin miettinyt lomamatkaa Hollantiin ja sitä kautta halki euroopan. Matkaa joka päättyisi välimeren rantaan.
Muistin että airfrance lentää päivittäisen lentovuoron Amsterdamiin aina tähän aikaan päivästä. Nyt alkoi olla jo kiire sillä poliisi oli jo lähistöllä. Juoksin, minkä kintuistani pääsin, lentokoneen alle ja kiipesin sinne laskuteline tilaan piiloon. Seuraava kolmetuntinen tulisi olemaan elämäni pisin. Nyt olisi hetki aikaa survoa matkalaukussa olevat setelit reppuun joka oli selässäni. Ei voi muuta sanoa kuin, että kyllä ne poliisitkin osaa huijata. Repussa oli ehkä vain kymmenesosa niistä rahoista jotka olin vaatinut. No asialle ei oikein enää mitään voinut ja kyllä noillakin rahoilla jo alkuun pääsisi.
kone rullasi kiitotielle.
Klo 14 kone oli Amsterdamissa. Ihan perkeleen kylmähän siellä oli mutta selvisin kuitenkin ilman pahempia paleltumisvammoja. Lentokentältä poistuminen ei ollut temppu eikä mikään. Nyt olisi kuitenkin toimittava nopeasti, ennen kuin saisin kansainvälisen pidätysmääräyksen. Oli päästävä pariisiin ja nopeasti. Lento ei tulisi kysymykseenkään, sillä en voisi ottaa riskiä jäädä kiinni enää tässä vaiheessa. Siksi ostin junalipun Brysselin kautta ranskaan. Kiitos schengen sopimuksen, ei kukaan kysellyt matkan aikana passia kertaakaan.
Tällä hetkellä olen Pariisissa. Kirjoitan tänne eräästä internet-kahvilasta.Huomenna olis tarkoitus jatkaa rannikolle ja sieltä laivaan. Tarkempia tietoja kerron sitten joskus kun pääsen taas netin pariin jossain päin maailmaa.
Ei mut terkkuja kaikille tutuille ja tuntemattomille. Joskus waretus kannattaa.:D
Meitsi lähtee juomaan nyt yhden oluen jos tästä kaupungista kunnollista olutkapakkaa löytyy.;)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä