Harvemmin täällä aihetta on käsitelty.
Libeckin sairaala on paikka, jos sinne kerran joutuu, niin sieltä harvoin elävänä kotiin selviää tai ainakaan kovin pitkästi elää sen jälkeen.
Libeckin sairaala on vähän kuin odotushuone kuolemalle.
Harva sieltä hengissä enää pois selviää.
Itselläni on huonoja kokemuksia Libecin sairaalasta, kummatkin vanhempani ovat olleet siellä hoidettavina.
Äitini sairastui syöpään, oli hoidettavana Libeckin sairaalassa ja nukkui pois sairauden uuvuttamana 1987.
Samoin isäni on ollut hoidettavana Libeckin sairaalassa syöpään sairastuttuaan, mutta sai kuukauden verran olla omassa kodissa ja nukkui pois sairauden uuvuttamana kohta puoli vuotta aikaa siitä kulunut.
Eipä siellä hoitava lääkärikään jälkeenpäin ollut kiinnostunut omaisten kanssa juttelemaan, vaikka kovasti mainostivat, että voi sitten vielä jutella asioista lääkärin kanssa jälkeenpäin, mutta eipä kiinnostanut vaikka osastolla kävi kyselemässä.
Libeckin sairaala on paikka, jossa potilaat kuolevat yksin ilman omaisten läheisyyttä kuoleman hetkellä.
Monta kertaa siellä ollessa sai huomata, kun sairaalasängyllä vietiin potilas lakanalla peitettynä, oli yöllä kuollut yksinään.
Harvoinpa sieltä omaisille soittavat, että heidän läheisensä on elämän loppusuoralla, jollei ole sovittu, että saa soittaa vaikka yöllä, jos vointi huononee.
Libeckin sairaala on paikka, jos sinne kerran joutuu, niin sieltä harvoin elävänä kotiin selviää tai ainakaan kovin pitkästi elää sen jälkeen.
Libeckin sairaala on vähän kuin odotushuone kuolemalle.
Harva sieltä hengissä enää pois selviää.
Itselläni on huonoja kokemuksia Libecin sairaalasta, kummatkin vanhempani ovat olleet siellä hoidettavina.
Äitini sairastui syöpään, oli hoidettavana Libeckin sairaalassa ja nukkui pois sairauden uuvuttamana 1987.
Samoin isäni on ollut hoidettavana Libeckin sairaalassa syöpään sairastuttuaan, mutta sai kuukauden verran olla omassa kodissa ja nukkui pois sairauden uuvuttamana kohta puoli vuotta aikaa siitä kulunut.
Eipä siellä hoitava lääkärikään jälkeenpäin ollut kiinnostunut omaisten kanssa juttelemaan, vaikka kovasti mainostivat, että voi sitten vielä jutella asioista lääkärin kanssa jälkeenpäin, mutta eipä kiinnostanut vaikka osastolla kävi kyselemässä.
Libeckin sairaala on paikka, jossa potilaat kuolevat yksin ilman omaisten läheisyyttä kuoleman hetkellä.
Monta kertaa siellä ollessa sai huomata, kun sairaalasängyllä vietiin potilas lakanalla peitettynä, oli yöllä kuollut yksinään.
Harvoinpa sieltä omaisille soittavat, että heidän läheisensä on elämän loppusuoralla, jollei ole sovittu, että saa soittaa vaikka yöllä, jos vointi huononee.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ei Libeckin vuodeosasto eroa muiden terveyskeskuksien vastaavista. Ne ovat usein saattohoitopaikkoja sen jälkeen, kun keskussairaaloissa oli nostettu kädet pystyyn. Terveyskeskukset noudattavat vakavissa sairauksissa keskussairaaloista saamiaan hoito-ohjeita, eivät ne keksi omia. Terveyskeskuksen vuodeosasto on halvempi paikka saattohoidolle kuin keskussairaala ja siksi potilaat siirretään luultavasti lyhentämättä heidän elinaikaansa päivälläkään.
Eri asia on, että kuolema ja sen odotus on voinut näkyä ja kuulua Libeckissä julkisesti vahvemmin kuin joissakin muissa terveyskeskuksissa. Toivottavasti Libeckissä alkavan remontin jälkeen se kätkeytyy rakenteisiin paremmin.
Hyvä aloitus. Tuo Libeckin sairaala on kyllä aika lailla sellainen,että se on se viimeinen etappi.Meille kyllä soitettiin sieltä yölläkin,kun aluksi kyselivät että voiko soittaa .Niitä käytäviä kun kävelee ja katselee huoneisiin,niin kyllä siellä tuntee olonsa aika hämmentyneeksi,kun ihmiset makaavat siellä päivästä ja viikosta toiseen. Osa hoitajista oli tosi mukavia ja läheisiä huomioon ottavia,mutta oli myös hyvin tympeitäkin hoitajia ja lääkäreitä.Ikävin asia siellä oli se,että usein potilas oli tukalassa tilanteessa ja kun hoitaja kutsuttiin paikalle,niin ilme kertoi jo kaukaa,että ei tykätty kun kelloa soitettiin.Yksi hoitaja jopa tokaisi tympeästi,että mitä nyt?? Se ei kyllä ollut mitenkään mukava näin potilaan omaisen kannalta, saati sitten potilaan.
Muisti pettää.. Eikös Libeck ole siinä Terveysalan opiston vieressä?
On se siellä.
No niin muistelin, siitä on jo monta vuotta kun opistolla opiskelin ja olin sairaallassa työharjoittelussa.. Hoitsut oli todella ilkeitä meitä opiskelijoita kohtaan.. : /
Olipa kurja juttu. Silloin kun tuolla Libekissä jouduin käymään,niin siellä oli silloin myös opiskelijoita.
Oli todella! Minä annoin sinne palautetta harjoittelusta, sanoin: Että tänne en tule sitten töihin.
Periaatteessa sitä johtaa tää tarja.vee
Joskus on pakko nähdä asiat silmiin. Ensimmäinen käynti sairaalassa äitini jouduttua sinne. Hieno ja iloinen henkilökunta. Sovittiin että voi soittaa milloin vaan.
Itselleni myös jäänyt huono kuva kyseisestä paikasta. Suurinosa hoitajista erittäin tylyä ja tympeitä ulospäin näyttää työhönsä kyllästyneeltä...vois suurimmanosan työntekijöistä laittaa pihalle sieltä ja uusia tilalle jotka kohtelee ihmisiä ihmisinä ja jaksaa olla ymmärtäväisiä sekä ystävällisiä.
Tää on totta mitä puhut ja yöllä tekee niitä omia temppujaan,siis sitovat vanhuksia ym ym.tästä on oma näköhavainto,ei harha. Sääliksi kävi vanhuksia ja yritin puuttua tilanteeseen monella tavalla.esim potilasasiamiestä informoimalla,sain siitä itse paskaa. Yksin ei voi tämmöisellä viidakolle mitään. Jos vanhempiani olisivat hakisin kyllä pois heidät. En missään muualla kyllä ole nähnyt vastaavaa.
Aikalailla tahtoo olla tummahipiäista hoitajaa Libeckissä..
Kyllä ne ihan valkoihoisia on ne tympeät ja tylyt hoitajat ollut...
No näin on. Pahimpia ne valkoihoiset siellä just onkin. Moni on niin kun kotka haaskalla. Hyi mitä porukkaa. Kokkolan ihanin lääkäri Markku Vähä hyyppä. Onko sinkku kun sain työpaikalle ruusuja häneltä. Siinä oli hieno ele.
Terminaali.Vanhuus tulee jokaiselle joka riittävän kauan elää.Raskasta työtä,sekavia vanhuksia.On helpotus monelle päästä pois,kuin riutua vuositolkulla sänkyyn sidottuna.
Kaksi asiaa pitäisi korjata Libeckissä:
Kun sienne tulee potilas, joka on jo heikossa kunnossa, mutta pystyy kävelemään ja lukemaan lehdet ja hänet jopa velvoitetaan käymään vessat itse, niin tällaisen potilaan sängyn viereen hoitajien pitäisi huolehtiä kävelyteline.
Sattui nimittäin niin, että omaiseni telineen puuttuessa kaatui ja lonkka murtui muutamaa viikkoa ennen kuolemaa ja se jouduttiin kirurgian puolella leikkaamaan. TURHAA KÄRSIMYSTÄ ja turhia kuluja sairaalalle.
Toinen asia: saattohoidon aloittamiseen ei omaisten kannata antaa lupaa muulloin kuin ke päivinä, sillä sairaalan apteekki on niin hirviömäinen, että se suostuu toimittamaan kipupunppuja vain yhtenä viikonpäivänä osastoille. Omaistamme-luuta ja nahkaa- siis piikitettiin kipulääkkeellä monta päivää ja omainen vahti pelon ja säälin sekaisin tuntein rakastaan, liikehtiikö hän siihen malliin, että kipu n saanut voiton ja lähti anelemaan piikittäjää.Kipupumppua olisi vain omaisen tarvinnut painaa vastaavana hetkenä.
Kipupumpputilanteesta meille kerrottiin osastolla lääkärin toimesta, joten tämä ei ole tyhjää parjausta vaan tosiasia.
Uskon ton niitten käytännöt on niin ihmisarvoa loukkaavia,että ei ole tosi. Todellinen häpeäpilkku,koko kokkolalle,miksi ne ei sulje sitä. ai niin pitää Tarja Vähähyypällä olla oma johtoalus.
Oon mä juonut viinii Wienissä
Monta pitkää kylmää Libeckissä
Niiden juomiseenkin vain on syy
Peggyssä.
Olisko G.Libec nähnyt tälläisenä perustamansa sairaalan tulevaisuuden?
Tämäkin ikivanha ja loppuun kaluttu aihe on syytä siirtää "ikuiseen arkistoon",
hah hah haaa!!!...
Siitä kuule pitää nyt vasta puhuakkin,eikä vaieta. Ihmiset siellä kärsii.
No kokkolalaiset on niin hemmetin tyhmiä ihmisiä että sallivat vanhusten ja muiden ihmisten kärsimyksen. Ulkomaalaisia lääkäreitä,joiden kanssa kommunikaatio ei toimi. Olen hoitajana siellä ja ärsyyntynyt touhusta. Olen hakenut paikkaa ambbariin. En kotoisin Kokkolasta,luojan kiitos.
Libecin libecin libec. Sanon nää että jotta mutta libeck Kokkolan alueellinen vankila😂
Libeck itse varmasti pyörii haudassaan,kun tälläisen annetaan jatkua. Kerran tulin siinä hissien kohdalla jotain terastamotyöntekijää vastaan niin työnteli menemään vaan sänkyä jossa lakana päällä ja veri tippuu pitkin lattioita,sanoin asiasta. Että verta tippuu lattialle,niin paperilla se alkoi hinkata lattiasta niitä verijälkiä. Sotki sitten vielä itsensä vereen ja kun enimmät veret pyyhkäisi,niin ei muuta kun matka jatkui. On kyllä melko hamppeja töissä. Tietysti joku SOS. TT. än linnasta roudattu salarakas suojatöissä.
Siis ääliö hei! Mitä tuossa tehtiin väärin?
Mun mies palassi elävien kirjoihin Libeckistä. Mutta kyllä ne pari viikko siellä oli karmivia nuorehkolle miehelle. Paskan haju oli jotakin karmivaa...
Minulle on jäänyt paha mieli kyseisestä paikasta meidän mummun kuolemaan liittyen. En halua täällä kirjoittaa yksityiskohtaisemmin. Siitä on jo kauan aikaa, mutta en vain voi unohtaa. Vieläkin nousee välillä katkeruus pintaan. Tulee sellainen tunne, että ihmisarvolla ei ole enää mitään väliä siinä vaiheessa, kun tuonne joutuu.
Myöhemmin olen käynyt muita läheisiäni katsomassa ja saanut hyviäkin kokemuksia ja kohdannut ystävällisiä hoitajia. Mutta onhan se ankea ja masentava paikka. Sekä henkisesti että ulkoisesti.
Omaiset ei usein ymmärrä että tk:ssa ei tehdä taikoja, ei parannetta kuoleman sairaita. Omaisilla on usein kohtuuttomia toiveita, ja se on ymmärrettävää toisaalta, mutta pitäisi ymmärtää myös elämän normaalia kulkua. Usein onaiset haluavat loppuuna asti että tehohoidetaan ja tehdään kaikki mahdollinen, vaikka potilas itse haluaisi jo saada rauhan. Ja monille se onkin se viimeinen lepopaikka, oli kyseessä sitten vanhus tai vakavasti sairas nuorempi ihminen. Siellä hoitajat tekevät ihan järjettömän kovaa työtä, vähän henkilökuntaa ja paljon potilaita. Omaisten kanssa pidetään jatkuvasti yhteyttä puolin ja toisin, usein vain sattuu niin että niitä omaisia ei sitten olekkaan jotka tulisivat potilasta katsomaan tai haluaisivat osallistua. Jos varoja ei ole tarpeeksi, se ei ole kyseisessä paikassa työskentelevien syy. Lääkäreissä tosin olisi toivomisen varaa!
Olkaa kiitollisia että on myös niitä tummempia henkilöitä, jotka hoitaa omaisianne kun pula monissa paikoissa on suuri, ja tutkimusten mukaan monet suomalaiset sairaanhoitajat haluavat heti valmistumisensa jälkeen vaihtaa alaa, koska on niiiiiiin kovin rankkaa se tämä työ.
Käykää ihmiset katsomassa niitä lähimmäisiänne jotka ovat sairaalassa, kukaan ei voi moittia ja haukkua hoitoa kun kerran käy. Toivoisin että suomessa otettaisiin mallia monista muista maista, että perhe ja läheiset otettaisiin mukaan hoitoon. Se että monet potilaat on yksinäisiä, ei ole hoitajien syy.
Perushoito on aivan omaa luokkaansa verrattuna vanhainkoteihin tai sairaalan osastoihin. Ymmärtäisitte sen jos pääsisitte näkemään vähän enemmän ja kävisitte katsomassa esimerkkejä kuinka kliinistö esimerkiksi sairaalassa hoitotyö on.
Ps. Sehän ei ole enää ollut Libeck herran aikoihin.
Meidän pappa kuoli Libeckissä hiljattain. Ystävälliset, empaattiset hoitajat ja ihana lääkäri. Jäi hyvä muisto viimeisestä käynnistä, kun oleskelutilassa oli hengellinen laulutilaisuus ja istuttiin siinä papan sängyn vieressä. Kiitos osasto 2! Samoin sisareni kuoli kaksi vuotta sitten Libeckissä syöpään. Oli saattohoidossa reilun viikon. Olimme koko ajan vuorotellen hänen luonaan. Osastoa en muista, mutta hyvä muisto jäänyt siitäkin. Ihmisiähän hoitajatkin ovat ja ihmisillä on myös huonoja päiviä. Ja muistetaan me omaisetkin, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.