Lukekaa tämä

Olin itse kyseisellä leirillä lähemmäs kymmenen vuotta sitten Leila Landissa ja uudemman kerran 8 vuotta sitten. Kun pääsimme ensimmäisellä kerralla leirialueen pihaan meidät otettiin iloisesti vastaan ja saimme nukkua isossa talossa Leilan ja muiden kanssa, meillä oli mukava huone jossa nukuimme kaikki 4 tyttöä. Ensimmäinen leirikesä oli mahtava, eläimiä oli paljon ja sai hoidella näitä eläimiä niin paljon kuin sielu sieti. Kaikki eläimillä oli tällöin hyvin. Parin vuoden jälkeen ensimmäisestä kerrasta menimme uudestaan leirille, jokin oli muuttunut ja saimme sen kyllä myöhemmin tietää ja huomata. Leilalla oli todettu aivokasvain mikä todella muutti häntä. Muistan viimeisen leirin kuin eilisen. Emme enään päässeet mökkiin nukkumaan vaan jouduimme nukkua jossakin asuntolassa, siellä oli kylmä ja muutenkin huonot oltavat. Eläimet myös saivat oman osansa tästä. Sen kesän aikana oli syntynyt paljon kissanpentuja myös villejä. Leila tuli miehensä kanssa ja antoi meille haavit ja sanoi että meidän täytyy pyydystää ne villikissat, miehellä oli haulikko mukana. Olimme tällöin 7-8 vuotiaita. Emme edes yrittäneet ottaa kissoja kiinni mutta mies löysi ne puulautojen välistä piilosta. Mies ampui haulikolla monta laukausta ja kuulimme kuinka kissat ulisivat. Myös kotikissan pennut saivat osansa, Leila näytti meille miten pieniltä kissanpennuilta saa niskat poikki ( selitti asian sillä kun niitä on syntynyt liikaa) Leila pakotti meidät katsomaan. Hevosilla oli suhteellisen hyvät oltavat ja muilla eläimillä voi tietysti olla ettemme järkytykseltä kiinnittäneet huomiota. Leiri loppui ja vanhempamme tulivat hakemaan meitä, kerroimme leirin tapahtumista. Monta ilmoitusta silloin tehtiin ja todella ihmettelen jos paikka on saanut jatkaa toimintaansa. Luulen kyllä että Leila ei ainakaan enää paikkaa vedä koska monta vuotta sitten hän sai aivokasvain diagnoosin. Mutta jos paikka vielä pyörii niin älkää viekö lapsianne sinne. Olen itse nyt 22vuotias ja ikuiset traumat viimeisestä leiristä jäi