Parin kanssa tanssiminen on vaikeaa. Jalat sotkeutuvat koko ajan, ei tiedä miten pitkiä askelia pitäisi ottaa, miten toinen veivaa oikealle ja vasemmalle. Ei tiedä milloin toinen aloittaakin jonkun improvisoidun lyhyen tanssikuvion vakioaskelin väliin niin sekaantuu koko rytmi. Kädet väsyvät kun pitää koko ajan pitää niitä koholla. Ja kaikki tämä vaikka onkin opetellut vakioaskeleet ja harjoitellut alkeet. Eihän paritanssimisesta saa mitään mukavaa fiilistä tai nautintoa. Vaikka itse jotenkin osaisi perusaskelkuviot niin niitten yhteensovittaminen toisen kanssa on vaikeaa. En ymmärrä miten joku pitää paritanssimisesta. Se on kaikkea muuta kuin rentouttavaa.
paritanssiminen on vaikeaa
EiMunJuttu
455
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sä oot haka siinä.
Tai sit et. Vaihda harrastusta. Tanssikin on taitolajit. Itse opin opettelematta. Vain tanssin ja flaksi käy.
Kuvittelet, että sulla on paha ongelma, mutta oikeasti olet saanut suuren lahjan onnettomuuden valepuvussa.
Tekstistäsi voi päätellä että olet seuraaja. Tekstistäsi voi myös päätellä että suoritat tanssia, etkä tanssi. Ei se tanssin suorittaminen tietenkään tunnu kivalta.
Suorittaminen ei ole sun syy, todennäköisesti sinut on opetettu suorittamaan. Lapset osaa tanssia luonnollisesti välittämättä mistään.
Tanssi on oikeasti maailman helpoin asia, mutta teemme siitä hirveän monimutkaista ajattelemalla liikaa.
Seuraajan ei tarvitse "tietää" kuinka pitkä askel otetaan, koska seuraaja ei itse tietoisesti ajattele "ahaa, tälläinen vienti, otanpa nyt 30 cm pitkän askeleen". Heti jos seuraaja alkaa ajatella mikä liike tähän vientiin kuuluu tehdä -- erityisesti kun alkaa arvata etukäteen mikä liike tapahtuu, mutta muutenkin, seuraaja on alkanut suorittaa tanssia.
Seuraajan rooli on ihana juuri siksi, koska seuraajan ei tarvitse tietää yhtään mitään.
Kun keho antautuu viejän vietäväksi, keho osaa ihan itse liikkua oikean määrän oikeaan suuntaan, ihan ilman kursseja.
Kurssit saattavat olla joillekin ihmisille hyödyllisiä siksi, että olemme niin järkyttävän arkoja ja pelokkaita. Emme nykyään uskalla oikeasti olla toista ihmistä lähellä, oikeasti keskittyä kuuntelemaan ja kohtaamaan. Koska tanssia ei voi tapahtua jos siihen ei ole valmis. Kurssista saattaa olla myös hyötyä siihen, että keho oppii pikkuhiljaa rentoutumaan, koska liikkeet eivät ole yllättäviä.
Mutta sanoisin että monille ei ole kursseista hyötyä vaan pikemminkin haittaa. Sellaiset seuraajat jotka ovat taipuvaisia ajattelemaan liikaa, alkavat tavallisella alkeiskursseilla kuvitella että tietävät miten tanssia pitää tanssia, ja tuhoavat sen oman luonnollisen seuraamisensa ja liikkumisensa. Yleensä kestää vuosia saada se takaisin, koska ensin pitää tajuta että ei oikeastaan tanssi. Sen myöntäminen on todella vaikeaa. Sä olet tajunnut sen jo nyt, joten olet saavuttanut tuon vuosien kokemuksen.
Nyt kun tiedät mitä etsiä, sun tarvitsee vain keksiä tie miten löydät sen luokse. Tanssia voi oppia monella muullakin tavalla kuin tanssitunneilla. Ne ovat todennäköisesti huonoin tapa. Kehotietoisuuden kasvattaminen auttaa, joten lajit kuten feldenkreis tai taiji ovat hyödyksi. Kannattaa myös treenata vapaaharjoittelua oman tasoisten miesten kanssa, sellaisten aloittelijoiden jotka tekevät vaan niitä tuttuja liikkeitä että ne alkavat tulla automaattisiksi.
Turhan paljon vaivaa lattian höyläämisestä.