Mulla on eräs ongelma, josta kyselin mielipiteitä täällä. Kerroin myös olevani kihloissa ja puheenaihe mun "ongelmasta" vaihtuikin nuoreen ikääni ja siihen että olen kihloissa. Olenko tosiaan ainoa 13-vuotias Suomessa joka on kihloissa? Onko ikäiseni mielestänne liian nuori seurustelemaan,rakastamaan ja kihlautumaan? Kihlautuminen on lupaus avioliitosta, ikuisesta rakkaudesta, tiedän kyllä sen, mutta eikö ikäiselläni pysty vielä olemaan sellaisia tuntemuksia?? Höh.. :(
Vai oletteko vaan kateellisia?
Muut nuoret kihlatut, ilmoitelkaa itsestänne!
Vai oletteko vaan kateellisia?
Muut nuoret kihlatut, ilmoitelkaa itsestänne!
Vastaukset 56
Vanhimmat
Sitten asiallisia viestejä kiitos! Aikaisemmin tuli tällaista paskaa "aikuismaisilta" aikuisilta:
"..vittu teidän teinien juttuja!"
"kasva edes pari vuotta ku edes harkitset äijiä..."
"hei haloo..kihloissa ja 14wee??
"VOIHAN ISÄ!!!!
SIIS SUN PITÄIS VIELÄ LEIKKIÄ NUKEILLA KU AJATELLA TON IKÄSIÄ poikia/miehiä!!! HEI JÄRKI KÄTEE!!"
"Oot siinä iässä, että sul kutisee vittu joka jätkälle".
Kummitätini taisi mennä ekan kerran kihloihin 13-vuotiaana, se kyllä valitettavasti päätyi 3 vuoden kuluttua siitä eroon, mutta en tarkota että teille kävisi niin. Minäkin taisin olla 13-vuotias ekan kerran kun seurustelin ja nykyään olen 15-vuotias ja monet katsovat melkein kieroon kun sanon seurustelevani.
En tiedä onko se totta mutta näyttää vähän siltä että ne vanhemmat ihmiset ovat todellakin kateellisia. Onnea kuitenki teille :))
Ikä on vain numero. Henkinenkypsyys ratkaisee.
kiitti sulle. Kateellisia ne on.. :)
oon kyl kateellinen, must ois tosi ihana kihlautuu jonkuu kivan, hauskan, älykkään ja ehkä vähä hullun tytön kans.
oon 15.
uskotko sie todella meneväs sen jätkän kanssa naimisiin? jos olette varmoja niin miksette sitten voi odottaa?ja jos ette ole varmoja niin onkos tuossa sitten mitään järkeä?
tarkoitus ei ole halventaa tai väheksyä ikäisesi elämänkatsomusta,mutta mielenkiinnosta haluan vain oppia ymmärtämään.
Ehkä olet vielä vähän liian nuori, vaikka tuntisitkin jo itsesi kypsäksi.
Voisit mahdollisesti purkaa kihlauksenne, mutta keskustella poikaystäväsi kanssa että tämä ymmärtää, ettet olisi aikeissa kuitenkaan jättää häntä.
Jos parin vuoden päästä olette yhdessä onnellisesti, niin sitten voisitte ottaa kihlautumisen uudestaan esille :)
kauan te ootte ollu yhessä?
mun mielestä sä oot liian nuori kihlautumaan. ja mä en ole katellinen. mulla on itsellä ihana jätkä, jonka kanssa on harkittu kihlautumista. me on puhuttu siitä, ja kumpiki on sitä mieltä että ens jouluna sitte. ja sitä paitsi, se on kaukosuhde meillä. mä oon nyt 15..
mutta ei kannattais kiirehtiä tuon kihlautumisen kans. ei oo kovin kiva, jos se ei kestäkkään sitä viittä vuotta, jotta pääsisittä naimisiin saakka. jos te kerran rakastatte toisianne, nii teillä on aikaa mennä kihloihin myöhemminki.
mutta tää on vaan mun mielipide.. joten ei kannata ottaa nokkiinsa
Kerro minkä takia olet kihloissa? Miten se eroaa sun normaalista elämästäsi? Vaikka rakastaisitkin (mitä kyllä epäilen) poikakamuasi, niin tarviiko teidän olla kihloissa? Ja olet vielä ihastunut toiseen jätkään...
"Onko ikäiseni mielestänne liian nuori seurustelemaan,rakastamaan ja kihlautumaan? Kihlautuminen on lupaus avioliitosta, ikuisesta rakkaudesta, tiedän kyllä sen, mutta eikö ikäiselläni pysty vielä olemaan sellaisia tuntemuksia??"
Tottakai tuon ikäinen saa seurustella.
Rakkaus? Määritteleppä kyseinen sana! Sun käsitykset rakastamisesta ja rakkaudesta varmaankin vielä muuttuvat. Vaikka uskot tällä hetkellä että rakastat, mutta onko se todellakin sitä vai onko se pelkää syvää ihastumista? Vai oletko sinä rakastunut vain siihen rakastumisen tunteeseen?
Ja kyllä, olet liian nuori kihlautumiseen. Tai no, onhan niitä teinixkihlojakin olemassa....
Ton ikäisenä ei kannattaisi seurustella vielä NOIN vakavasti, jollet ole täysin varma tunteistasi, joista et selvästi ole!
Vai pystytkö kuvitella olevasi poikaystäväsi kanssa vielä vaikka 5 vuoden päästä, kun täytät 18!???
Ja toi ikuinen rakkaus... Se on paskapuhetta! Puolet avioliitoista päättyy nykyään eroon, joten mitä me "vanhemmat" olemme tuomitsemaan tälläisia suhteita?? Epäilen, että suurikaan osa ei ota niitä lupauksia tosissaan. "Kunnes kuolema meidät erottaa..." Just joo...
No, ehkä rakkaus on ikuista, mutta rakkauden kohde muuttuu......
Tämä on vain mielipiteeni, joten älä ala valittamaan viestin "asiattomuudesta"!
p.s et varmaan ole ainut noin nuori, joka on kihloissa!
olen itsekin 13-vuotias ja muistan, että, kun olin n. kuukaus sitten rakastunu yhteen tyyppiin, niin ajattelin, et voisin mennä ton kaa kihloihin, mut älä unohda, et oot tavallaan lapsi viel.. et vaan yksinkertaisesti (psykologisista syistä) voi rakastua AIDOSTI tossa iässä. seurustelukin tossa iässä ei oo viel aitoo seurusteluu. vast sit, ku ihminen on aikuinen, se osaa arvostaa oikeita asioita. totta kai saatat olla poikkeus, mut se on TODELLA epätodennäköistä. mun neuvo sulle on, et ÄLÄ MENE VIELÄ KIHLOIHIN. tuut katumaan sitä aikuisena. ja oikeesti: sit ku oot aikuinen (18v.)
-Jos oot vielä silloin sen pojan kaa rakastunu pari niin onnittelen
-jos et oo, mikä on aika todennäköistä, niin jatka vaan elämääs
mun mielestä oot AIVAN LIIAN NUORI. kasva vielä aikuiseksi.. onnee!!!
P.S toivottavasti en loukannu!
en oo kateellinen.. sen todistan sillä, et enemmän halveksin aikaista seurustelua kuin arvostan... ei siis pahalla. mä oon siis 13
vanhempanne ajattelivat, ku kerroit olevas kihloissa?!? siis jos vaan oot edes kertonu?
teillä on elämä aikaa, nii miks sen kihlautumisen kans pitää kiirehtiä?
epäilemättä, te että oo enää sitte viiden vuoden jälkeen yhdessä jotta voisitte mennä naimisiin. ja nuorena ihastuksen kohteet muuttuu, nii senkään takia ette ilmeisesti ole enää yhdessä sillon. ja kuten sanoit aikaisemmassa keskustelussa, olet myös ihastunut jätkäsi veljeen. joten onko se oikeaa rakkautta, kuten kutsuit sitä, jos on ihastunut samaan perheeseen kuuluvaanki? tuskimpa
no siis sä oot liia nuori sä oot 13 v eks sä tajuu et kihloihin mennää siks ku se on lupaus avioliitol ja tommoset 13 v.. ni voi *****!!
emmä tajuu mitä tos on järkee mitä sun vanhemmatki sanois.. et niitte 13v tyttö on kihloissa?? voi herranjumala!!
Huvittaa vaa ku jotkut n.17-vuotiaat väittää nii kovana et ei mun ikäinen tajua rakkaudesta paskaakaan eikä ymmärrä kihlautumisen tarkoitusta, plaa plaa plaa.. No onko ne 17-vuotiaat sit nii vanhoja ja aikuisia? ja ne voi tottakai mennä kihloihin?! Mitä mieltä esim parikymppiset on? Eiks 17-vuotiaat kuitenki oo ihan pentuja vielä... Eikä kovinkaa paljo aikuisempia ku mun ikäiset..
Kyllä 17 vuotias on sinua aika paljon vanhempi. Sen ikäinen on kokenut jo paljon kaikenlaista. 13 vuotias on vasta lapsi joka on tulossa nuoruuteen. Miksi ihmeessä sinun pitäisi olla kihloissa? Näyttääksesi muille kuinka paljon rakastatte toisianne? Myöhemmin vasta tajuat että ehkä tuo ei olekaan rakkautta. Muistan kun itse olin 13 vuotias ja niin hehkutin olevani rakastutnut, vaikka myöhemmin sen tajusin ettei se ollut rakkautta. Mutta onneksi olkoon nytten, mutta aikuisena kyllä naureskelet ellet häpeäkin tuota ns. "kihlautumistasi"...
Jos totta puhutaan, niin ihan järkytyin, kun luin ensiksi 13-vuotiaasta joka on jo kihloissa. En tiennyt sen olevan edes mahdollista vielä niin "nuorena".
Ootko todella ihan varma, että se mitä tunnet on sitä maagista rakkautta? Ei mikään astetta vakavampi ihastuminen tai muu. Kihloihin meno ei ole mikään pikku juttu. Ainakin minä miettisin kahdesti, ellen kolmesti, kenen kanssa ja milloin menisin kihloihin. Se on niin epävarmaa onko sitten vielä 5 vuoden jälkeen yhdessä, että pääsee naimisiin niin kuin on kihlauksessa luvannut. Pisimmät "teini-iän" suhteet joita tiedän on olleet jotain 3 vuotta, että en oikein jaksa uskoa niin vahvaan tunteeseen joka pitää vielä murrosiässä olevan, rajojaan etsivän nuoren kiinni kihlatussaan. Enkä väitä että ne 17-vuotiaat olisi oikean ikäisiä kihloihin. Eiköhän se riipu ihan ihmisestä ja tilanteesta. 17-vuotiaat on silti kypsempiä ja vakaampia kuin vaikka 13 vuotiaat. Se on selvä. Vedät aika lailla oletuksia noista jutuista (mitä nyt nopeesti vilkuilin).
Loppuun vois vaikka pistää fraasin että "poikkeus vahvistaa säännön" ni ei ole niin alas ajavaa tekstiä. :) Jos olet todella sitä mieltä että mikään ei pidä teitä kahta erossa niin lykkyä pyttyyn ja saa nähdä millanen on tilanne 5 vuoden jälkeen.
Minä olen henkilökohtaisesti nähnyt monia 17-vuotiaita, jotka ovat paljon epäkypsempiä kuin monet 13-vuotiaat. Sellaset teinix-pellet on ihan naurettavia. Ja meidän suvussa on pari kertaa käynyt niin, että ollaan jo todella nuorena menty tollei kihloihin ja oltu sitten yhdessä näihin päiviin saakka. Eivät varmana häpeä mitään.
sama kuin vertaisit itseäsi 9-vuotiaaseen. onko 9-vuotias yhtä kypsä kuin sinä?
jos tuolle linjalle lähdetään niin loppujen lopuksi kaikki maailman ihmiset olisivat yhtä kypsiä keskenään, mutta kun niin ei ole. 17-vuotias on huomattavasti kypsempi kuin monet 13-vuotiaat. onhan niitä poikkeuksiakin, mutta yleistäen ja (ei pahalla) teksteistäsi päätellen.
Tässä taas loistava esimerkki siitä, että tytöt ovat yläasteella aivan yhtä lapsellisia kuin pojatkin, vaikka jotkut (varsinkin tytöt itse) väittävät olevansa niiin paljon poikia kypsempiä. Poikien ja tyttöjen lapsellisuus vain ilmenee eri tavoilla. Pojat ehkä riehuvat ja metelöivät ja tytöillä se on sitä kypsyysluulottelua, kuten juuri tuo kihloihin meno 13-vuotiaana, jossa ei tod. mitään järkeä.
Jos kerta olet onnellinen sen ihqpihqpoiCCiCses kanssa, niin miksi todekkakin ette lykkäisi kihloihin menoa? Ei se kihlautuminen teidän elämäänne muuta suuntaan tai toiseen, jos kerta olette varmoja, että elätte loppuelämänne yhdessä.
Ja muuten, ette te ole kihloissa, koska ainakin minulle Oikea Kihlaus ja teinirengastus ovat kaksi aivan eri asiaa.
Ja ei, en ole kateellinen, ärsyttää vain kun kihlauksen merkitys on nykyään ihan jotain muuta kuin se oikeasti on.
Oho!
Mä en ole kyll kuullut että joku noin nuori on kihloissa,....
Totta puhuen MINUN mielestä olet liian nuori menemään kihloihin,.Kai sitä voi Rakastua nuin nuorena,mutt yleensä se "rakkaus" loppuu ja tulee uusia ihastuksia,tai ainakin yleensä,sinusta en tiedä.!
HAloo en todellakaan ole KATEELLINEN!!!!
MÄ en halua viellä moneen vuoteen kihloihin tai jne..!!!!!!!
Mitä sinun vanhemapasi sanoivat asiasta...???????????
Minkäikäinen se sinun rakastettusi on????
Hyväää Joulua.!!!!
-hmm-
heippaheippa.
okei, en ymmärrä näitä jotka ei usko "aitoon rakkauteen" tai tyyliin miksi muka et voisi poikaystävääsi rakastaa jopa jo noin nuorena.
itse olen nyt 17, ja olisin todella valmis sitoutumaan poikakaveriini koko loppuelämäni ajaksi.... voisin kuvitella itseni ikäisenäsi jo seurustelevan yhtä vakavasti kun itse nyt poikaystäväni kanssa, ja kuten sinä nyt omasi.
joten hei, ikä on vain luku, toivon että tuo nyt kestää, sillä sinä itse ainakin näyttäisit olevan tosissani, toivottavasti poitsusikin. Onnea teille, ja hyvää joulun odotusta.
Sä taidat vaa olla rakastunu. Kyl mä muistan ku olin14-vuotias nii mulla oli jätkä jota mä rakastin ja suunniteltii aina kaikkee... Noh sit meil meni poikki. Onneks ei sentää menty kihloihin.
Kannattaa eka seurustella ja kattoo vast paaljon myöhemmin et kannattaaks mennä kihloihin.
Nimittäin jos nyt meet kihloihin ja "erootte nii sua vaan kaduttaa.
No mut jokasella mielipiteensä...
Mut muista et silti voi rakastaa ilman et menee kihloihin =)
Äitini oli 14-vuotias kun hän ihastui isääni. Kihloihin ja naimisiin (18v) hän meni myöhemmin.
Ja niin ovat edelleen yhdessä.
Masentavaa luettavaa. Aika harva teistä taitaa uskoo ikuiseen rakkauteen. Ja kyllä mä tajuan mitä kihloihin meno tarkoittaa, se on lupaus avioliitosta. Jos ajatellaan nii, ettei kukaa voi olla varma, että kestääkö oma kultsin suhde kuolemaan saakka niin eihän silloin kukaan voi mennä koskaan naimisiinkaan, jos ei edes usko ikuiseen rakkauteen, koska naimisiin meno,sehän tarkoittaa elinikäistä liittoa... Säki joka sanoit ettei ikuista rakkautta ookkaan, et siis voi mennä KOSKAAN naimisiin, harmi sulle.Ja uskotaanhan maailmassa hullumpiinkin asiopihin, esim Jumalaan, jota kukaan ei ole koskaan edes nähnyt. Mutta ihminenhän minäkin silti olen. Minulla on ehkä jotain tunteitä kultani veljeä kohtaan, muttei se tarkoita ettenkö rakastaisi omaa miestäni, tai no poikahan se viel kyl on :).
Nii ja tässä vastauksia joihinki kysymyksiinne:
Kihlattuni on mua vuoden vanhempi, ollaan oltu yhdes n. 1,5v. ja vanhempani kyllä tietävät asiasta, eivät ota meitä silti kovin tosissaan. Ei ne äkäisiä olleet, mutta ovat sitä mieltä, että mulla tulee oleen vielä monia miehiä elämäni aikana...
Miten niin se vaan on mahdotonta ettei 13-vuotias voi rakastaa, joku psykologinen juttu muka??Mistä oot semmosta kuullu/lukenu?? Onks se muka jotenki tieteellisesti todistettu???!! Ku tossa joku aiemmin väitti nii.. hah
"Minulla on ehkä jotain tunteitä kultani veljeä kohtaan"
*köhköh*.. ja enpä tätä lausetta nyt enempää sitten kommentoikaan... ;)
Kerroppas! MInkä ikäinen itse olet? Oletko koskaan seurustellut, tai rakastanut ketään? Vai ootko sellanen ettei vastakkaisen sukupuolen edustajat vilkaisekaan (korkeintaan sylkäisevät) sinuun päin?? Anteeks tää vietini, oon varmaankin kovin lapsellinen, mutta enkös mä olekin ihan typerä teinipennun rääpäle...
Hermo se menee välil mullaki
Mikäs raukka mä oon? Ikää mulla on 19 ja kyllä, olen seurustellut useammankin kerran. Nyt en seurustele, mutta vientiä kyllä riittää ihan vaikka muillekin jakaa. En vain ole löytänyt sitä Oikeaa, jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää.Ja mitenkähän tämä nyt millään tavalla liittyy siihen asiaan, että sä oot 13 ja kihloissa ja vielä tunnustat, että sulla on tunteita poikaystäväs veljee kohtaan. Liian nuori sä oot, mutta toisaalta, kyllä mäkin 13-vuotiaana kuvittelin olevani hyvinkin ikäistäni kypsempi ja vanhempi.
Otetaanpa esimerkiksi että rakastat vanhempiasi. Tietysi 13-vuotias kykenee rakastamaan. Mutta kykeneekö 13-vuotias rakastamaan vierasta ihmistä? Kyllä, mutta harvemmin sekään on ihan rakkautta, usein se sekoitetaan ihastumisiin.
Mitä annat äidillesi anteeksi? Kuinka paljon rakastat äitiäsi?
Rakastatko poikaystävääsi yhtä paljon? Pystytkö riitelemään hänen kanssaan tietäen että ette kuitenkaan eroa?
Kihlat, rakkaus, ja se, kun nuorena mennään kihloihin.
Sanoit olevasi 13-vuotias. Tietääkseni Suomen laki sallii kihlautumisen 15-vuotiaana - kun rippikoulu on käyty. Ja kuten myöskin itse sanoit, kihlautuminen merkitsee lupausta avioliitosta ja samalla toisesta välittämistä, huolehtimista ja ennenkaikkea rakastamista. Itselleni heräsi tekstiäsi lukiessa yksi kysymys. Tietääkö 13-vuotias, mitä rakkaus on? Rakkaus yleensä sekotetaan nuorena ihastumiseen ja toisesta tykkäämiseen. Voitko yhä edelleenkin sanoa rakastavasi poikaystävääsi, kun heräät hänen vierestään ja ensimmäisessä aamun suudelmassa maistuu kaikkea muuta kuin toisen raikas hengitys? Olet kuitenkin vielä 13, ja sinulla on vielä aikaa kokea elämälläsi paljon. Oletko varma tunteistasi tätä poikaa kohtaan, onko hän sinulle juuri "se oikea"? 13-vuotias ei ole ehtinyt elämässään kokea vielä paljoa - joka on kyllä karu totuus, jossa et voi väittää vastaan.
Kyllä 13-vuotias voi ihastua syvästi ja tämä ihastus voi kehittyä ajan mittaan rakkaudeksi. Mutta muutaman kuukauden seurustelu (yleistän nyt melko karusti, enkä viittaa tällä topicin aloittajaan) ja pam - kihloihin. Ollaan niin rakastuneita ja toinen on ah-niin-ihana ihminen ja sen kanssa tahdotaan viettää ihana ja vaaleanpunaisen pumpulinen loppuelämä. Prr, stop! Meniköhän tässä nyt jotain metsään - ja pahasti? Meni. Vaikka tottakai seurustelun alussa toinen tuntuu ah-niin-ihanalta, rakkaus ei ole pelkästään tätä ihanuutta ja vaaleanpunaista prinsessaunelmaa.
Kihloihin meneminen on todella vakava asia. Sillä ei todellakaan sovi leikkiä. En usko, että ainakaan moni 13-vuotias tietää mitä rakkaus ihan oikeasti on. Se ei ole nimittäin todellakaan pelkästään sitä, että toinen on hyvännäköinen ja kiva. Yksi rakkauteen kuuluva (mielestäni erittäin) tärkeä asia on se, että osaa katsoa toisen negatiiviset puolet positiivisina puolina. Toista pitää arvostaa juuri sellaisena kuin hän on. Toista pitää mös ymmärtää, tukea, ja toisesta ihmisestä on täysipainoisessa (jo) seurustelussakin osattava ottaa vastuu. Toinen ihminen on kuitenkin ihminen, ja hänellä on tunteet (kuten muillakin ihmisillä). Tunteiden kanssa leikkiminen on todella ilkeää.
Mutta varsinaiseen asiaan vihdoinkin. Kysyit, onko 13-vuotias liian nuori menemään kihloihin. Minun mielestäni 13-vuotias on liian nuori. Mutta minä myös perustelen väitteeni. 13-vuotias on murrosiän kynnykselle vasta astumassa, tai murrosikää kaiken aikaa läpi käymässä. Murrosiässä tunteet ailahtelevat puolelta toiselle, eikä itsestään voi vielä olla varma. Jos itsestään ei ole varma, voiko toisestakaan ihmisestä olla varma? Voiko antaa toiselle kauniin lupauksen, jonka tulisi kantaa koko elämän lävitse? 13-vuotias on myös kokematon. Nuorena on tarkoitus elää elämää ja kokea elämässään erilaisia asioita. Ei sinun ikäisesi ole vielä ehtinyt kokea kaikkea, tosin ei kukaan tule koskaan kokemaankaan kaikkea. Jossain vaiheessa jokaiselle seurustelusuhteessa olevallekin tulee vapaudenkaipuuta, ja kun olet vielä niin nuori ja murrosikäinen, tunteet tulevat tavallista vahvempina. Yleensä tässä vaiheessa toiselle sanotaan "Moido!" ja paiskataan ovi perässä kiinni. Sormus vasemmasta nimettömästä heitetään lähimpään katuojaan ja se poika jota pari päivää sitten syvästi rakastettiin onkin nyt vihattu kusipäinen homo.
Miksi joutua kultaisten kahleiden alle, kun seurustella voi ilman valvoittavia ja kalliita kultaisia renkaita sormien ympärillä? Pitääkö toisille todistella omaa rakkautta kultaisella merkillä?
Itse en välttämättä ole paras puhumaan, olen nimittäin 16 ja kihloissa. Kihlattuni olen kuitenkin tuntenut kauan ja seurusteluakin oli takana kauan. Päätös oli yhteisemme. Me vahvistimme meidän rakkautemme yksinkertaisilla valkokultaisilla sormuksilla. En ole hetkeäkään katunut päätöstäni. Itse olen käynyt läpi jo murrosiän kriisit, ja kun tunsin oikean ihmisen tulleen kohdalle, päätin antaa mennä. Minä tiedän mitä häntä kohtaan tunnen ja minkälaiset mahdollisuudet meidän suhteellamme on.
Mutta saarnoistani huolimatta, toivottavasti teidän kihlauksenne ei ole mikään yleinen "teinikihlaus" vaan oikeasti se, mitä kihlaus myös merkitsee.
..olipa siinä tekstiä. Olen kyllä seurustellut kultani kanssa jo pitempään kun pari kuukautta, siis nyt n. 1,5v. Hän on kyllä kiva ja hyvännäköinen mutta ne eivät ole syyt miksi häntä rakastan. Ne olivat ehkä syyt miksi häneen silloin alussa ihastuin. Ja siitä se ihastus sitten kehittyi rakkaudeksi. Välitän kullastani aina vaan enemmän ja enemmän. En voisi kuvitellakaan elämääni ilman häntä ja siksi olen luvannut hänelle ikuisen rakkauteni. Tulen aina olemaan hänen tukenaan kun hänellä on vaikeaa. Olen niin monesti ollut lohduttamassa, kun rakkaani on ollut masentunut (hän on todella herkkä ja helposti masentuva ihminen)ja hän onkin sanonut ettei tulisi enää toimeen ilman minua. Yhdessä tunnemme olomme kokonaiseksi, toisista erillämme olemme vain puolikkaita. Mielestäni kullassani ei olekaan huonoja puolia. Luulen tuntevani hänen kaikki puolensa kyllä melkoisen hyvin. Mua ei haittaa yhtään hänen finninen selkänsä, kiinnostus moottoripyöriin (joita en itse voi ymmärtää), piereskely tai se että hän saattaa saada raivareita ihan typeristä asioista, eikä edes se että meillä on aikas rankkojakin mielipide-eroja muutamista asioista kuten toi irakin sota jne.. . Rakastan myös näitä hänen "huonoja" puoliaan ja kunnioitan myös hänen mielipiteitään. Rakastamme pitkiä keskusteluja, tulevaisuutemme suunnittelua jne.. Ja tarviiko mun kokeilla monia poikia ennen kun voi aloittaa vakavamman seurustelun, jos tämä todella tuntuu nyt siltä OIKEALTA? Eikä mua haittaa että jopa hänkin joskus kaljuuntuu, kasvattaa ehkä kaljamahan jne.. Hän on silti mun oma kultani. En rakastaa pelkästään hänen fyysistä kehoaan vaan hänen sieluaan. Hän on minulle tärkein asia maailmassa, paras ystäväni, tukeni ja turvani, oma uninalleni josta en aio luopua! sanokaa mitä vaan mut mä en aio erota.
Ja mitkään "houkutuksetkaan" eivät saa minua häntä jättämään.
Tuntuu että tässä teille vastaillessani olen vain entistä enemmän alkanut ymmärtää kuinka paljon kultaani rakastan.
Eikä meilläkää aina kaikki niin ihanaisen täydellistä oo. Toki mekin riidellään, sehän kuuluu rakkauteen. Ja kyllä mä tiedän millasta se aikuisena tulee olee. Käydään töissä, laitetaan ruokaa, siivotaan kämppää, voi olla seksuaalista haluttomuutta, riitoja jne..siinä jossai välissä ehkä pieni pusu.. Ei olla niiku ehkä alussa, koko ajan toisiamme halimassa ja pusimassa. Mutta rakkaus on entistä vahvempaa, se ei tule kuihtumaan väliltämme koskaan.
Aivan - minähän käytinkin paljon yleistyksiä tekstissäni. Asian pointti oli saada ajattelemaan ja pohtimaan.
En minä täällä päässä voi tietää minkälaista teillä on, enkä todellakaan voi tietää sitä, kuinka kypsä sinä olet ja kuinka kypsä on poikaystäväsi. Itse en vain (ikävä kyllä) osaa kuvitella, että seitsemäsluokkalainen voisi mennä kihloihin ja todella tietää aivan kaiken elämästä. En minäkään tiedä siitä todellakaan kaikkea, enkä ikinä tule edes tietämään.
Rakkaus kuitenkin kasvaa ajan kanssa, jonka oletkin tainnut ymmärtää.
Enempää minä en tähän osaa sanoa, toivotan teille vain onnea - toivottavasti teidän kihlauksenne ei ole hetken huumaa, niinkuin yleisimmät tuossa iässä. Kiva olisi tietää mikä on tilanne kymmenen vuoden päästä.
Mun mielestä 13-vuotiaskin voi rakastaa ja tosiaankin, et vaikuta ollenkaan sellaselta teinix tyypiltä mitä monet muut täällä ovat. Olet 13-vuotias sieltä kypsemmästä päästä ja pissikset täällä vaan ovat kateellisia, koska joka viikonloppu joku uus jätkä jättää heidät ojaan itkemään.
Olkaa onnellisia.. onnee! Ja hyvää joulua ja uuttavuotta!
ja hyvää joulua&uuttavuotta sullekin!
itse olin 14v kun menin exäni kaa kihloihin, oltiin 6kk yhdessä, sitten se kosi mua, on 5v vanhempi, sitten oltiin 5kk kihloissa ja muutettiin yhteen. niiden kotitilalle, ostetiin yhteiset hevoset, lampaat, vuohet ja koirat jne..
oltiin erittäin onnellisia. silloin ei tullut mieleenikään että maailmassa edes olisi muita miehiä, niin "täydellinen"(mitä ei kyllä maailmassa olekaan)meidän suhde oli. sitten rupesi tympimään, exäni hankki ruuan pöytään jne..minä hoidin taloa ja eläimiä. silti en halunnut luovuttaa..sitten kun oltiin pari vuotta yhdessä oltu lähdin eri paikkakunnalle opiskelemaan ja kuvioihin tuli uudet kaverit(aiemmin ei ollut kuin muutama lapsuuden kaveri ja exäni kaverit..muulle ai aikaa riittänyt)ja rupesin miettimään..hei, mullahan on koko elämä elettävänä..haluanko sittenkään sitoutua..?? pohdin asiaa ja kerroin exälleni miten asia on..hän oli surullinen mutta ymmärsi.
sitten alkoi mies rumba..mikä kaduttaa mutta tulipahan sekin vaihe elettyä.
sitten tapasin miehen, joka vei jalat alta. muutettiin yhteen nopeasti ja oltiin onnellisia, se kosi, vastasin myöntävästi.kaikki meni taas muka niin hyvin, mutta samat kysymykset vaivasit mua..en ollut suunnitellut uutta vakavaa suhdetta niin nopeasti.
yli puoli vuotta meni hyvin, hän oli vaan niin omistus haluinen ja mustasukkainen että se tuli esiin väkivaltaisuutena.anteeksi annoin ja rakastin häntä. kunnes yksi ilta tajusin, ei tästä tule mitään.rakastin sitä ja sille miehelle tulee sydämessäni olemaan aina erityinen paikka. se sai mut kasvamaan henkisesti, yli kaikesta vaikeasta(muustakin kuin ihmissuhteista=elämän vaikein/monimutkaisin asia)..
olemme molempien exieni kanssa erittäin hyvissä väleissä ja he ovat molemmat pirun tärkeitä ihmisiä.kun tuosta viime suhteesta erosin, tajusin etten silti halua mennä ja koheltaa niin kuin monet ikäiseni, haluan vakavan suhteen, mutta en niin nopeaa toimintaa.
mutta päivääkään en kadu, sitä että menin kihloihin 14 tai 16vuotiaana, ne kerrat opetti mua elämään niin parisuhteessa kuin muutenkin.
nyt olen löytänyt jotain niin hyvää että tästä pidän kynsin ja hampain kiinni.=) mutta kihloihin ei ole kiirettä.
mutta muistakaa..Elämä on liian lyhyt jättääkseen tekemättä asioita jotka haluaisi tehdä.sillä täällä eletään vain kerran ja ei ikinä tiedä milloin tää elämä loppuu..
voi elämänsä miehen löytää 13vuotiaana, itse en siihen niinkään kyllä usko..koska siinä iässä, riippuu tietysti ihmisestä, on liian nuori menettämään sitä mitä siinä iässä pitäisi kokea.
tiedän monta suhdetta missä 12-14v ruvettu seurustelemaan parikymppisenä tehty lapset ja kolmekymppisenä äiti lähtenyt viettämään kadotettua nuoruutta.
mutta ei kannata välittää toisten kommenteista, itse sen tietää miltä tuntuu..
minun mielestäni kihlat on lupaus avioliittoon, mutta ei sitä koskaan tiedä..kuitenkin elämä on elämistä varten..harva 13v on kuitenkin henkisesti kypsä siihen, että sitoudutaan, mutta moni taas ei ikinä. siis olet 11,5v ruvennut seurustelemaan kultasi kanssa??
mielestäni siinä iässä ei voi vakavasti seurustella..en kyllä itsekkään ole mikään vanha..mutta.
äläkä mitenkään suutu kommenteistani, ilmaisen vain oman mielipiteeni.=)
Tanjalla oli mielestäni aika paljon asiaa :)
(Minäkään en muuten ymmärrä mitne 11,5 vuotiaana voi alkaa seurustella vakavasti - valaiskaa minua, jos tuossa iässä voi alkaa seurustella vakavasti).
lueskelin tuolta että sulla on tunteita kihlattusi veljeä kohtaan..
hmm..pistää vähän mietityttämään..
jos todella olet tosissasi ja rakastunut, mitäs nää ihastukset on..?
sattuuhan sitä vanhemmillakin, että vaikka on ollut 10v yhdessä niin saatta tuntea lämpöisesti jotain muutakin kohtaan kun omaa miestä..
mutta juuri tuossa iässä tunteet myllää ees takasin, niin kuin kuuluukin!
Kuule sinä pikkutyttö 13-v, höpö höpö, ei tuon ikäisenä mennä kihloihin, kun ei vielä kunnolla ymmärretä koko asian tarkoitustakaan. 13-vuotiaana ei tarvitsisi miettiä poikia vielä ollenkaan. Itse tuon ikäisenä leikin vielä nukeilla ja ainoat kihlajaiset tapahtuivat barbileikeissä.
Mutta mielestäni 16-17-vuotiaskin on vielä aika nuori menemään kihloihin. Suomen laki ei kiellä kihloihin menoa alaikäisiltä, mutta oma mielipiteeni on että odottakaa hyvät nuoret, eihän teillä mikään kiire ole! Tuossa iässä aloitettu seurustelu kun yleensä kuitenkin päätyy eroon, ja vaikkei päätyisikään, niin odottakaa vielä edes pari vuotta ja harkitkaa sitten asiaa uudestaan. Minusta se on aikuisten juttu, niin kuin naimisiin menokin. Ja 16-vuotias kun on mielestäni kuitenkin vielä lapsi. Enkä sitten tarkoita tällä nyt loukata ketään. Hyvää joulua kuitenkin teille kaikille nuorille kihlautuneille ja onnellista loppuelämää kultienne kanssa.
te vanhemmat ymm.:
Eikös tämä elämä ole elämistä varten..? en nyt todellakaan tarkoita sitä että kaikkien pitää sännätä sormuksia ostamaan..
mutta huom.jotkut todella voivat olla ikäistään kypsempiä.
hyviä joulun odotuksia kaikille!!
"voi elämänsä miehen löytää 13vuotiaana, itse en siihen niinkään kyllä usko..koska siinä iässä, riippuu tietysti ihmisestä, on liian nuori menettämään sitä mitä siinä iässä pitäisi kokea.
tiedän monta suhdetta missä 12-14v ruvettu seurustelemaan parikymppisenä tehty lapset ja kolmekymppisenä äiti lähtenyt viettämään kadotettua nuoruutta"
Olet siis sitä mieltä nuorena täytyy kokea kaikkea ja ei kannata menettää sitä aloittalla vakavaa suhetta ja kihlautumalla,
mutta sitten kuitenkin olet sitä mieltä että:
"te vanhemmat ymm. Eikös tämä elämä ole elämistä varten..? en nyt todellakaan tarkoita sitä että kaikkien pitää sännätä sormuksia ostamaan.. mutta huom.jotkut todella voivat olla ikäistään kypsempiä."
siis neuvot 13-14-vuotiasta, odottamaan vielä, mutta kun sinua vanhempi taas kehottaa sinua odottamaan niin mielestäsi ikäisesi (16-17-vuotias) on sitte jo tarpeeksi kypsä menemään kihloihin?? Etkö sinä sitten ole liian nuori menettämään sitä mitä sinun iässä pitäisi kokea? Mielipiteeni on että 16-17-vuotias on liian nuori näihin sormushommiin, Ja vaikka kuinka olisi ikäistään kypsempi, ei 16-vuotias ole aikuinen. Voi teitä lapsukaisia..
on oiekus ilmaista mielipiteensä..
ja en nyt tarkoittanut tuotakaan, että 13-14v pitäisi odottaa ja minun ikäiseni on valmis..missähän vaiheessa olen niin sanonut..hmm..en muista, voi kyllä olla kun erittäin väsyneenä näitä eilen rustailin.
että äläpäs laita sanojani suuhun..tiedän etten ole vanha ja aikuinen, mutta olen kuitenkin mielestäni kaiken sen jälkeen vakavaankin suhteeseen, vaikka 17v olenkin.aikahan sen näyttää.=) ja sanoinkin muistaakseni jotain " haluan vkavan suhteen, mutta kihloihin ei ole kiirettä"..vai muistankohan taas ihan väärin..
mielestäni myös te "täti-ihmiset" erehdytte.
Tottakai sun ikäisesikin voi olla rakastunut ja varmasti oletkin. Mun mielestä kihlautuminen kuitenkin merkitsee niin vakavaa askelta sitoutumisessa ettei noin nuori ole oikeästi siihen vielä valmis.Nyt saattaa tuntua olo aikuiselta, tunsin itsekin olevani sun iässäs "kypsempi" kuin muut.
Itse seurustelen jo neljättä vuotta saman kullan kanssa ja ollaan päätetty ettei kihloihin mennä vielä pitkiin aikoihin. Meillä sujuu ihan hyvin ilman sormuksiakin.
No katsotaampa parin kuukauden kuluttua, mitenkä ''suhteellenne'' on käynyt...
on tainnut suku opettaa että nuorena situdutaan..meillä kaikki suvussa on löytänyt elämän kumppanit 15-18v..äitini tosin heitti 10vuoden jälkeen isäni pihalle-alkoholismin takia..mummoni meni naimisiin 17vuotiaana, koska äitini ilmoitti tulemisestaan..isän puolen mummo oli 14v ja jäi odottamaan pappaani sodasta..ja tosirakkaus on kestänyt myrskyisät vuodet, timanttihäitä kohta juhlitaan.
lukuisia tapauksia löytyy..eihän kaikki kestä, mutta miksi olla suhteessa mikä ei tunnu hyvälle..?että kyllä mulle on opetettu että elämänsä rakkauden voi löytää nuorena, mutta ei kaikki kestä, niin kuin ei vanhanakaan solmitut suhteet.se nyt taas johtuu osaksi siitä, ainankin mun mielestä, että suurimmalaa osalla meistä nuorista puuttuu sellainen taito kuin keskusteleminen, tiukan paikan,riidan tms takia on helppo sanoa haista paska ja lähteä kävelemään..kun taas pitäisi istua alas ja jutella..
lueskelin jotain tilasto tietoja että avo/seurustelu pareista puolet eroaa liian helposti, ei yritä edes selvittää.avioliitossa kun ei niin vain lähdetä lätkimään..ENKÄ NYTTEN KEHOITTANUT KAIKKIA MENEMÄÄN NAIMISIIN, JOS SITÄ LUULET "TÄTI",kerroinpahan vaan mitä luin!!
kai meistä jokainen on ollut 13v ja "rakastunut"..? vai? ainahan se tuntuu kun on 7.taivaassa,kaikki menee täydellisesti(täydellistä ei kyllä vieläkään ole), että kyllä tää kestää.. mulla ei kyllä sen ikäsenä ollut vakavat suhteet mielessä, kunhan mentiin muiden mukana ja pidettiin hauskaa..no en kyllä ikinä ole ollut "massateini",oksentelemassa farkut vihreinä jossain puistonlaidalla, kaula fritsuja täyteen imettynä, ilman muistikuvaa mitä on tehnyt ja kenen kanssa..=)
ja älkää loukkaantuko..!!pliis.
olenhan itsekkin teini, niinkuin ihmiset on vielä parikymppisenäkin, ainankin jonkun viisaan kirjoittamana luin niin.enpä sitten tiedä..!
Oot kyll aivan mahtava tyyppi!! :) Ku luin tosta sun kommenteist niin huomasin, että oot jopa mua kypsempi!! Tuntuu vaan siltä, että oot kokenu kaikenlaist :D mut oot kyll aikamoinen nainen!
Jopa "täti"kin meni ihan hiljaiseksi :D Ehkä hän muutti mielensä asiasta ku oot sanonu millaista juttu on oikeasti!
*Neito86* Onhan tässä pienen ikäni varrella tapahtunut vaikka mitä..kun 14v muutta kotoa pois, vaikkakin miehen luo, siinä itsenäistyy, koska hän oli töissä ja minä hoidin kotia..kylläsiinä oppi elämän tosi asioita..olin kyllä liian nuori, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.=)
mutta miksei jutun aloittelija vastaa kysymykseeni joka koskee tunteitasi kihlattusi veljeä kohtaan???
koska tämä täti on työssäkäyvä aikuinen, jolla ei ole aikaa/kiinnostustakaan roikkua koko aikaansa netissä. Olet toki Tanja ihan kypsä ikäiseksesi ja sinulla on järkeviä mielipiteitä, mutta myös minulla on omat mielipiteeni, ja olen sitä mieltä että kyllä 16-17-vuotis on ihan lapsi vielä.
Ja tällä ei ollut tarkoitus loukata ketään.
Moni nuorista on aivan liian hätäisiä, mennään kihloihin, tehdään lapsia jne. Siinä jää sitten nuoruus elämättä. Nauttikaa nuoruudestanne, vapaudesta, teillä on kyllä vielä vuosikymmenet aikaa olla naimisissa ja hoitaa lapsia, enkä tarkoittanut nyt sinua tanja, joka vaikutat ihan järkevältä tytöltä.
No minäkin käyn töissä, vaikka opiskelen myös samalla! Ja enhän sanonu mitä muutakaan ku se että, vaikka on 16-17 vuotiaita niin jotkut ovat kyll ihan järkevii ja osaavat ajatella asioita pitkälle, ja ovat kyll sen verran vanha että voivat mennä kihloihin(ku on valmis siihen).
Ja oot oikeassa siinä, että meill meni osa nuoruudesta ja olla kokematta jotain asioita, mitä jotkut meidän ikäiset nuoret kokeevat, ja tietäävät.
Mutta jos kerran on valmis sitoutumaan ja on löytäny sitä"oikea"(ainaki tuntuu siltä) niin eikö sinun mielestä kannattaa sitten anna mennä ja sekin on toisenlaista kokemusta :) sen avulla oppii tajuumaan, että millaista elämää on ja miten ihmissuhteet toimii eikä kuvittelee että se on kuin makea hunajaa!.
Siinä minun oma mielipide :D ainii ku sanoit tossa, että meidän ikäiset nuoret tehdään lapsii, niin uskon että he ovat niitä"jakorasia" jotka eivät sen verran ole varovaisii ja harrastavat "yhden illan juttuja" niin eivät kyll välitä siitä paskakaan! Ja jos tulee raskaaksi, niin menee tekemään abortti. Sellaista on meneillää nuorien keskuudessa nykyään.(HUOM! En tarkoittanu kaikki!) mutt suurin osa...
Ps.Anteeks mun kirjoitus virheistä :D ja hyvää joulua!
Hei!
Luin äsken se sinun toisen viestin elikkäs olet ihastunut poikakaverisi iso veljee..?..-hmm-
Kun noita muista kommenteja lukee niin tuntuu että sinä olet todella järkevä ihminen..ilmaiset asiasi selkeästi ja paljon järkevämmin kuin moni ikäisesi.
Usko kyllä että Voi Rakastua nuorenakin ja se vielä plusssa että jos vastakkainen sukupuoli on myös rakastunut niin mikä ettei...."Moni sanoi että ei nuin nuori voi rakastua". Kyllä voi..!!
Luulisin ihmisten olevan iloinen puolestasi että olet löytänyt sen oikean rakkaude,ja toivonkin että olet löytänyt sillä jos se ei "nyt toimisikaan" niin sydän särkyy ja se saattaa johtaa ellein mihinkän vakavempaaa,eli vaikka itsemurhaan.."Tämä oli esimerkkki".....
Oikein riemuikasta Joulua ja haukaa UUtta vuotta 2005.!
"pidä kiinni siitä mitä oikeasti rakastat".
-tuntematon-
"Täti" Jos on onnellinen,miksi pitäisi lähteä jatkamaan matkaa..? enkä nyt tarkoita että uskoisin loppuelämän kestävään onneen/rakkauteen..sellaista harvemmin ei ole..
kunnioitan ihmisiä jotka oikeasti saavat suhteen toimimaan, ja toimiakseen vaatii paneutumista ja paljon, paljon työtä.
mutta oletko sitä mieltä ettei nuoret alle 18v pysty seurustelemaan vakavasti..??
ei teistä kaikista "vanhuksistakaan" siihen ole..=)
muuten 16-17v ei lueta lapsiksi vaan nuorisoksi.
Olen kyllä saman mieltä, vaikka oon jo täysikäinen, mutta aloitin seurustelu 14 vuotiaana ja muistaakseni en ymmärtänyt silloin oikestaan rakkaudesta paljon mitään.
Ja nyt ku on ollut kihloissa kolme vuotta ja ennen kihloihin meno, oltiin seurusteltu 2vuotta eli ollaan yhessä poikaystävä kanssa reilu 7 vuotta!. Ja lisäksi hän on minun lapsuudenystävä ja ollaan tunnettu toisia pienenä asti.
Eli jotkut 16-18 vuotiaat ovat aloittaneet jo vakavasti seurustelua. Se on ihan luonnollista :D
Mutt toi 13 vuotias ja on kihloissa, niin se tuntuu kyll oudolt, mutta en tarkoittanu mitään pahaa "TeenQueen-91" Sinun ikäs vaan kuulostaa pahalt ja meidän mielestä oot vielä nuori, vaikka eihän rakkaus ikä haittaa ja uskon, että jos olisit laittanu nickiisi ikäks esim. 88 syntyny niin ei kukaan varmasti yrittää antaa neuvoja tai sanoa"olet liian nuori"
Noin nuori ei ole mielestäni valmis antamaan lupausta avioliitosta. Jos olet, säästät varmaan aktiivisesti häihin?
jeps... satuin yhdestä toisesta foorumista tämän bongaamaan kun oli meghan tähän kirjoittanut. asiaahan hän puhui.
minä olen sinun ikäisesi, vuonna 91 syntynyt. en nyt tiedä kauanko olet seurustellut poikaystäväsi kanssa, mutta minä en henkilökohtaisesti ymmärrä näitä teinikihlauksia.
miksi ette voi odottaa siihen asti että olet 15 ja pääset virallisesti kihloihin? eikös se ole paljon kivempaakin kun se on periaatteessa oikea kihlaus.
tiedän itse että 13-vuotias on murrosiässä, 13-vuotiaan tunteet vaihtelevat. ja minulla on siitä hyvinkin tuoreita tietoja koska olen itse siinä iässä.
silti seurustelen 18-vuotiaan miehen kanssa eikä ole mielessäkään käynyt että tässä vaiheessa kihloihin menosta edes puhuttaisi, paitsi toki tulevaisuuden haaveena. vaikka yhteistä polkua olemme vasta neljä kuukautta astelleet, voisin jo sanoa rakastavani häntä.
kyllä 13-vuotias voi rakastaa. minua itseäni ärsyttää myös kun ihastumiset sotketaan rakkauteen. olen ollut ihastunut, ja olen ollut rakastunut. tiedän sen eron niiden välillä, ja se ero on suuri. eroa on niiden lisäksi myös vielä rakastamisella ja rakastumisella. en minäkään kultaani rakastanut heti kun aloimme seurustelemaan, enkä sanonutkaan rakastavani. emme tunteneet yhtä hyvin kuin nyt, eikä kovin vierasta ihmistä kykene rakastamaan.
jos rakastat häntä ja hän sinua, niin miksi et sitten luota siihen että teillä on aikaa mennä kihloihin silloinkin kun se olisi viisaampaa, eikä saman tien?
sä oot ihan liian nuori menemään "kihloihin".Ite oon kyl vast 14v.tyttö.mut se oli vaa mun mielipiteeni...