Siis... 4kk olin yhdessä ihanan pojan kanssa. Ja tänään hän jätti mut, ja en tunne mitään. Rakastan/Rakastin häntä, ja minua vain naurattaa koko tilanne.
Siis mitä mun pitäis tuntee? Nauran tälläkin hetkellä. En tiedä, hän ainakin itki kun sanoi tämän, mutta minä vain seison siinä pokerface naamallani.
Ei saatatte käsittää väärin, minä välitin hänestä, rakastin, mutta en tunne mitään. En iloa, en surua...
Olen myös alkanut nauraa asioille (hautajaisissa) mille muut itkevät. Puhun omalle peilikuvalleni....
Pointti on, mitä minun pitäisi tuntea?
Siis mitä mun pitäis tuntee? Nauran tälläkin hetkellä. En tiedä, hän ainakin itki kun sanoi tämän, mutta minä vain seison siinä pokerface naamallani.
Ei saatatte käsittää väärin, minä välitin hänestä, rakastin, mutta en tunne mitään. En iloa, en surua...
Olen myös alkanut nauraa asioille (hautajaisissa) mille muut itkevät. Puhun omalle peilikuvalleni....
Pointti on, mitä minun pitäisi tuntea?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos naurat niin silloin tunnet ja rentoudut. Vain sinä itse tiedät ja tunnet mitä tunnet joten sanoisin tämä palsta lienee väärä paikka tiedustella julkisessa tilassa mitään. Tiedäthän sinä että on parempiakin paikkoja ja ihmisiä setviä asioitasi jos sille tuntuu.
Jotkut ihmiset reagoivat suruun nauramalla, mutta eivät ole varmoja siitä, yrittävätkö he itkeä vai nauraa. Jotkut tekevät molempia, jotkut vain nauravat ja jotkut eivät tee kumpaakaan. En tiedä miksi, mutta kaipa se toimii.
Joillekin shokki voi myös olla niin suuri, että ei ole varma, mitä pitäisi ajatella. Se saattaa purkautua nauramisena, kun ei keksi muuta, kuten ylemmässä kappaleessa.
Ite melkein aloin nauraa hautajaisis ku vanha sukulainen oli kuollut. eihän siinä mitään hauskaa ollut, en oikeestaan tuntenu viel ikävää. Tuntui vaan jotenki koomiselta ja ylidramaattiselta ku äiti vetistelee siinä vieressä kädet ja ääni vapisten, ja en mä osannu mitenkään reagoida, nauru on joskus helpointa ja paras lääke