Jo puiden varjot pitenevät maassa
ja päivä kuolee syksyn pilvihin.
Niin illan hämärässä uhmakkaassa
taas mennyt aika palaa takaisin.
Oi,mikään aika ei voi koskaan kuolla.
Alati,tajuntasi tuolla puolla,syin salaisin se sua järkyttää.
Ja tuskan hetki,kerran kärsimäsi,
jo unhoitettunakin sisälläsi
se elää loputonta elämää.
Mut olkoon niin!Kun jälleen rinnallesi
mun painat,sokaiseman hellyytesi,
ma kestän kaiken-mikä kohtaakin!
Voi varjot seurata sun syliis asti;
ne pysähtyy,kun vavahduttavasti
mua suutelet sa huulin lämpimin.
Ei ole onnea mi kestäis iki.
Vain rakkaus ja tuska kestävät.
Ah,olkoon niin!Sun sydäntäsi liki
en pelkää teitä,vallat pimeät.
ja päivä kuolee syksyn pilvihin.
Niin illan hämärässä uhmakkaassa
taas mennyt aika palaa takaisin.
Oi,mikään aika ei voi koskaan kuolla.
Alati,tajuntasi tuolla puolla,syin salaisin se sua järkyttää.
Ja tuskan hetki,kerran kärsimäsi,
jo unhoitettunakin sisälläsi
se elää loputonta elämää.
Mut olkoon niin!Kun jälleen rinnallesi
mun painat,sokaiseman hellyytesi,
ma kestän kaiken-mikä kohtaakin!
Voi varjot seurata sun syliis asti;
ne pysähtyy,kun vavahduttavasti
mua suutelet sa huulin lämpimin.
Ei ole onnea mi kestäis iki.
Vain rakkaus ja tuska kestävät.
Ah,olkoon niin!Sun sydäntäsi liki
en pelkää teitä,vallat pimeät.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tartu käteeni nyt mun,
jos sä haluut minuun luottaa,
mä kanssasi sun olla haluan,
ja sulle iloa nyt tuottaa,
mä sut pinnalle nyt kyllä nostan,
ja nyt vierelleni sut haluan,
siis antakaamme valta tälle,
meidän uudelle elämälle.
niin,rakkaani.
niissä syvyyksissä käyn uimassa ilman sinua.
silloin en rakasta itseäni,enkä sinua.
kun olen ponnistanut ylös,kestää..
kestää rakkaani,jonkin aikaa ennenkuin
taas olen sinulle.
en pyydä lupaa tehdä näin.
ja jos se tuntuu sinusta vaikealta.
parempi että olet ja pysyt poissa,minulta.
Tuttua on tuo syvyyssukellus.
Itsekin yksin oon tehnyt sen.
On rankkaa se itselle ja läheisille,
mutta se väillä tehtävä on.
Ja löydettävä ne keinot ja välineet,
joilla voi pysyä pinnalla veen.
Ihminen yksin ei jaksa, on heikko
ja voimaton myrskyssä veen.
Kun käteen auttavaan tarttuu,
voimia saa pinnistää ylös pinnalle taas.
Mutta miten pysyä pinnalla veen,
ettei syvyys vie mennessään?
Katkaista kahleet syvyyden,
voi pystyä uimaan eteenpäin
voimin uusin eheytyvin.
Ei se vaikeata ole,
ymmärrän sen.
Tiedät, että olen täällä ja
ojennan käteni kun haluat sen.
Yksin on opittava uimaan.
Sitten voi yhdessä uiden
matkaa jatkaa vieretysten.
Kisaillen, kujeillen
kuin uinti delfiinien.
on vain niin,että se joka ei tiedä tarinaani,ei oikein pysty ymmärtämään,mitä tällä kaikella tarkoitan.
olen silti otettu ihanista sanoistasi.
vaikka et tunne minua.
uin sitäpaitsi vastavirtaan.
useimmiten.
luotanhan minä kun nyt sanot sen.
milloin tavataan?
sano vaan aika ja paikka.
Paavo Väyrysen olohuoneessa. Heti kun Paavolle ja sulle vaan sopii?
Paavo ei varmaan tykkää noin innokkaasta asenteesta..saattaa Paven letutki palaa pohjaan, jos noin huseeraa.
Taidokasta riimien käyttöä, ilman että sisältö hämärtyi. Kaikilta se ei onnistu, sinulta kyllä. Mielestäni runo on parhaimmillaan kuin jalokivi, hiottu ja kirkas, olipa muoto mikä tahansa. Jotkut kuvittelevat sameutta ja sekavuutta syvyydeksi. Tässä ei sitä vikaa ollut. Lisää näitä!