Katson autioita hiekkarantaa....

Tuo laulu tuo mieleeni Varnan kultahietikon.
Se on eräs niitä matkakohteita, jotka vuosi vuoden jälkeen löydämme muistojemme kirjasta. Tai oikeastaan pitäisi puhua muistojemme kirjoista; olemmehan tehneet ensimmäisen ulkomaanmatkamme teini-ikäisinä jo silloin, kun jotkut pröystäilivät matkustaneensa ulkomaille Ruotsiin. Meidän päämäärämme oli Romania.
Se oli ensimmäinen ikimuistoinen matkamme, ja sen jälkeen niitä on tehty sinne sun tänne, ja aiomme matkustella niin kauan kuin voimia riittää ja matkarahaa tietysti myös.

Myös iskelmä "Hopeinen kuu luo merelle siltaa..." On kuin meidän matkoiltamme sävelletty ja sanoitettu.
Vuoren rinteellä amfiteatterissa olimme konsertissa. Ilta oli etelän tumma, täysikuu paistoi Mustaanmereen luoden merelle sillan.

Joskus olemme ihmetelleet, että meillä on matkoiltamme on vain hyviä, kauniita ja hauskoja muistoja.
Eivätkä ne muistot ole pelkästään etelästä. Myös Suomen Lapissa olemme eläneet monia ikimuistoisia hetkiä, ja sääsket ovat rokottanet meihin pysyvän Lapinhulluuden.