Uskomukset luonnosta

Luonto on paikka tutkimukselle. Luonnossa on paikka elämän toteamiselle. Luonto tekee ihmisen onnelliseksi. Luonnossa on hiljaisuus. Mutkainen mieli voi sulautua luontoon kuin lapsi kehtoonsa. Luonto ja luonne ovat kohdanneet, kehittyväksi ihmiseksi kasvaneet. Luonto kasvatetaan kokonaisuutena. Tavallinen luonto on jännittävä ja mielettömän monipuolinen. Luontainen itsemme sitä toteuttaa olemalla omana itsenään.

Luonto on siitä jännä asia että se on olemassa uskoi siihen tai ei :D Luonnonuskonnot on kovin laaja alue ja oikeastaan ainoa asia joka eri haarautumia yhdistää on se että luonto nähdään pyhänä. Se minkälaisia voimia ja henkiä siellä asuu ja elää niin vaihteleekin sitten traditioista ja henkilöstä riippuen.
Ihminen on vahvasti osa luontoa, asia joka tämän päivän maailmassa on pääsyt unohtumaanja ihmiskunta elää kuin erillään luonnosta ja sen yläpuolella. Vieraantunut itsestään ja koko maailma sairastaa sen seurauksena.
Luonto tarkoittaa myös sisäistä luontoa. Suomalaisessa kansanuskossa kerrotaan että ihmisen sielu on moniosainen, Luonto oli yhden osan nimitys. Se on tavallaan se sisäisin, puhtain osa, se jonka kautta olemme yhteydessä kaikkeuteen. Tutkimalla sisäistä luontoa opimme ulkoisesta luonnosta ja tutkimalla ulkoista opimme sisäisestä, ne eivät ole erillisiä asioita vaan lomittain ja sisäkkäin olemassa olevia.