mä näin joskus ennen unia ja toteutuivat nuorena:(( en itse kuoleemaa vaan se nukkumistilanne sinä hetkenä ..ei sitä osaa kuvailla.
Onnex loppui kun näin unen ulkopuolisesta eli en sukulaisista joka myös kuoli..mut siihen loppui.
Koputtaa puuta!
Ja sit vaistoan asioita läheisistä ystävistä ja harvemmin väärässä.
Mut en usko et minussa mitään ihmeellistä on..ja jos olisi en halua!
terv. outo=)))
Onnex loppui kun näin unen ulkopuolisesta eli en sukulaisista joka myös kuoli..mut siihen loppui.
Koputtaa puuta!
Ja sit vaistoan asioita läheisistä ystävistä ja harvemmin väärässä.
Mut en usko et minussa mitään ihmeellistä on..ja jos olisi en halua!
terv. outo=)))
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mäkin olen nähnyt enneunia, esim. eläinteni kuolemat olen nähnyt aina etukäteen. Samoin muutaman onnettommuuden.
Selittäisin ne niin, että olen ollut näistä selvästi huolissani ja kiinnittänyt niihin menettämisen pelkoni vuoksi tarkempaa huomiota. Tutkimus aivoista on paljasttanut, että muistamme tietoisesti vain murto-osan siitä mitä aivot todellisuudessa rekisteröivät. Nämä sitten tulevat omalla symbolisella tavallaan esiin unissamme ja sekoittuvat pelkoihimme tai omaan tuskatilaan. Joskus unemme käyvät toteen, useimmiten eivät.
Tämä on sitten vaikeampi selittää: 4 sukulaistani kuoli jäätyään autolla junan alle 1973 Ylöjärvellä äitienpäivän aamuna. Se ei ollut kenellekään yllätys. Isä joutui ahdistavan tunteen valtaan ollessaan yhden uhrin kanssa hirvimetsällä aiemmin. Hän sai päähänsä ajatuksen että "nyt on Aarne viimeistä kertaa metsällä". Äitini (ei tuohon aikaan tuntenut isääni) tunti Aarnen myös. Tämä korjasi kattoa kun äitini näki hänet siellä. Jostain syystä äidille oli tullut karmiva olo, että kylmät väreetkin tulivat. Äiti kertoi tilanteen olleen oudon irvokas: "mitä kuollut nyt katolla tekee".
Äitienpäivänä aamuyöstä uhrin entisen naapurin (oli sukuakin) isäntä heräsi nähtyään karmean painajaisen. Siinä oli toistettu kehotusta varovaisuuteen liikenteessä. Se oli ollut suora varoitus, sillä muuten tapahtuisi onnettomuus. Isäntä otti luurin kouraan ja soitti aamuyöllä niin monelle sukulaisellekuin ehti: "Nyt kukaan ei missään nimessä saa lähteä autolla liikkeelle"! Vähän se kyllä herätti huvittuneisuutta ympäristössä. Joku muisti kuitenkin automatkalaisten suunnitelmat ja tajusi soittaa heillekin päin. Liian myöhään. Tytär joka oli jättäytynyt kotiin (koska inhosi mummoaan), kertoi heidän lähteneen puoli tuntia aiemmin. Kuka hemmetti viivytteli? Joku epäuskoinen ilmeisesti. Puhelu tuli kautta rantain- asenteella ja tunnin yli tunnin viiveellä isännän soitosta.
Heti perään tytär sai ilmoituksen onnettomuudesta ja muut vasta myöhemmin.
Junan veturi suistui kiskoilta vain hieman ennen suurta siltaa, koko matkan ruhjoen pientä autoa edellään. Vähältä piti ettei tapahtunut historiamme tuhoisin junaonnetomuus.
En voi estää liikutusta kun katselen näiden neljän yhteisiä hautajaisia valokuvista. Joku Jostain yritti kuitenkin varoittaa. Turha syyttää ainakaan Jumalaa tästä tragediasta.
Eikä itseään voi syyttää jos tuntee kokevansa jotain ihmeellistä yöllä joka minulla oli johtanut siihen että joku läheinen kuoli.
Mummini aikoinaan kokenut samoja asioita tai näin äitini kertoi.
Mutta kuitenkaan oma minä ei usko näihin juttuihin, itse uskon että se sattumaa.
Nyt tällä hetkellä olen tietoinen parhaan ystäväni isästä että hänellä jo ikää ja kohta menee taivaiseen...hassuinta tässä on se että se miten juuri sinä hetkenä voi tuntea toisen menevän kun se tapahtuu...loogisuuden ymmärrän suhteessa ikään jne. mutta en sitä miksi se tietty tunne tulee samaan aikaan kuin itse tapahtuma.
Mutta horoskooppia en lue =)
Sekä 3 ns. ennustajaa ovat lopettaneet kesken ennustamisen...koomista.
Nämä siis sattumien summaa itse en ole hakeutunut ennustajalle.
.. mulla on ollut näitä tuntemuksia kyllä. Kirjoitin tuon "isoisän testamentin" tuolla aiemmin.
Kyllä enneunia voi nähdä. Ja läheisensä kuoleman voi aistia.