Oon koulun kauneimpia ja suosituimpia, kaikki jätkät pyörii ympärilläni. Olen pitkä,hoikka,kaunis ja trendikäs. Tytöt ihailevat minua. Vanhempani ovat hyvätuloisia, ja asun isossa omakotitalossa, minulla on paljon ystäviä jne... Kaikki pitäs olla hyvin, vai..?Menetin neitsyyteni seiskalla, en ole koskaan seurustellut vakavasti. Vanhemmat jätkät, jopa täysi-iäiset käyttävät minua vain hyväkseen. Heille olen pelkkä pano. Tiedän mitä minusta puhutaan. olen "huora" jne... Mutta enää en jaksa tätä. En jaksa enää olla koulun suosituin ja pelkkä panopuu. Tahdon olla tavallinen tyttö, tahdon oman kullan jne... Mutten usko että kukaan poika haluaa/uskaltaa enää seurustella kanssani. Käyn nykyisin terapiassa, siitä ei tiedä kun vanhempani. Mulla on tosi paha olla. Ja kaveritki luulee et mun asiat on niin hyvin, on rahaa, miehiä ja muuta... Olen jopa miettinyt itsemurhaa.. Tää nyt oli tätä teinilässytystä taas...Mut tulipa sit kirjoitettua tänne, kun en omista päiväkirjaakaan. HUOM:en ole provo.
MIKS?? :(
lutka??
171200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Koskaan ei ole myöhäistä tehdä parannusta.
kaikki tykkää kivoista tytöistä ja suosittelen lämpimästi oleen kiva.
Kivoi tyttöi ku on nykyää vaa niin vähä.
Onnea sulle ja hyvää aikaista joulua =)
ja hyvää joulua sullekin!
Jokaisella on oikeus sellaiseen elämään kuin haluaa! sun täytyy vaan näyttää muille et sä et oo mikään märkä rätti jota voi heitellä mennen tullen! uskon että onnistut siinä :) voit vaihteeks jättää minihameen kaappiin ja laittaa vaikka rennot vaatteet kouluun ja se kertoo samalla muille että oot samanlainen nuori ku muutkin :)
En ole suosittu koulussani,mutta kavereiden keskuudessa ja luokallani olen,koska osaan heittää läppää kaikesta mahdollisesta.
Mä olisin tosi onnellinen,kun saisin ees päivän olla semmonen ku sä.
Mä en oo pitkä,en nyt mikään kate moss mut en mikää hirviökään oon ihan tavallinen tyttö.
Mäkin semmosen oman kullan tahtosin,mutta empä taida sellasta saada,koska kaikki haluu tollasia kuin sä.
Sori,ei tää nyt varmaan auttanut..:)
Siinä hänen ongelmansa kai onkin, että kaikki haluua hänenlaisiaan juuri vain "lutkamaisuuden" takia. Siis, että häntä pidetään lutkana.. monet jätkät kato haluaa vaan "sitä"
Siinä hänen ongelmansa kai onkin, että kaikki haluua hänenlaisiaan juuri vain "lutkamaisuuden" takia. Siis, että häntä pidetään lutkana.. monet jätkät kato haluaa vaan "sitä"
Mulle kelpaisit, mä oon Helsingistä? Mistä sä?
varmaan vaan haluaisit vain panna tätä "lutka??" vai.
tuskin ottaisit häntä tosissasi.
mutta sulle alkuperäiselle kirjottajalle,uskon minäkin että onnistut pääsemään tavoitteeseesi ja voit olla tavallinen.
ite olen onnellinen kun en ole suosittu ja sellanen hullun kaunis,olen ihan vaan nätti ja kamujen mielestä kaunis.mutta en suosittu,thank god.
mutta onnea sinulle ja hyvää joulua!!
Tosta sun tilanteesta saat kuule ihan vaan syyttää itsees. Sä vaikutat ihan fiksulta, mutta etkö sä muka huomaa mitä ne jätkät susta haluu? Miksi sä suostut olee joku panopuu? Tuossa tulikin jotain vinkkejä et kandeis mahdollisesti muuttaa paljonko meikkaat tai miten pukeudut, koska niiden kautta yleensä leimautuu huoraks. Voimaa sulle ja ole ilonen että sulla on paljon frendejä.
musta tuntuu,et yleensä ku on just tollanen "täydellinen" nii kaikki on hyvin..mun unelma on aina ollu et oon suosittu..tai no mä vaan hhaveilen..en vois ikinä sellanen..mut jos sua oikeesti surettaa, nii sun kannattais tehä jotain..esim. lopettaa noi pano-hommat ja etsiä uusia ystäviä..yrittää muuttua..yleensä tuntuu ettei kukaan täydellinen tyttö halua muuttua..meidänki koulu vilisee niitä..mutta ulkonäkö vissiin pettää..sano kaikille ettet ole mikään huora ja näytä mistä kana pissii ;) mä toivon oikeesti et sä nätät kaikille..hyvää joulua ja tsemppiä vuodelle 2005 ;)
ja hyvää joulua teillekin!
kerron sulle hyvän vinkin. noudata tätä!
maanantaina, ku koulu alkaa, laita tavalliset farkut... ei mitään minihameita!!! äläkä laita mitään hemomeikkejä! susta tulee "normaali", ku lakkaat meikkaamasta liikaa ja käyttämästä hirvee määrä meikkei. usko mua, tää toimii! hyväksy kaikki tyypit sellaisina ku ne on. älä syrji ketään. eli tiivistettynä (toivottavasti kuuntelet mua):
-laita tavalliset vaatteet. ei mitään trendikuteita
-älä meikkaa hirveesti! puuteri, ripsari ja huulikiilto riittää!
-jos luokallas on jotain epäsuosittuja, niin puhu niille. hyväksy kaikki.
-älä käyttäydy ku joku seksivehje. älä puhu kauheesti pojille!
-ole KAIKILLE ystävällinen. nörteillekin
-älä kiroile
toivottavasti en loukannu sua missään, mut OIKEESTI, jos noudatat näitä, niin kaikki menee täydellisesti. mä oon niin sanotusti "normaali". en meikkaa yhtään, mulla on farkut ja ihan tavalliset vaatteet, ei mitään H&M uusinta trendipaitaa yms. kaikki on mun kavereita, ja oon onnellinen, vaikka en puhu pojille, ku kerran vuodessa! en oo koskaan ees seurustellu, mut ihan sama! mua se ei haittaa! en ees kiroile. USKO MUA. sun ei tartte käydä terapeutilla, jos tottelet mua.kaikki järjestyy! onnee!!!
P.S sori jos loukkasin sua jossain kohassa! ei ollu tarkoitus...
sitä viel, et älä unohda!: luonne on tärkeempi ku ulkonäkö! jos olisit sisäisesti kauniimpi, ku ulkoisesti niin susta varmasti pidettäis myös tyttönä eikä seksivehjeenä...
Kiitti vinkeistä! Ja et sä mua loukannu mitenkään. :)
Ton mun nimimerkinkin vois kyllä jo vaihtaa..
Kyllä sinulle varmasti löytyy oma kulta jostain... Kunhan vain jaksat odottaa :) Miksi et puhuisi kamujesi kanssa? Kyllä he voivat hyvinkin ymmärtää... Älä kiinnitä huomiota vanhempin miehiin jos et halua joutua ns. pano puuksi... Muulla tavalla en oikein osaa neuvoa.. Tseppiä!
ikinä ei oo täysin tyytyväinen siihen mikä on. Silloin kun ei ole suosittu toivoo että olisi, ja kun on suosittu toivoo että olisi tavallinen...vaikka päällepäin voikin tosiaan näyttää että elämä olisi täydellistä...
Itse olen käynyt läpi aika monenlaista. Ylä-asteela olin hieman jopa koulukiusattu, kehityin suht hitaasti, en meikannut ja olin muutenkin ruma...lukioon mennessä opin kuitenkin pukeutumaan vaihdoin pullonpohjarillit tyylikkäämpiin ja opin meikkaamaan. Itsetuntoni nousi pikkuhiljaa ja olin sellainen tavallinen tyttö. Nyt olen korkeakoulussa, jossa on melko vähän muita tyttöjä, ja olen näistä vähäisistä tytöistä yksi suosituimmista. Nyt olen päässyt "arvoasteikolla" siihen pisteeseen mistä ennen vain haaveilin....Mutta mitä hienoa tässä oikeastaan onkaan? Mistä voin enää tietää kuka on oikeasti kiinnostunut MINUSTA eikä vain ulkokuorestani?
Se, että olen joskus ollut jopa hyvinkin epäsuosittu, on kuitenkin opettanut minulle aika paljon ja yritän olla ystävällinen kaikille. Välillä on kyllä oikeastikin tekemistä sen kanssa ettei menisi kusi päähän ja etten tee itsestäni liian helppoa.....mutta ehkä tämä tästä ja minäkin löydän itselleni vielä sen oikean kullan joka näkee minussa jotain kaunista myös sisällä...
Luin sinun tarinasi pariin otteeseen, ja se herätti ajatuksia.
Taidampa alkuun kertoa oman tarinani.
Itse olen peuskoulusta jo päässyt pois. Seitsemännellä ja kahdeksannella luokalla minua kiusattiin, fyysisestikin. Oli raiskausyrityksiä, hakkaamista & pahoinpitelyä yms. Tämä nyt ei varsinaisesti tähän liity. Yhdeksännellä luokalla minun kohdallani kuitenkin muuttui aivan kaikki. Meidän luokan pojat kiinnostuivat minusta, ja aina sai vain etsiä paikkaa, jonne heitä pääsi karkuun. Aina kehuttiin kauniiksi, ihanaksi jne. Huomioni varmaan sai alkunsa povestani - olen nimittäin melko povekas ikäisekseni. (Nyt tuo kuppi on D). Itsetunto nousi tuona lukuvuotena melko paljon. Kaikki tahtoivat jutella, kaikki tahtoivat olla kavereita jne. Olen mielestäni normaalin näköinen, paino/pituus sopusuhtainen, sekä käytän itselleni sopivia vaatteita. Meissä täsmää myöskin isossa omakotitalossa asuminen sekä vanhempien hyvätuloisuus. Itse tosin menetin neitsyyteni poikaystävälleni, jonka kanssa seurustelen vieläkin.
Olet (ikävä kyllä) varmaankin omalla käytökselläsi edesauttanut tuota mainettasi. Sinulla on jo huoran leima otsassa, mutta peliä ei vielä ole menetetty. Osoitat olevasi ihminen, jota ei pahalla tahdollakaan voi kutsua huoraksi. Olet aivan normaali ihminen, olet oma itsesi. Kun olet oma itsesi, näytät todellisen minäsi - enkä usko, että olet oikeasti mikään huora. Hienoa on myös, että olet itse huomannut tämän asian. Se on ensimmäinen askel parempaan. Itsemurha ei ole ratkaisu, sillä elämä on kuitenkin annettu lahjaksi, emmekä itse voi päättää määrää päivillemme.
Kun muut ovat huomanneet, ettet ole huora, on tottakai myös helpompi aloittaa seurustelusuhde. Minä sinun tilassasi puhuisin tästä asiasta pojalle heti, sekä kertoisin myöskin oikeat tunteeni. Suhde nimittäin pääsisi käynnistymään "puhtaalta pöydältä" ja täysin rehellisistä merkeistä. Toimiva suhde nimittäin tarvii rehellisyyttä, ja tuo on siitä ensimmäinen ja luulisimpa, että myöskin melko välttämätön askel :)
Suosittelisin myös, että puhuisit kaikki tuntosi avoimesti terapiassa (jos et niin jo tee). Mieti terapian lisäksi mikä sinussa on hyvää ja ainutlaatuista. Koeta kääntää päässäsi negatiiviset asiat positiivisiksi. Kun luotat itseesi ja kunnioitat itseäsi (etkä missään nimessä itse ajattele olevasi huora), et myöskään näytä huoralta. Kun itsetunto on kohdallaan, itseään pystyy säätelemään melkoisen paljon. Ajatusmaailma siis kohdalleen, siitä kaikki lähtee :)
Toivottavasti tämä lähtee menemään parempaan suuntaan, sinulle oikein mukavat jouluntoivotukset sekä onnea vuodelle 2005 :)