minun joulunvalmistelujeni ikävin ja vastenmielisin osuus, nimittäin siivous, en kestä tätä!
Ensi jouluksi kyllä tilaan siivoojat ja keittelen vaan kahvia, se on saletti niin.
Mites teillä, muut joulumuorit, onkohan teillä kellään samanlaisia tuntoja?
Onneksi miniä laittoi äsken tekstiviestin, joka kyllä lohdutti ja vahvisti minun päätöstäni.
Tekstiviestissä luki, että "Marttaliito suosittaa olemaan pesemättä jouluksi kaappeja, jos ei ai viettää jouluaan kaapeissa".
Minä kyllä aion noudattaa tuota suositusta!
Ensi jouluksi kyllä tilaan siivoojat ja keittelen vaan kahvia, se on saletti niin.
Mites teillä, muut joulumuorit, onkohan teillä kellään samanlaisia tuntoja?
Onneksi miniä laittoi äsken tekstiviestin, joka kyllä lohdutti ja vahvisti minun päätöstäni.
Tekstiviestissä luki, että "Marttaliito suosittaa olemaan pesemättä jouluksi kaappeja, jos ei ai viettää jouluaan kaapeissa".
Minä kyllä aion noudattaa tuota suositusta!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minäkin en siivoa kaappeja enkä muutakaan perusteellisesti siivoan sitten kun sille päälle sattuu,kyllä se joulu tulee vaikkei hynssää joka paikkaa.
oli tosi hyvä, ehkä noudatan sitä ensi vuonna,
tälle vuodelle ehdin jo tehdä sen.
Pitääkö mun nyt viettää jouluni kaapeissani?
Aloittelen minäkin siivoustani kun selvisin
viimein vihdoin hengissä tuolta kaupoista.
Järkyttävää, ja kolmen päivän vuoksi. Ihmiset
ovat taas menneet aivan sekaisin.
Mutta jospa lakaisisimme tällä kertaa vaan
maton alle kaikki ylimääräiset tavarat ja roskat?
Olis silloin kohokuvioisia mattoja, tiedä minkälaisia kuvioita syntyisi.
Tsemppiä siivouksille, puhukaa lujaa että kuulen sinne kaappeihin saakka.
Mutta, kauas pilvet karkaa ja niin minäkin!
huusholli on nyt sitten siivottu joulukukuntoon, vaikka aaton ja joulupäivän vietänkin siskoni perheessä.
Aloitin siivouhommat jo aamulla ja lepäilinkin välillä, kuuntelin musiikkia, kirjoitin kirjeen. Vaikka sydämeni pohjasta inhoan siivoamista,tiedän kuitenkin että mitä sotaisemmin käy pakollisten epämiellyttävien asioiden kimppuun, sen nopeammin ne ovat sitten ohikin.
Koti kiiltää puhtauttaan, mutta pikkuisen huolestuneena ajattelen tässä, että kuinkahan kauan täällä ovat paikat kunnossa, sillä kuulun niinhin "suuripiirteisiin" joilla on aina joku hukassa ja etsin esineitä mylläten kaikki mullin mallin.Joillakin on hyvä, toisilla huono järjestyksenpitokyky, minulta se puuttuu kokonaan.
Kaiken huippu on kun juttelen itsekseni täällä yhden naisen huushollissani, että kuka on vienyt minun silmälasini!
MINÄ vein sinun silmälasisi, että näkisin juosta karkuun kaikkia lihanhimoisia emännyksiä ja isännyksiä!
*juoksee klasit keikkuen Taivassaloon päin*
kuka se muukaan olisi ollut kuin sinä!
Miten muuten pääsit sisään minun kotiini?
Enhän ole ainakaan vielä muistaakseni antanut sinulle avaintani.
Nyt kyllä saat kertoa!
se ellumari pitkästä aikaa luuraa, ei olla
juteltu pitkään aikaan. Mitenkäs järjestys
on pysynyt?
Minä nautin nyt siisteydestä niin kauan kun
lapseni tulevat ja levittävät rinkkansa
ja reppunsa sinne sun tänne.
aamuvirkkuna kuten aina.
Olitko sinä, Nanni se kalkkunakaunotar, joka "lihanhimoisia" pakoon juostaksesi tarvitsit minun prillini?
Ei tässä kyllä nyt mitään hätää ole, sillä onhan minulla varalukulaseja, mutta voi viedä aikaa ennekuin löydän ne, niin että tässä vastaus onko täällä pysynyt siivouksen jälkeen järjestys.
Eilenhän minä vasta täällä siivosin!!!!
kalkkunakaunottaresi, tässä ollaan kaunottaresta
kaukan näin aamutuimaan.
Lasit on mullakin koko ajan hukassa silloin kun olis tarvetta. En käytä muulloin kuin kirjoittaessa tai lukiessa.
Niin minä tuosta siivosta kun kirjoitit että
olet huono pitämään järjestystä.
Niin minäkin aina välillä, lehdet on mun ongelma
kun selaan ja luen paljon, sitten niitä on
olohuoneen pöytä kukkuroillaan.
Pitäsi pyöräyttää parit kakut nyt aamupäivällä, tulehan sitten maistelemaan!
näitä viestejä joissa talo on jo siisti.
Minulla alkaa tuo siivous vasta tänään.
Eilen pakersin töitä aamu viidestä ilta kymmeneen, mitä nyt työn lomasa keskustelupalstoille välillä 'keittiöpsykologisoin' mielenvirkistyksekseni.
Yläkerrassa on kuin autiomaassa. Tavaroita yhtä epämääräisesti, kuin kivenmurikoita karussa maisemassa ja roinan keskellä pyörii sellaisten risupallojen (tiedättehän ne autiomaissa pyörivät pensaspallot) kokoisia villakoiria, niin ja lisäksi 3 elävää koiraa. Että voikin karvanajot sattua joulunaikaan joka juuttaan vuosi.
No onpa sitten mistä villasukkia kutoa. On muuten koirankarvalanka lämmintä. Ei palele varpaat vetoisessa vanhassa talossakaan.
Joka päivä yritän miettiä asioita joista olen iloinen. Ja arvatkaapas mistä tänään iloitsen?
...siitä että joku on keksinyt isot mustat (no ei värillä väliä.... koolla vain) jätesäkit!
JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE.
että siivoojan palkkaaminen on ratkaisu näihin välttämättömiin, mutta ainakin minulle epämiellyttäviin siivoustöihin.
Sitäkin olen joskus harkinnut, mutta minulle, niinkuin varmaan monelle muullekin ovat ne lapsuuden aikaiset äidin sanat jääneet mieleeni, että ihminen korjaa jälkensä.Kakarana sain kuulla sen varmaan satoja kertoja kun juoksin tukka putkella paikasta toiseen ja muut keräilivät tavaroitani.
Sitten on vielä sekin, että minun kotini on kyllä aina puhdas, mutta tavarat unohtuvat milloin mihinkin, eikä siivoojaa voi palkata niitä järjestelemään, sittenhän en löytäisi mitään senkään vertaa.
Minua hymyilyttää tätä kirjoittaessani, kun totean, että jutun aihetta löytyy vaikka mistä ja tässä oli vain jäävuoren huippu kaikesta mitä asian tiimoilta voisi sanoa.
Oikeastaan joulusiivous on siinä mielessä mukavaa, että silloin sitä perussiivoamisen lisäksi rakentaa ympärilleen joulun tunnelmaa.
En minä kuuramisesta ja villakoirista nauti, mutta siitä viimeistelystä kylläkin.
Keksin tässä vähän aikaa sitten mielestäni oivan idean. Minulla on paljon erilaisia viinilaseja, ja ylipäätään lasia-astioita. Rakensin niistä yhdelle ikkunan edessä olevalle pöydälle asetelman niin, että käänsin jalalliset lasit nurinpäin. Ne toimivat upeasti tuikunalustoina ja varmaan niille voisi laittaa tavallisia itsensävarassa seisovia kynttilöitäkin. Nyt tuikkuja on monessa eri tasossa, ja kun lasit ovat väriltään yhteneviä (läpinäkyviä) ja vielä heijastuvat illalla ikkunalasista, on näky huikaisevan kaunis.
Varsinasesta 'joulukrääsästä' en erityisemmin perusta. Joulutonttuja ja pukkeja vierastan, mikä varmaan johtuu pääasiassa siitä, että siihen kulttuuriin missä olen lapsuuteni viettänyt, ei joulupukki ole kuulunut.
Olisi mukavaa kuulla, myös teidän muiden tavoista koristella kotianne joulutunnelmaan.
krääsästä välitä, mutta jostain mielijohteesta koristelin tämän kotini kaikilla mahdollisilla hörsöillä. Kokonaisuus oli mauton ja korjailinkin kehitelmiäni juuri äsken.
Vanhojen tyylihuonekalujen kanssa tontut näyttivät vähän yhteensopimattomilta. Kyllä minä siihen joulupukkiin olen tottunut ja sisareni aikuiset tytötkin haluavat joulupukin.
Hassua, sillä viime joulunakin toisen tyttären poikakaveri(nyt sulhanen)oli pukkuna ja tytöt itse pukivat hänet pukin varusteisiin.
Olen kamalan utelias ja annan tälle "sivistykseen kuulumattomalle" ominaisuudelleni vallan ja kysyn sinulta, että kuinka sinun lapsuudenaikaiseen kulttuuriisi ei kuulunut joulupukki? Jostain muusta maasta kotoisin?
Sivuuta huomiotta, jos koet tunkeikevana ja epähienona tämän kysymykseni!
Umpisuomalainen kot. Olen sellainen pikkukylän tynnyrissä kasvatettu 'herraskaispenikka'.
En tarkkaan tiedä miksi oli niin, että joulupukki ei vain kuulunut kotini vaalimiin jouluperinteisiin. Juhlan uskonnollinen luonne korostui: haudallakäynnit,kirkkomatkat, joissa tärkeämpää taisi olla se että suvun penkki oli täynnä kuin evankeliumin sanoma, raamatunluku ja jouluateriat, lahjat jaettiin kuusen alta.
Vielä nykyäänkin, jouluaattona, osaan kelloon katsoessani sanoa mitä lapsuuteni joulussa juuri sillä minuutilla tapahtuisi :).
kakkusi oli ihanaa! Nåin virtuaalisesti maistoin pienen palan. Katsos, minä yritän nyt olla hyvin kohtuullinen kaiken rasvaisen ja makean maistelussani, sillä tiedäthän , tämä ikuisuuskysymys.....
Anteeksi se epäilyni, että olisit käynyt minun prillini pöllimässä!
Jäljet johtivat sylttytehtaalle ja nyt taidan tietää kuka ne vei, mutta en osaa olla vihainen, sillä on niin mukava "kalkkuna", fiksu ja mielenkiintoinen, että olen oikeastaan iloinen kun voin antaa hänelle jotakin.
Menkööt vielä tässä sinulle osoitetussa viestissäni terveiset Taivassalon suuntaan!
Nanni, pidetään yhteyttä ja onnea edelleen rakkaudessa sinulle, tai teille!
Jotain romanttista liikahtaa minunkin kyynisessä vanhanpiian sielussani, kun saan seurata teidän tarinanne edistymistä.
En minä mikään rikas ole, mutta siivooja meillä käy. Mikään ei ole ihanampaa kuin tulla siivottuun ja puhtaaseen kotiin työpäivän jälkeen. Ja hän on kerrassaan ihana ja hyvä siivooja (ja kallis, mutta sen suon mielelläni)!
Minä siivoan ympäri vuotta, niin ettei minun tarvitse joulun alla siivota normaali siivousta enempää. Loppiaisen jälkeen sitten siivoan tarkemmin.
Mitäs mitäs mitäs. Taas tätä seksismiä. Meillä vaimo on jo "tilannut" ilmaisen siivouspalvelun. Luulettekos, että siivous on joku naisten etuoikeus nauttia joulun seudusta. Roskaa vaan sivuun ja mattojen alle silmänlumeeksi. Kaappien pesu, voi herraisä, ei kuuna kullan valkeana. Painepesurista tulee niin paljon vettäkin lattialle.
Tähän aikaan on ihanan hämärää ja jo melko pian alkuillasta suorastaan pimeää. "Siisteys" lue kodikkuus on saatavissa aikaan kynttilöin ja hämärretyin valoin. Kukkamaljakko tai muu vihreä tyhjäksi raivatulle pöytätasolle. Mikroliinalla sipaisen kylppärin hanoja yms. Se on siinä. Ei minun juhlani sen kummempaa suursiivousta kaipaa.