Väitän oikea asenne elämään on sielullisesti myös fyysisesti tärkeintä.
Henkinen elämän tarkoitus
väittämä
8484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 84
Vanhimmat
Mikä on mielestäsi oikea asenne elämään?
Onko vain yksi ja oikea asenne elämään se oikea vai onko kaikilla omansa?
Voiko elämänasenteen valita?
Asennoitumalla, työssä ollessa sitä ei kerenny ajattelemaan mutta nytten osaan nauttia ei henkisiä paineita, asioihin suhtaudun realisesti.
Asenne, suhtautuminen.
Mielestäni sen voi valita.
Jaa oisko luonteella merkitystä.
Olet eppu oikees ,voi valita jääkö makamaan vai nouseeko voi valita senkin kantaako kaunaa ja katkeruutta.
Kovasti käskemällä onnistuu kuhan ei välitä pikku lipsahruksista.
Elämänsä lähtökohtaa ja terveyttä ei voi valita mutta sen miten pelaa käteen laitetuilla korteilla, siin on ihmisellä sananvaltaa.
Asenne tarkottaa tapaa elää ja olla kanssaihmisten kanssa.
Sen voi ainakin valita, miten suhtautuu elämässä eteen tuleviin tilanteisiin.
Monasti vasta aikojen päästä hoksaa miten valinnat ja suhtautuminen on vaikuttanut asioihin.
Aina tosin ei osaa yhdistää tapahtumia.
Minusta tuntuu kans että kyllä tämä hektinen työtahti estä monesti aika tehokkaasti sen valinnan. Minä haluaisin vaan sillain leppoisasti olla ja tehä mutta ei ole mahollisuksia ei :)
Esimerkki elävästä elämästä miten kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Tuttu poika tarvii autoa ja kaupittelin omaani käytöstä poistuvaa ,oli soiva peli mut väärän maan valmistama.
Poika osti sen oikean merkin ,mutta kun se ei ollut kunnossa piti hakea varaosia.
Sillä varaosa matkalla tapahtui onnettomuus ja väitän että ei olis tarvinnu mun autolla hakee osia ja joutua onnettomuuteen.
Sattuma kuljettaa.
Tai ainakin sitä voi harjoitella valitsemaan.
No luonnettaankin voi koittaa koulia :)
Itessäni olen huomannu ikä, ei enään hötkyile suhtautuminen on muutunu rauhallisemmaksi.
Kyllä varmaan sekin vaikuttaa. Ja sitten sen voivaltaminen että ei kannata ressata asioista mille et mitän voi vaa keskittyä niihin mille voit. Siinäkin on opettelemista.
Liekö sattumaa vai mitä, mutta onhan niitä kertomuksia, miten esim. lento on peruuntunut ja kone onkin pudonnut tai myöhästyy bussista ja onnettomuus sattuu juuri sille bussille.
Olen samaa mieltä, että kaikki vaikutta kaikkeen. Kaikista vaikutuksista emme vaan saa koskaan tietää.
Niin mutta tuleviin tapahtumiisi et elämänasenteellasi voi vaikuttaa kuitenkaan.Sillain et etukäteen tietäisin et jos valitsen näin, tapahtuu sit' tai jos näin, tätä.
Onhan ihmisillä omantunnon tieto hyvästä ja pahasta, ainakin useimmilla. Aika hyvin voi ennakoida, mihin suuntaan pahan tai hyvän tekeminen johtaa.
Se on totta, omantunnon ja oikena ja väärän, hyvän ja pahan tuntemukset.Mutta esimerkisdki autonvalinnassa et vi tietää et jos valitset väärän, se johtaa siihen ja tähän.
Hyvät hyssykät sentään "siilimuori". Joihinkin elämän tapahtumiin ihminen voi itse vaikuttaa etu- ja vielä jälkikäteenkin mutta kaikkiin ei tietenkään voi. Mutta tapahtuipa elämässä mitä vain, niin valitsemalla oikein suhtautumis-, asennoitumis- ja ajattelumaailmasi voit vaikuttaa siihen, miten elämän tapahtumat vaikuttavat sinun sisältöösi, henkeesi eli sieluusi.
Väärin valinneet lyyhistyvät taakkojensa ja ristiensä alle. toisin tehneet porskuttavat eteenpäin ennemmin tai myöhemmin hidastuksen jälkeen.
Mitenkä olis karmanlaki joka ohjaa meitä jaa a taisi viime talvena puitua miten lie.
Minäpä olen eri mieltä tästä:
valitsemalla oikein suhtautumis-, asennoitumis- ja ajattelumaailmasi voit vaikuttaa siihen, miten elämän tapahtumat vaikuttavat sinun sisältöösi, henkeesi eli sieluusi.
Voi kuinka paljon yksinkertaisempaa olisi jos s menis aina noin. On asioista jotka tunkeutuvat sieluusi ihan ilman sinun lupaasi, vaikka asenteesi olisi mikä.
Ei muista ennää eikä jaksakkaa :). Maha täynnä omar-jäätelöä. Mä sain muuten tänään myytyä mehustimen verkossa. Aamulla laitoin myyntiin verkkoon ja nyt äsken nainen haki sen pois :) Mulla alkaa olla myyntinaisen asennetta. Osaan olla antamatta tinkijöille periksi :D
Joo jäätelö on hyvä lääke räkätautiin. Joo sinä osaat varmasti puhua asiakkaan ympäri, joo netin kautta minäkin olen myynyt yhtä sun toista olisi myytävänä canonin eos järjestelykamera ostatko.
Sanoinkin, että kaikista vaikutuksista emme saa koskaan tietää.
No oikeasti maitotuotteet eivät ole räkätaudissa hyväksi. Mutta sielua lämmittää hyvä maku :)
Ei mun tarttenu puhua palijo mittään kun asia oli selvä. Kunnollinen esittely verkkoon, kaikki tarkat tiedot. Tavara esillä ja asiakas saa päättää ottaako vai jättääkö. Tämä otti, pienen tinkauksen jälkeen. esitti summan, johan minä vastasumman, ja se oli siinä. Kättä päälle ja käteiskauppa. Mitenhän tämä vaikuttaa minun tulevaan elämään :D.
Onkos se kamera helppokäyttöinen, niin että minäkin osaisin ottaa sillä kuvia ja mikä mahtaa olla hinta? Jos niin kuin noista lähettäsi kaupanteossa liikkeelle.
Totta, eikä ole tarkoituskaan. Toisaalta mikä on etukäteen tarkoitettu?
Kaupan tekkoon.
Automaattinen digikamera eos 550 d hyvin vähän käytetty, objektiivia kaksi, jalusta muuta juttuja.Oikeesti vähähän leikillään mutta myön kyllä en väkisin.
Paljonko tuolla paketilla on hintaa?
Miten se on mahdollista? Minun sieluuni ei ainakaan tunkeudu mikään eikä mitään mitä minä en halua sinne tunkeutuvan. Ja ne asiat ja aiheet, jotka yrittävät tunkeutua, käsitellään niillä omilla ajatuksilla ja asenteilla ja sitten huonot nakataan naakoille ja hyvät otetaan hellään huomaan ja omaan käyttöön.
Mielenkiintoisesti ilmaistu. Hyvä asenne.
Juu pitää valikoida missä ajatukset liikkuu, minäkin käsittelen ikävät jutut mahdollisimman nopeasti että voin keskittyä mukaviin ja mielenkiintoisiin asioihin.
Oletkos sitä mieltä että täysin itse omilla valinnoillasi vaikuttaa siihen että mitkä asiat sinuun vaikuttavat? Miksihän sitten niin moni ihminen valitsee väärin eikä käytä tuota mahdollisuutta? Saat kuulostamaan aika yksinkertaiselta. Mutta ehkä sinun eteesi ei isompia kiviä tai risuläjiä elämässäsi ole tullut, vielä :).
Se oiksin kiva kun kotona olisi sellainen lookerikko joossa oli omat lokerot ikäville jutuille ja mukaville. Saisi aina valita kumman lokeron aukaisee :))
Ensin pitää oivaltaa se mahdollisuus, että kaikki pitää käsitellä. Monet vaan työntävät asiat pois, jotka eivät sovi mukavuusalueelle.
Nekin asiat jotka ´´nakataan naakoille´´ (hänen sanontansa mukaan), voivat joskus tulla uusintakäsittelyyn ja näyttäytyä eri valossa.
Minusta hänen kommenttinsa on perin mielenkiintoinen.
Mulla noita ikäviä lokeroita ei montaa ole, johtunee tai todettua tämän hetkisen tilanteen en havittele liikoja tosin on pari realista tavoitetta jos ne toteutuu silleen kuin olen ajatellu ni hyvä on, en ota paineita.
Okei....varmaan onkin. Ehkä me ajatellaan kuitenkin asioita eri näkökulmasta, koska en kyllä nyt saa ollenkaan kiinni et asiat sujuis noin ykinskertaisesti aina. Tai siis että ihminen aina kykenisi hallitseman kaikkea vain ajattelemalla ja "käsittelemällä" Mun mielestä elämä ois silloin kaikkinensa einomaisen helppoa. Mut ehkä me emme puhu samasta asiasta sitten ylipäätään, kai.
Ei mullakkaa ola mutta monilla muilla on, sellaisikain vaikka niitä kuinka käsittelisi, niitä ei saa täysin lähtemään :). Ja voihan sieluun ilman lupaa tullut asia olla positiivinenkin tavallaan, kuka sen tietää :)
"Sen voi ainakin valita, miten suhtautuu elämässä eteen tuleviin tilanteisiin."
Elämä voi nakata eteen sellaisiakin tilanteita joita et ikinä kuuna kullan valkeana edes tiennyt voivan tulevan eteesi. Siis et osannut valmistautua ollenkaan. Sinäkö sitten viileesti valitaan et millä koodillahan tähän suhtaudun, otanko tän vai tuon :). Kärjistettyä, myönnän, mutta tätähän se tarkoittaa.
Mitä huominen tuo tullessaan, tämä päivä meni mökissä vähän sateen merkeissä eikä haitannu mitenkää.
Huominen tuo tullessaan työpäivän joka on ennalta käsiteltävissä :). Siis suunnilleen tietää etukäteen mitä tapahtuu. Vettä meilläkin satanut koko päivän ja paljon.
Ei se ole ollenkaan yksinkertaista. Ajan myötä se tulee yksinkertaisemmaksi, kuten mikä tahansa asia, jota usein käyttää.
Ensin pitää oivaltaa, että kaikki mitä ihminen sanoo tai tekee alkaa ajatuksesta.
Taitaa olla se mainitsemasi näkökulmaero. Mutta sehän on vain rikkaus ihmisten kesken.
Jos niitä ajatuksiaan on koodannut etukäteen, suhtautumisen valinta tapahtuu ikäänkuin itsestään.
Olen samoilla linjoilla "siilimuorin" kanssa.
Elämänkoulussa oppii valitsemaan elämänasenteensa ja suhtautumisensa eri asioihin.
Luonnettaankin on koulittava, jos mielii tulla toimeen itsensä ja kanssakulkijoidensa kanssa.
Elämä kouluttaa meitä jatkuvasti.
Joskus opetus tuntuu kohtuuttoman kovalta, mutta jälkeenpäin huomaa, ettei olisi muuten oppinut.
Kun uskaltaa rehellisesti tutustua itseensä, se avaa aivan uudenlaisen mahdollisuuden rikkaanpaan elämään. Saa luvan olla oma aito itsensä, eikä tarvitse mitään "naamiota".
Ei meistä koskaan tule "valmiita", mutta hivenen valmiimpia kuitenkin.
Omalta kohdaltani voin todeta, että olen suurelta osin aivan eri ihminen kuin 20-vuotiaana.
Edelleen väitän että tietyissä tilanteissa ihminen ei toimin järjellä vaan tunteessa ja silloin tunne ottaa vallan, menee järjen ohi. Kun ihmine ei ole mikään robotti.
Samaa mieltä, koskaa emme ole täysin valmiita, siitä juuri on kysymys. Vain elämänkoulua käymällä oppii ja kypsyy, joillakin se on helpompaa ja joillakin vaatii hieman enemmän ponnistuksia.
Kaikessa elämässä tunne kulkee samalla nauhalla järjen kanssa.
Juurikin elämänkoulusta on kyse. Jokainen omalla luokallaan.
Yhden oppimäärä ei ole välttämättä sama, kuin toisen, eikä myöskään ´´opetussuunnitelma´´, jos nyt moista ilmaisua käyttäisin. Siis yksi kulkee yhdenlaista tietä ja toinen toisenlaista. Kaikenkaikkiaan ihminen käyttää vähän siitä kapasiteetista, mikä hänellä oikeasti olisi käytettävissä. Luomme itse mielemme vankilat.
Myöskin elämien pituudet vaihtelee.
Minä näen taas niin että ihmisen elämänkaaressa on tapahtuamia, jotka ovat ainutekrtaisi ja niihin et voi valmistautua, Vaikk olet kuinka koodannut etukäteen ne koskettavat ja syvältä.
Minä taas olen tuossa sitä mieltä että ihmisen oma arvomaailma ratkaisee paljon, kumpi on enempi vallalla tunne vai järki kussakin tilanteessa. Eli välillä järki on enemmän määräävänä, välillä tunne, riippune sitä mikä sinukke itsellesi on merkittävää.
Juu, en ajatellutkaan, että ´´nauha´´ kulkisi tasaisesti.
Sitäkin ajattelin, että niissä näkökulmissa on paljon yhtymäkohtia.
Käytämme vain eri ilmaisuja, pohjaltaan asia on saman asian eri puolia.
Ihmisen ensireagointi enimmäkseen tapahtuu tunnepohjalta.
Jossain vanhassa filmissä tyyppi sanoi toiselle ´´odotas nyt, kun mä saan järkeni kii.´´
Samaa eppu2 minäkinaattelin et saman asian eri puolia, rippuu siitä miltä kulumalta asiaa tarkastelee. Kivaa että tulee eri puolia. Niistähän se keskustelu syntyy. Toinen ei ole oikeampi toista ja toisen näkökulmista voi saada jottain itseleen :)
Väärin. Sinä voit valita ajatuksesi, asenteesi, elämäntapasi kuin kaikki muutkin tapasi. Sinä voit tehdä valintoja ja omien resurssiesi pohjalta ne ovat joko hyviä tai huonoja - tai hyvin huonoja. Sinä päätät omasta suhtautumisestasi elämään, maailmaan ja sen kaikkiin asioihin ja aiheisiin. Jos osaat ja ymmärrät.
Sori, myöhästyit. Asia käsiteltiin jo.
Mikä on asenne?
Asennevammako?
Ote.
Voisiko se olla ote?
Tartunta?
Sehän se on. Oikea tartunta.
Kuinka ilmaan ja happeen voi tarttua?
Tarra rukkasilla. Ei darra. Darra on krapula.
Ei natsannut.
Suhtautuminen.
Hyväksyntä.
Oikea alistuminen elämäänsä.
10 käskyä pers taskussa.
Lakikirja käsilaukussa.
Sielu ja vapaus myytyinä.
Käytännön täytyy turvautua tarkoituksenmukaisiin keinoihin, jos elämäntarkoitus avaa itse kullekin tiedon ja ymmärryksen portin kohti peräänkuulutettua lakonisuutta.
Kun tuo aloituksen sanamuoto kalskahtaa korvaani pahasti niin: Henkisen elämän tarkoitus / Väitän, että oikea asenne elämään on sielullisesti mutta myös fyysisesti tärkeää.
Hengellä suomalaiset elää, täysin sontaa kaikessa on raha ja oli kirkko mikä tahansa.
Ihmisellä täällä on vain yksi elämä!!!
Et sitten aikonut syödä ollenkaan tämän elämän aikana, pelkkä henki riittää.
Minusta henkisellä elämällä ei ole mitään tekemistä kirkon kanssa.
Hengellinen elämä on sitten aivan eri juttu.
Hengelliseenkään elämään ei välttämättä kirkkoa tarvita.
Tuo alenpana oleva von Goethen siteeraus sopii minun mielestäni oikein hyvin tähän ketjuun. Hänen ajatusmaailmansa taisi olla aikaansa edellä.
Olen kirjoittanut seuraavan tekstin jo aiemminkin, mutta teen sen uudelleen.
Ehkä se ei edes kuulu koko aloituksen piiriinkään. Elämään se kuitenkin liittyy.
Katso tätä päivää sillä se on elämä.
Sen lyhyessä hetkessä on koko totuus.
Siinä on koko olemassaolosi todellisuus,
kasvun riemu,toiminnan loisto, kauneuden kirkkaus.
Eilinen on vain unta, huominen on vain näky,
mutta jos elät tämän hetken hyvin, on eilinen uni onnesta
jokainen huominen toivenäky.
Katso siis tarkkaan tätä päivää, aloita jokainen aamu uusi elämä.
J.W. von Goethe
Tuon sanoma on niin totta.Paljon pystyt itse elämönasenteellasi ja valinnoillasi vaikuttamaan, mutta aina et täysin ite kykene päättämään, elätkö hyvin, sillä sattumallakin on sormensa pelissä. Kuitenkaan kuten tuolla yllä oli puhetta, kaikki ei aina ole omassa hallinnassa sillä jos olisi, monene eilinen olisi uni onnesta :).
Kuitenkin se että elämääsi voi itsesi valitsematta tulla traumaattisiakin kokemuksia ei estä sitä että et itse voisi asenteellasi tietoisesti pyrkiä hyvään ja onnelliseen elämään.Tässä minusta yksinkertaisesti paketoituna onnelllisen arkielämän ainekset:
"Kiitollisuuden lisäksi myönteisiä tunteita lisäävät selvästi liikunta, säännöllinen uni, hyvät ihmissuhteet, työskentely kohti itselle arvokkaita tulevaisuuden tavoitteita sekä läsnäolevasti nykyhetkessä eläminen, anteeksiannon liittäminen menneisyyden kokemuksiin ja tulevaisuuden näkeminen optimistisessa valossa."
http://www.kauneusjaterveys.fi/terveys-hyvinvointi/mieli/kiitollisuus-tuo-pitkaa-ikaa
Aloittajalta kiitos puheenvuoroistasi.
Kiitos itsellesi sydäntäsni lähellä olevasta aiheesta :).
Aika ovelasti sanottu. Voi tarkoittaa joko sydäntäsi tai sydäntäni.
Käpystä
:DD, juu ihan tarkoiteulksella tietenkin.
Minulla ei ollut aavistustakaan siitä millaiseksi elämäni muodostui.
Ei lapsena, ei nuorena, ei aikuisena, eikä vielä nytkään ole aavistusta
mitä tästä eteenpäin tulee olemaan. Niin ennalta-arvaamatonta on elämä.
Yllätykset ovat mukavia ainakin juhlapäivinä.
Miten olisi suunnitelmallisuus.
Minulla on ollut aina tietty suunta ja suunnitelmat, Mutta kun aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan, on joutunut aina sopeutumaan ja tarttumaan toimeenkin.
Joku puhui tunteista. Onko ne tunteet sellaisia että ne tulee tai menee kysymättä minulta lupaa. Joskus tunteet tulee väärässä ajassa ja väärässä paikassa sekä yllättäen jolloin usein jäljelle jää häpeä tai joku muu.
Onko asenne ja arvot hyvä pari.
Enempää en nyt viisastele sillä elän koska elämä on edessäpäin.
Jaa-a, tunteita ei voi aina järkeistää, joskus ne voivat tulla lupaa kysymättä, kuten sanoit väärässä ajassa ja väärässä paikassa ylläri pyllärinä. Tulella ei kannata leikkiä :). Sekin pitä vissiin oppia kantapään kautta.
Tunteet syntyvät meidän omista ajatuksistamme, me itse siis annamme jokaiselle asialle tunnemerkityksen. Eli marssijärjestys on ajatus - tunne ( ja toiminta sen jälkeen).
Järki ja tunne ovat periaatteessa sama asia, näkökulma vain on erilainen. Ehkä termi tunneäly sanoo jotakin. Tuollaisen taidon omaava ymmärtää omia tunteitaan ja sitä, mistä ja miksi ne tulevat ja toisaalta hallitsee niitä tilanteen mukaan; totaalinen hallinta ja itsekuri on tosin mahdotonta ja tarpeetontakin mutta tietyntasoinen tietous helpottaa elämää ja esim. toisen ymmärtämistä kummasti.
Samoja tunteita tuntevat voivat ilmaista ne erilailla. Ja kyllä, jotkut uskovat ja oppivat vasta kantapään kautta, jotkut toisella tavalla ja jotkut eivät koskaan.
Pääasia, että tunnetaan!
Se joka tietää tulevasta on ennustaja, meedio, eikä sekään ole varmaa:)
Minun tulevaisuuden suunnitelmani ovat pikkuasioita, eikä nekään mene
aina kuten pitäisi, onneksi asiota voi soveltaa sopiviksi kaikenaikaa.
Minulla on paljon unelmia, elämä ei ole nujertanut lopullisesti, olen aina
päässyt pinnalle.
Ei kukaan tiedä tulevasta mutta sitä voi yrittä ohjailla.
Juu, aina pitää olla haaveita, toiveita ja tulevaisuudennäkymiä, mutoin elämä käy liian ankeaks. Elämä sitten tuo tullessaan mitä tuo, suunniteltua tai suunnittelematonta.
Haaveita haaveilla ajatuksia jospa tota noin, joo pitää mielen virkeänä, tyhjältä tuntuisi muuten nytkin isompi juttu tyttären kanssa mietitty enskevääksi.
Kiva :). On jotain mitä odottaa pitkä talvi.
Mie sanon nii on.....
Hyvin vastattu, lyhyesti ja ytimettiikkäästi ei paljon lisättävää.
Ei asennekaan aina auta jos tulee paljon vastoinkäymisiä. Jos rakas puoliso sairastuu Alzheimeriin, joutuu arpomaan hoitaako kotona omaishoitajana vai laittaako laitokseen. Kumpikin ratkaisu on erittäin vaikea. Tietysti asenne vaikuttaa siihen millaisen ratkaisun tekee. Jos alkaa hoitamaan se tarkoittaa elämänasenteen uudelleen järjestämistä.
Ei kaikki ole itsestä kiinni vaikka täällä moni oli sitä mieltä.
Asenteet ja arvot voivat muuttua useaan kertaan elämän varrella, joutuu tinkimään periaatteistaan toisen hyväksi, tai ihan elämänkokemuksen myötä.
Läheisen yllättävä kuolema voi saada myös sielullisesti kaaokseen.
Elän sitä aikaa juuri nyt. Hoidin vaimoni 2,2 vuotta Ruotsissa ei ole suomalaista hoitoa. Hän--syöpä 2005-2007. Hän tänään näen kuinka sairaus pahenee, mutta hän on minulle rakas yritän kestää. Tavattiin 2011.
antais uutta virtaa vanhalle, mutta se puhekaveri puuttuu,
--
Mitä jos alkais etsimään uutta elämää,
vaikka sattuis löytämään uuden seurustelu kumppanin,
neljävuotta puolison poisnukkumisesta,
en kyllä ole vieläkää kovin virkeä siinä asiassa,
mutta jos se pitäs elämässä kiinni, kun jotain yrittää tulevan loppuelämän hyväksi tehdä,
onko hyviä neuvoja kokeneilta asian tiimoilta.
Kyllä löydät tavallaan Jumala ohjaa (en ole uskovainen).
Vaimon kuolemasta puolitoista vuotta, totuttelua yksin elämään se on vaikeinta. Uuden suhteen alkaminen ei se luonnista tässä vaiheessa, ikäkin, sekin askarruttaa, parempi päivä kerrallaan katsella ilman paineita.