yksin vauvan ja koiran kanssa?

Eläimelle on parhaaksi olla turvallisessa hyvässä hoidossa aina kun omistaja ei ole kunnossa, on sairas tai on muussa elämäntilanteessa, jossa joutuu helposti ylirasittuneeksi, kuten vähän ennen ja jälkeen synnytyksen ja pienen vauvan kanssa.
Kunpa ystävällisiä ja osaavia ihmisiä olisi silloin tarjoamaan apuaan. Itse en ole saanut kotieläimiäni muiden hoitoon, kun olisin tarvinnut ja eläin on joutunut kärsimään, tietysti minä myös. Äiti tarvitsee mahdollisuuden keskittyä vauvaansa alussa ilman että kukaan joutuu kärsimään.

mutta on kuitenkin yksilöllistä, missä kunnossa äiti on synnytyksen jälkeen ja miten vaativa vauva on. Äidinkin pitää pitää huolta itsestään, se on sekä äidin, että vauvan edun mukaista.

Käytännössä, jos synnytys sujuu ilman komplikaatioita, sairaalasta pääse pois 2-3:n vrk:n päästä. Vauvaa ei kuitenkaan saa viedä vielä ulos, eikä jättää yksinkään. Kuinka koiran voi siis viedä ulos, olettaen ettei ole ulkoilutusapua?

nimim. se "alussa" kirjoitti:

mutta on kuitenkin yksilöllistä, missä kunnossa äiti on synnytyksen jälkeen ja miten vaativa vauva on. Äidinkin pitää pitää huolta itsestään, se on sekä äidin, että vauvan edun mukaista.

Käytännössä, jos synnytys sujuu ilman komplikaatioita, sairaalasta pääse pois 2-3:n vrk:n päästä. Vauvaa ei kuitenkaan saa viedä vielä ulos, eikä jättää yksinkään. Kuinka koiran voi siis viedä ulos, olettaen ettei ole ulkoilutusapua?

Lue lisää

Ei ole ongelma selvitä lapsen ja koiran kanssa kahdestaan! Oma lapseni syntyi tammikuussa - synnytys oli vaikea, ja lapsi joutui alkuun teholle. Päästiin kotiin, ja heti takaisin sairaalaan, kun itse sairastuin todella rajusti. Taas viikko sairaalassa (molemmat, mihinkäs minä sen vauvan olisin pistänyt). Koirani oli hoidossa nämä ajat vanhempieni luona.

Kotiin kun tultiin, ei olisi tullut mieleenkään koiraa hylätä minnekkään, vaan hain heti kotia. Ensimmäiset kaksi kuukautta olin aika väsynyt (no sitä olin varmaan ensimmäiset 2 vuotta) voimaton, ja sairas (pahoja komplikaatioita lääkityksestä, jonka sain sairaalassa - meni yli kaksi kk ennen kuin viimeisetkin lääkeaineet hävisivät elimistöstä - mutta se on nyt ihan toinen juttu...). Vauvalla oli koliikki, ja oli aivan mahdoton pulauttelija - maitoa (ensin ei tullut itseltä maitoa, sitten en saanut imettää sairaalassa saadun lääkityksen vuoksi) piti antaa pienissä annoksissa 3 tunnin välein (epäiltiin jopa mahaportin ahtautumaa, mutta ei onneksi ollut).

No joka tapauksessa, sairaalasta kun tultiin, niin hetihän me baanalle painuttiin vaunun kanssa (minä oudosti lyllertäen, toista jalkaa vetäen - paikat kun hieman repeili, ja tikitkin aukesi, joita oli lukematon määrä, että lääkärikään ei jaksanut laskea, kuinka paljon...)ja koira tietenkin mukana. Pakkasraja taisi minulla alkuun pyöriä 15 asteessa, mutta vain alkuun, sitten en muista että olisin sitä pakkasmittaria niin vahtinut. Vaunun edessä oli muistaakseni harso, ja lapsi oli "pakattuna" sinne sisälle lämpimästi.

Koiran kakkki lenkit onnistuivat näin aivan hyvin. Pissitykset hoidin erikseen niin, että vauva joko nukkui, tai oli sitten pinnasängyssä, mistä ei minnekkään päässyt. Koira oppi kyllä nopeasti pissansa tekemään, ettei vauvan montaa minuuttia tarvinnut yksin olla. Monesti kyllä jo muutaman kk:n vanhana nakkasin vauvalle toppahaalarin päälle, tai makuupussiin hujautin, ja sylissä mukana ulkona kannoin, kun lähdin koiraa pissittämään.

Kaupalla käydessäkin minulla oli aina koira mukana. Olihan se taiteilua, kun autosta sisään mentiin - yhdessä kainalossa vauva, toisessa kassi, ja toisessa koira , ja yhdessä kädessä avain, millä ovi aukeaa. Silti ei ollut kuin kaksi kättä, ja mitään en maahan laskenut, että ihmettelen näin jälkikäteen, miten ihmeessä se onnistui.

Kyllä ne kaikki keinot itse keksii, kun tilanne eteen tulee. Ja varsinkin kun yksin olet, niin tekee hyvää teidän koko poppoon sinne ulos säännöllisesti lähteä. Ihmiset kurkistelevat vauvaasi vaunuista, ja taputtelevat koiraasi - kumman hyvältä se tuntuu, koska se äitiys on niin mahtava tunne.

Oma baby on nyt 15 v. - vastuuntuntoinen, energinen, luonto- ja eläinrakas, sosiaalinen tehopakkaus, joka osaa käyttää vasarasta kaulimeen työkaluja tarvittaessa. Eikä takuulla koskaan talvella kylmää valittele, eikä niin kylmää vettä mihin ei menisi.

Onnea sinulle vauvasi ja koirasi kanssa - oman ydinperheesi - aivan takuulla pärjäätte!

Ekan lapsen syntyessä oli koira, kahden muun syntyessä kissa ja kaksi kissaa. Kissatkin, vaikka ovat helpompi hoitoisia kuin koira, jäivät huonolle hoidolle, kun aikani ja voimani meni vauvaan ja itseen.

yh.ä. kirjoitti:

Ekan lapsen syntyessä oli koira, kahden muun syntyessä kissa ja kaksi kissaa. Kissatkin, vaikka ovat helpompi hoitoisia kuin koira, jäivät huonolle hoidolle, kun aikani ja voimani meni vauvaan ja itseen.

Lue lisää

Jos olet pärjännyt paremmin ja päässyt helpommalla, olet ehkä fyysisesti ja/tai henkisesti vahvempi, synnytyksesi on mennyt nappiin ja vauvasi oli erinomainen hoidettava.
Tai sitten et tunnusta itsellesi ja/tai muille, että äitiys otti ajoittain liiankin koville.
Ei ole kiva tunnustaa, että elämä on/oli rankkaa, kun ympäristö viestittää kaikkien muiden muka-onnellisuutta/muka-vahvuutta ja sitä sinultakin odotetaan tässä yhteisessä juoksupyörässämme.

Ehdotin aiemmin, että koira pariksi kuukaudeksi hoitoon, sen kokemuksen perusteella miten koin vastasyntyneen hoivaamisen yksin, tosin koira on ollut vasta myöhemmin. Koska itse olin aivan puhkipoikki ekat viikot, ensimmäinen reaktioni oli, että on ehdottomasti liian rankaa äidille. Luulin että ei millään voi jaksaa, mutta täällähän on äitejä, jotka ovat hyvin? pärjänneet.

Toivoisin kuitenkin äideille vaaleanpunaisia/sinisiä hetkiä ensimmäisinä päivinä lepäillen pikkuisen kanssa ja mahdollisimman vähän kotitöitäkin..

Ehkäpä joku vielä neuvoo, miten pitkäksi aikaa koki tarvitsevansa ulkoilutusapua ja milloin sen vauvan nyt saakaan viedä ulos? Jos se on kevättalvella esim. viikko, niin kai olisi hyväksi sopia siksi ajaksi apua ja sen jälkeen pitä joku "varalla", jos tuntuisikin liian rankalta.