Useasti hämmästyttää tämä isoveljen toimintamalli jossa tietyt asiat esim. ylinopeus-sakko on vain tuosta jutusta tulee tuo rangaistus asia, mutta sitten kun jollakin on jotakin sinua vastaan, haluaa tehdä esim. väärän ilmiannon ja poliisillakin on omat mielihalunsa viedä vastoin todellista tapahtumaa asiaa rikoksena eteenpäin, niin aina törmäämme ajatusmaailmaan, että tämä vain nätisti sinulle läpi ja jos nätisti ei mene, niin rangaistus ei ole se mitä laki määrää vaan rangaistuskena toimii ihmisoikeusloukkaus = perästä kuuluu uhkaukset aivan kuten tämän kaltainen kuuluisi asiaan.
Juuri ikään yksi yksityinen lakimies asioistani, että kysymys ei ole juurikaan siitä mitä on tapahtanut ja mikä on todellisuus tai millä tavoin ajattelit puolustautua. Kysymys pikemminkin siitä, että lainkäyttö on harmaalla alueella jossa päätös, oikeuden tai esitutkintaa tekevän viranomaisen saattaa olla mitä tahansa ja että peruste päätökselle pikemminkin se, että minkälainen kuva kensetäkin halutaan antaa. Jos kaksi tekee sinusta samankaltaisen rikoksilmoituksen, niin on toden-näköisempää, että sinut tuomitaan kumpaisestakin kuin se, että vapautuisit syytteistä vaikka mitään näyttöä ei olisi tai itse kykenisit osoittamaan kumpaisenkin ilmoituksen vääräksi ilmiannoksi. Lakimiehen mielestä minun on pitänyt tehdä jotakin jotta moinen tilanne syntyy ja että kun vastaan että tuskin ainakaan mitään laitonta, ainakaan sitä mistä syytetään, niin katse menee vaikeaksi. Jopa puolustava lakimies tunnustaa, että tuomioita jaetaan pikemminkin alistamis ja nyöryyttämis ja kostamismielessä kuin että niille olisi mitään laikiin perustuvaa syytä Useimiten siis se rangaistus on kosto jostakin epämielekkäästä ja rangaistus ihmisoikeusloukkaus. Tämän jälkeen poliisi ihmettelee, että eikö he ole vain työtä tekeviä kansalaisia ja että happamat asenteet johtuu vain jostakin yliniopeus-sakoista.
Juuri ikään yksi yksityinen lakimies asioistani, että kysymys ei ole juurikaan siitä mitä on tapahtanut ja mikä on todellisuus tai millä tavoin ajattelit puolustautua. Kysymys pikemminkin siitä, että lainkäyttö on harmaalla alueella jossa päätös, oikeuden tai esitutkintaa tekevän viranomaisen saattaa olla mitä tahansa ja että peruste päätökselle pikemminkin se, että minkälainen kuva kensetäkin halutaan antaa. Jos kaksi tekee sinusta samankaltaisen rikoksilmoituksen, niin on toden-näköisempää, että sinut tuomitaan kumpaisestakin kuin se, että vapautuisit syytteistä vaikka mitään näyttöä ei olisi tai itse kykenisit osoittamaan kumpaisenkin ilmoituksen vääräksi ilmiannoksi. Lakimiehen mielestä minun on pitänyt tehdä jotakin jotta moinen tilanne syntyy ja että kun vastaan että tuskin ainakaan mitään laitonta, ainakaan sitä mistä syytetään, niin katse menee vaikeaksi. Jopa puolustava lakimies tunnustaa, että tuomioita jaetaan pikemminkin alistamis ja nyöryyttämis ja kostamismielessä kuin että niille olisi mitään laikiin perustuvaa syytä Useimiten siis se rangaistus on kosto jostakin epämielekkäästä ja rangaistus ihmisoikeusloukkaus. Tämän jälkeen poliisi ihmettelee, että eikö he ole vain työtä tekeviä kansalaisia ja että happamat asenteet johtuu vain jostakin yliniopeus-sakoista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olipas hyvä avaus ja peräti asiallinenkin, mistähän se mahtaa johtua, ettei asianajallakaan näyttäs olevan keinoja kykyä tai haluakaan toimia päämiehensä oikeuksien totetumisen puolesta. toisaaltahan ei kukaan juristi, hyväkään jos sellaisen jostain löytää tahdo laittaa itseään likoon kenenkään puolesta, pitkäksi aikaa, ettei päätyisi itsekin viranoamisten mustalle listalle, onhan siitä oivana esimerkkinä kuvatunlainen tapaus, joka toteen näyttää valitsevan tilanteen oikean laidan pähkinän kuoressa totuus on toisenlainen kuin yleisesti oikeus järjestelmästä oletetaan.