En kestä mun vanhempia.

Alotetaan siitä, että mun äiti mun just sellanen persoona jonka pelkkä olemus välillä ärsyttää mua. Ajattelen aina, että "V*ttu mikä hölmö". Se on sellanen hölmö, ärsyttävän lapsellinen ja esittää aina välillä jotain. Sit mun iskän logiikka on ihan hiton outoo. Se saa raivarin, jos se on huolissaan ja se on pelottava kun se on oikeesti vihanen. Mun vanhemmat ei ikinä auta mua ongelmissa. Viimeks sanoin " En voi tehä matikan läksyi, kun kukaan ei kerro mitä tuli läksyks" sit ne sano " Voi, voi. Ansaitset jäädä koulun jälkee tekee niitä ja kävele 5km kotii eikä me tulla hakee"(meen aina bussilla kouluun). Olin sillee jaa kiva ja nykyään en ees pysty puhuu niille mun ongelmista tai muutenkaan en pysty luottaa niihin. Ne on niin monesti käsittäny mut väärin ja luulee aina et valehtelen. Musta tuntuu et kärsin yhessä vaiheessa masennuksestakin tän takia, mutta koska oon aika positiivinen ja unohan kaikki tollaset hetkessä niin aika lievää se oli. Oon niin monesti itkeny mun vanhempien takii. Itkin tänää 2h kun mua ärsytti ja harmitti niin paljon. Ymmärrän et oon teini ja on murrosikä ja kaikki muu paska ja tää aika on monele vaikeinta aikaa koko elämässä, mutta tuntuu että haluisin vaa karata, kun en jaksa enään mitään. Mulla on muutenkin jo jokapäiväsiä ongelmia esim. en nuku tarpeeks, syön huonosti, en hoida aina hygieniaani, oon laiska, koulussa ongelmia, ulkonäköpaineita, kaverit ja mitä vielä... Miks elämän pitää olla niin vaikeeta? Oon muutenkin aila rento enkä jaksa koko ajan lässytystä joka ikisestä maailman asiasta mitä pitäis tehä, vaikka mun vanhemmat ei tunnu ikinä saavan mitään aikaan(ainakaan mitää hyvää) ja silti ne aina valittaa.

Kiitos kun sain purkaa oloani ja anteeks, jos on kirjotusvirheitä.
7154
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Ymmärrän. Se on väärin, että vanhempasi eivät kuuntele ongelmiasi ja eivät halua auttaa. Sä tarvitset jonkun johon voit purkaa paineitasi ja avautua hänelle. Joku jolle voit puhua. Minä käyn täällä aktiivisesti joten tarpeen tullen voit puhua minulle, kyllä minä kuuntelen.

Äänestä

Mäki oon itkeny tänää 2h ainaki ku pitää ehkä lopettaa mun lempi harrastus koska isi ei suostu maksaa. Ja kysy(en tiedä kysykö tosissaan) tänään että muutetaanko Jyväskylään ja syy oli että koska siellä ei oo mitään. Mutta kyllä selviit.Jos joku kaveri johon voit luottaa niin puhu sille ja kirjoita asioita paperille, se oikeesti auttaa. Ja jos sulla on kik tai snäpcatti niin voit tulla mulle juttelee.

Äänestä
  • Muistutan kaikille. Minä olen henkilö jolle voitte huoletta avautua.

    Äänestä

  • Ja jos ei muuta nii voin tarjota patukkaa lohdutukseksi ;)

    Äänestä

  • Ja taas joku apina on varastanut nimikkeeni. En kirjoittanut äskeistä

    Äänestä

  • Noin, nyt kukaan idiootti ei pysty kirjoittelee nimikkeelläni. Ja se on tosi noloo kun käyttää toisen nimikettä!

    Äänestä

Koulussa on usein kuraattori, jolle voi puhua just tollasista asioista. Jos ei sinne haluu mennä, nii on kaikenlaisia nuorten numeroita, niihin voi soitella ja ne kyllä ymmärtää ja antaa vinkkejä. :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


13vtyttöjonkapääräjähtää kirjoitti:

Alotetaan siitä, että mun äiti mun just sellanen persoona jonka pelkkä olemus välillä ärsyttää mua. Ajattelen aina, että "V*ttu mikä hölmö". Se on sellanen hölmö, ärsyttävän lapsellinen ja esittää aina välillä jotain. Sit mun iskän logiikka on ihan hiton outoo. Se saa raivarin, jos se on huolissaan ja se on pelottava kun se on oikeesti vihanen. Mun vanhemmat ei ikinä auta mua ongelmissa. Viimeks sanoin " En voi tehä matikan läksyi, kun kukaan ei kerro mitä tuli läksyks" sit ne sano " Voi, voi. Ansaitset jäädä koulun jälkee tekee niitä ja kävele 5km kotii eikä me tulla hakee"(meen aina bussilla kouluun). Olin sillee jaa kiva ja nykyään en ees pysty puhuu niille mun ongelmista tai muutenkaan en pysty luottaa niihin. Ne on niin monesti käsittäny mut väärin ja luulee aina et valehtelen. Musta tuntuu et kärsin yhessä vaiheessa masennuksestakin tän takia, mutta koska oon aika positiivinen ja unohan kaikki tollaset hetkessä niin aika lievää se oli. Oon niin monesti itkeny mun vanhempien takii. Itkin tänää 2h kun mua ärsytti ja harmitti niin paljon. Ymmärrän et oon teini ja on murrosikä ja kaikki muu paska ja tää aika on monele vaikeinta aikaa koko elämässä, mutta tuntuu että haluisin vaa karata, kun en jaksa enään mitään. Mulla on muutenkin jo jokapäiväsiä ongelmia esim. en nuku tarpeeks, syön huonosti, en hoida aina hygieniaani, oon laiska, koulussa ongelmia, ulkonäköpaineita, kaverit ja mitä vielä... Miks elämän pitää olla niin vaikeeta? Oon muutenkin aila rento enkä jaksa koko ajan lässytystä joka ikisestä maailman asiasta mitä pitäis tehä, vaikka mun vanhemmat ei tunnu ikinä saavan mitään aikaan(ainakaan mitää hyvää) ja silti ne aina valittaa.

Kiitos kun sain purkaa oloani ja anteeks, jos on kirjotusvirheitä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu