Mistä rauhallinen asunto

Naapurimelu tuskin tarkoittaa askelääniä, vaan pikemminkin infernaalisia nuorisobileitä lähinaapureissa joista itsekin kärsin.

Valitettavasti hintaa on liikaa. Eihän tässä mitään olisi, jos tuon hintaluokan asuntoon olisi mahdollisuus.

Niin ja Pirkkalaan tulee pakolaisten vastaanottokeskus, jotta sinne ei kannata muuttaa, vaikka asuntojen hinnat romahtaakin siitä syystä.

Jos on yliherkkö metelille niin korvatulpat on kekesitty ja se siitä. Tuo on sellaista asenneongelmaa kun ei kestetä mitään ja stereot päälle asuntoon niin helpottaa.

mekkk kirjoitti:

Jos on yliherkkö metelille niin korvatulpat on kekesitty ja se siitä. Tuo on sellaista asenneongelmaa kun ei kestetä mitään ja stereot päälle asuntoon niin helpottaa.

Minulla on sekä korvatulpat että työmaalla käytettävät kuulosuojaimet. meteli eli juoppomelu ja bilemelu (melua on tullut kummaltakin puolelta) on tullut niistä läpi.

Mielestäni asenneongelma on niillä asujilla, jotka viis veisaavat toisista. Kuten kerroin, sain sydämen rytmihäiriöitä ja niihin lääkityksen. En käytä lääkitystä, jos ei ole häiriöitä, esimerkiksi nyt on hiljaista.

Seinän takana on Y-säätiön asunto, jossa oli pahimmillaan 4 vuotta asukas, joka toi asuntoon kaikki kaupungin juopot. Lähti sitten kaksi päivää ennen häätöoikeudenkäyntiä. Oli muutakin häiriötä kun meteli.

En ymmärrä sitä asennetta, että elämä on yhtä kuin se, että tuotetaan mahdollisimman paljon ääntä. Ja nimenomaan kaljan tai muiden viinaksien voimalla.

Harmi, että keskustelu kääntyi tähän. Minähän vain kyselin, onko ajatuksia, mistä ja miten löytää kohtuuhintainen asunto eläkevuosiksi Pirkanmaalta. En halua pistää kaikkia rahoja enkä ottaa isoa laina asuntoon, koska asuminen ei ole kovin tärkeä asia. Muutoin kuin että asunto on metelivapaa.

mekkk kirjoitti:

Jos on yliherkkö metelille niin korvatulpat on kekesitty ja se siitä. Tuo on sellaista asenneongelmaa kun ei kestetä mitään ja stereot päälle asuntoon niin helpottaa.

Korvatulpat ei kyllä auta tuon taivaallista. Johonkin huminaan korvatulpat voi olla ok, mutta humina voi olla ihan rentouttavaakin, ja siihen tottunee. Edes yhdistelmä: tulpat ja kuulosuojaimet eivät huonolla äänieristyksellä auta, ja ääni kulkee myös muualtakin, kuin suoraan korvista.

Ainoat järkevät vaihtoehdot kelvollisesti äänieristetty huoneisto (huudosta kuuluu vain pieni mumina, tai edes sitäkään naapuriin), tai omakotitalo.

TÄllaiseen haluaisin ja haen heti kun antavat hakea. Omakotitalon lainaan ei ole kaikilla valitettavasti mahdollisuutta ja osa meistä köyhistäkin toivoisi kotirauhaa.

Tampereelta ei kokemusta, mutta Vantaalta kyllä. 2000-luvulla rakennetuissa kerrostaloissa äänieristys on reilusti parempi kuin jossain 50-70 -lukujen tekeleissä. Ennen 2005 rakennetuissa ilmanvaihto on yleensä koneellinen poisto = revitään pakkasilmaa raakana sisään ikkunoissa olevista karmiventtiileistä -> kannattaa välttää. Keskitetty koneellinen on paras = ei ole huollot asukkaan vaivana eikä huoltomiesten tarvi rampata kämpässä.

Vanhemmissa rakennuksissa tulee myös eteen putki/KPH -remontit, jotka tekevät asunnon monen kuukauden ajaksi asumiskelvottomaksi. Siksi pitää katsella näitä uudempia. 20 ensimmäistä vuotta on huolettomia ja näitä isompia remontteja (parveke, julkisivu, KPH) pukkaa sitten 30-50 vuoden ikäisiin taloihin.

Senioritaloissa tosiaan rajoituksia esim. niin, että asukkaan pitää olla eläkkeellä, yli 60 v ikäinen tjsp. Mistä sitten seuraa 2 asiaa
- ei ole mitään 3-kymppisiä huumehörhöjä mekastamassa (kuten halvemmissa vuokrataloissa)
- hinnat voivat olla yllättävän edullisia - Myyrmäestä (Vantaalla) sai kaksion (osake) 2000 -luvulla rakennetusta talosta öbaut samaan hintaan kuin mitä pyydetään normi 90-luvun kerrostalokaksioista, no, vastike on luokkaa 50 €/kk korkeampi kuin normitalossa johtuen siitä, että pakettiin kuuluu myös turvaranneke ym. muuta pientä

Ja näissä 90-luvun taloissa sentään ikää jo neljännesvuosista eli rupeaa pikkuhiljaa remonttia pukkaamaan päälle näissä ilmanvaihto on 50-luvun tekniikkaa eli koneellinen poisto.

Jos asunto ostetaan/vuokrataan ihan tavallisesta kerrostalosta, kannattaa välttää kohteita, missä on paljon tai pelkästään hyvin pieniä asuntoja. Sellaiset menevät omistustaloista puhuttaessa usein sijoittajille ja jos hintataso on halpa (=vanha talo), niin kämpät täytetään jengillä, jonka vuokra maksetaan sossun luukulta. Siis kaiken maailman kaljasieppoa ja narkkaria piisaa.

Uudiskohteissa hinta karsii örveltäjät vähiin, mutta pieni kämppä on usein tilapäisratkaisu -> väki vaihtuu taajaan eli voi olla muutto sisään/ulos melkein viikoittaista hupia. Joka muuttajan pitää tietenkin hakata uudet taulukoukut seinään jne.

Lapsiperheitä ei tarvi kerrostaloissa enää kauheasti pelätä. Valitsevat mieluummin rivitaloja. Tämä johtuu etenkin uudiskohteiden tapauksessa siitä, että 100 m² × 4000 €/m² on mahdoton yhtälö. Yli 60 m² asuntoihin muuttaa pääsääntöisesti eläkeikäistä porukkaa OK ja rivitaloista.

Vanhoissakin taloissa tuntuu olevan aika tyypillistä, että isoissa asunnoissa on eläkeläisiä, jotka ovat siinä samassa kämpässä asuneet talon valmistumisesta lähtien.

Ei kaikki halua omakotitaloon. Olen asunut aikoinaan omakotitalossa, kiitos ei enää koskaan. Omakotitalo on elämäntapa ja sitoo ihmisen asuntoon kiinni. Sitä paitsi naapurit saattaa meluta pihallaan kaljapäissään, koirat olla irti ja poliisi ja lastensuojelu poikkeilla sen naapurin luona harva se päivä. Vaikeampi siinä on talosta päästä eroon kuin asunto-osakkeesta.

Minä aion muuttaa vuokralle vanhuuseläkkeellä. En koskaan enää osta omaa. Vuokra-asunnosta pääsee helpommin pois, jos asunto on syystä tai toisesta epäsopiva.