Marsut ovat todella söpöjä, siitä ei pääse mihinkään. Niiden elämää ja sosiaalista kanssakäymistä lajitovereiden seurassa on hauskaa seurata ja parhaimmillaan marsusta saa ihanan lemmikin useiksi vuosiksi.
Haluaisin nyt kertoa, millaista on asian nurjempi puoli. Sairastumiset, tappelut kaverin kanssa, istuminen eläinlääkärin päivystyksessä kello kolme yöllä, mädän puristamista haavasta. Tätä kaikkea olen itse elänyt marsujen kanssa viimeisten parin kuukauden aikana. Tällä aikavälillä marsujen hoitoon on mennyt hieman päälle 300 euroa - hintaan sisältyy yhden marsun lopetus ja toisen lääkitykset, viikonloppu- ja yölisät päälle.
Jouduimme lopettamaan reilun 4 vuoden ikäisen marsun, kun sillä tuli suolitukkeuma. Tiesimme, että tätä voisi yrittää hoitaa, mutta muistelin millaista hoito oli erään aiemman marsun kanssa; nesteytystä piikeillä nahan alle ja kaksi päivää pakkoruokintaa ja marsun kitumista, joten en halunnut toistaa sitä tämän kanssa. Marsu päästettiin kirmaamaan vihreämmille niityille viikonloppuyönä.
Yksin jääneelle marsulle hankimme uuden kaverin, joka ei sitten sopeutunutkaan elämään meillä. Aluksi tilanne näytti hyvältä, mutta sitten jokin asia sai riidan puhkeamaan häkissä ja vanha marsumme kärsi useamman haavan. Lääkityksen avulla kipuja lievitettiin ja haavoja putsattiin, mutta silti haavoihin kehittyi mädän täyttämiä paiseita jotka piti joka kerta avata ja putsata.
Nyt, kun haavat ovat lähes umpeutuneet, marsu kehitteli itselleen ripulin. Poimin vähän väliä muodottomat papanat puruista pois (jotta marsu ei talloisi niissä ja koska silloin on helpompi seurata tilanteen kehittymistä) ja olen aloittanut tukiruokinnan.
Tällaista elämä marsujen omistajana voi huonoina hetkinä olla. Rahaa palaa lääkkeisiin ja lääkärissä ollaan istuttu yön pikkutunteina. Jos luulet, että sinusta olisi tekemään vaikeita päätöksiä ja hoitamaan marsua tällaisinakin aikoina, olet valmis.
Haluaisin nyt kertoa, millaista on asian nurjempi puoli. Sairastumiset, tappelut kaverin kanssa, istuminen eläinlääkärin päivystyksessä kello kolme yöllä, mädän puristamista haavasta. Tätä kaikkea olen itse elänyt marsujen kanssa viimeisten parin kuukauden aikana. Tällä aikavälillä marsujen hoitoon on mennyt hieman päälle 300 euroa - hintaan sisältyy yhden marsun lopetus ja toisen lääkitykset, viikonloppu- ja yölisät päälle.
Jouduimme lopettamaan reilun 4 vuoden ikäisen marsun, kun sillä tuli suolitukkeuma. Tiesimme, että tätä voisi yrittää hoitaa, mutta muistelin millaista hoito oli erään aiemman marsun kanssa; nesteytystä piikeillä nahan alle ja kaksi päivää pakkoruokintaa ja marsun kitumista, joten en halunnut toistaa sitä tämän kanssa. Marsu päästettiin kirmaamaan vihreämmille niityille viikonloppuyönä.
Yksin jääneelle marsulle hankimme uuden kaverin, joka ei sitten sopeutunutkaan elämään meillä. Aluksi tilanne näytti hyvältä, mutta sitten jokin asia sai riidan puhkeamaan häkissä ja vanha marsumme kärsi useamman haavan. Lääkityksen avulla kipuja lievitettiin ja haavoja putsattiin, mutta silti haavoihin kehittyi mädän täyttämiä paiseita jotka piti joka kerta avata ja putsata.
Nyt, kun haavat ovat lähes umpeutuneet, marsu kehitteli itselleen ripulin. Poimin vähän väliä muodottomat papanat puruista pois (jotta marsu ei talloisi niissä ja koska silloin on helpompi seurata tilanteen kehittymistä) ja olen aloittanut tukiruokinnan.
Tällaista elämä marsujen omistajana voi huonoina hetkinä olla. Rahaa palaa lääkkeisiin ja lääkärissä ollaan istuttu yön pikkutunteina. Jos luulet, että sinusta olisi tekemään vaikeita päätöksiä ja hoitamaan marsua tällaisinakin aikoina, olet valmis.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joo täysin totta joka sana. Lisäksi se kun koitat jostain marsupätevän lääkärin. Pienten eläinten hoitaminen on kallista ja aika vaivalloistakin. Lisäksi se, että marsulle sairaudet saattaa ilmetä ihan yht'äkkiä nuorellakin iällä käsittääkseeni. Koira osas tulla luokse ja kertoa, mutta siihen ei häkissä asuva saaliseläin yleensä kykene. Marsuja oon omistanut pari kuukautta.
Näin juuri. Onneksi nykyään useampi eläinlääkäri tuntee ainakin marsun perushoidon, mutta on myös törmätty lääkäreihin, jotka ovat ehdottaneet marsun hoidoksi paastoamista (jota marsu siis ei missään nimessä kestä eikä sitä saa kokeilla).
Marsu on tosiaan saaliseläin, joka pyrkii peittelemään vaivoja ja sairauksia. Harjaantumaton silmä ei välttämättä tunnista marsun voivan huonosti - kun marsu normaalistikin piiloutuu mielellään. Marsun pörhistynyttä olomuotoa ei osata arvioida, kuten ei myöskään apaattista nököttämistä nurkassa, ennen kuin on liian myöhäistä. Itselläni on ollut marsuja lähes 20 vuotta ja edelleen minulle tulee uusia yllätyksiä marsujen kanssa.
Minulla ollut marsuja useita vuosia. Todella kivoja ja persoonallisia ja tykkään niistä kovasti. Mitään suurempia tappeluja ei onneksi ole ollut, pientä kinastelua lukuun ottamatta. Monenlaisia terveysongelmia on marsuilla ollut kohtalaisen hyvästä hoidosta huolimatta. Voin kertoa, että niiden hoitaminen saattaa välillä olla aika raskasta. Lääkärikäynnit (täytyy todellakin olla osaava lääkäri), säännölliset lääkitykset ja pakkoruokinta, haavan puhdistus ja voinnin seuranta vaativat melko paljon aikaa ja energiaa. Ja rahaakin. Kannattaa siis todella miettiä, onko tarvittaessa valmis kaikkeen tähän ennen kuin hankkii marsun.