Ujous pilaa elämäni!

No, sä vaan tarvit seuraa. Muutakaan keinoa ei ole.

Tiedän tuon tunteen. Itsekin nuorena olin tosi ujo ja arka ja sen takia jouduin koulukiusaamisen kohteeksikin. Kyllä se ujous ajan myötä tasaantuu ja huomaat ett pystyt puhumaan toisten seurassa. Toivottavasti löydät jonkun hyvän ystävän jolle on helppo puhua. Sulla on herkkä vaihe elämässä menossa ja se tekee susta epävarmemman kuin oikeasti oletkaan.

Moi tyttö15v!

Ensinnäkin, Akkarin lukeminen tai meikkaamattomuus ei tee sinusta mitenkään jälkeenjäänyttä. Itsekin luen Akkaria vaikka olen kolmekymmentä :) Ja onhan sitä paljon aikuisiakin naisia, jotka ei meikkaa...se ei vaan ole kaikkien juttu, eikä mitenkään pakollista. Tuohon rohkaistumiseen on hankalaa antaa neuvoja kun en tunne sinua, mutta kuulostaa siltä, että sinulla on ollut elämässäsi rankkoja aikoja. Tärkeintä on tietenkin, että saat elämäsi kuntoon sen anoreksian suhteen. Sairastaminen vie paljon voimia ja vaikuttaa myös psyykkiseen jaksamiseen, joka voi osaltaan vaikuttaa myös siihen, että olet ujo ja hiljainen. Luulen, että fyysinen tervehtyminen voi antaa sinulle voimaa myös siihen, että jaksat suuntautua ulospäin enemmän kuin ennen. Oletko ajatellut, että liittyisit johonkin some- palveluun? Jos vaikka Facebookin kautta juttelisit tuttujesi ja vanhojen kavereidesi kanssa, voisiko se auttaa sinua pääsemään eteenpäin ja rohkaistumaan?

Sanna
NettiSaapas
Helsinki

Olen itekki nuorempana ollu ujo piimä,en tohtinut katsoa silmiin,mumisin ja tärisin.Nyt kun ikä on tuonut varmuutta ja eri elämäntilanteet on suorastaan pakottanut mut ulos kuoresta on pitänyt pitää omia puolia niin olen rohkaistunut.Nykyään en enää ujostele ja töissäkin hölötän ja nauran paljon oon vain oma itseni enkä anna kenenkään määritellä minua.Älä pelkää että mokaat jotain,mokata saa ja nauraa itselleen,ajattelet et sul ei oo mitää hävittävää vaik jotain rykäiset vaikenemisen sijaan,siit se lähtee:)

Itse olen päässyt ujoudesta kun kertakaikkiaan olen vain päättänyt alkaa puhumaan oudoillekin. Oikeita ystäviä minulla ei edelleenkään ole kuin harvakseltaan mutta ainakin kavereita.

tämä ei paljon aiheeseen liity, mutta...
Akkarin luku ei mitenkään jälkeenjäänyttä mielestäni. ja mielestäni on todella hienoa, jos et ole kokenut meikkausta tarpeelliseksi nuorempana! olen monilta pojiltakin kuullut, että luonnollisemmat viehättävät enemmän ja tekevät heidän mielestään tytön paljo rohkeammin näköiseksi, kuin vahva, rohkea meikki. ja todennäköisesti jos olisit alkanut meikkaamaan nuorempana (tarkoitan lähinnä iholle laitettavia meikkejä, kuten meikkivoide, puuteri yms.) ihosi olisi todella huonokuntoista, ja sitten vanhempana todennäköisesti hävettäisi. :)

Asiaan: oi hitsi, anoreksia ei oo kiva sairaus... ja itekki oon tosi ujo. julkisilla paikoilla en yleensä puhu paljoa, ja omistan vain muutaman kaverin, ja yhden ns. "bestiksen", eli parhaan ystävän. mietin vain liikaa, hyväksyykö tietyt ihmiset mut. somen jättäminen pois on oikeesti hyvä asia. nykyaikana kaikki on addiktoituneita ja kuluttavat niin päivät kuin yötkin puhelimen tai jonkin muun parissa. en halua tietenkään yleistää... on poikkeuksiakin. rohkeutta ja sosiaalisuutta on hankala saada, etenkin jos oma persoona on ujo ja arka. pitää vain yrittää tehdä asioita, mitä ei yleensä tee. kyllä se rohkeus kasvaa, kun vaan jaksaa tehdä työtä sen eteen ja yrittää olla sosiaalinen, mukava, hymyillä ja jutella. kannattaa puhua esim. vanhemmille ja kavereillekin asiasta, jos voisivat auttaa ja rohkaista. :)