Anteeksi

Jos he eivät ymmärrä, yritä sinä ymmärtää.

Minä satutin myös erästä ihmistä, mutta toisin kuin sinä: minä sanoin suoraan ja selvästi, etten ajattele samoin kuin... niin silloin. Nyt ajattelen vähän eri tavalla, vähän samalla tavalla kuin hän, mutta nyt on myöhäistä.

Olen saanut samalla mitalla takaisin. Oma ymmärtämätön käytökseni on palannut bumerangin tavoin luokseni ja satuttanut minua itseäni. Yritän nyt selvitellä näitä vanhoja juttuja ja selvitä niistä. Ei näistä oikein voi puhuakaan, kun ne eivät liity enää tähän hetkeen. Asiat olisi pitänyt selvitellä aikanaan, nyt se on myöhäistä.

Joskus pitäisi osata antaa anteeksi myös itselleen, mutta se on vaikeata, kun tajuaa, miten pahasti on loukannut toista - ja samalla itseään. Minä olen pyytänyt anteeksi, ja anteeksi saanutkin, mutta ei se menneitä muuksi muuta. Toistamiseen en halua enää tehdä samoja virheitä, sillä on asioita, joita ei ehkä enää saa korjatuksi myöhemmin.

Koska minulla ei ole enää tulevaisuutta tämän ihmisen kanssa, voin vain muistella menneitä ja yhteisiä hetkiämme, jotka minä niin julmasti pilasin olemalla sydämetön... kadun, että aiheutin hänelle tuskaa ja sydänsurua.

Minkäs sille kuitenkaan voi. Sinä hetkenä silloin, en osannut toimia paremmin. Ehkä minulla ei ollut mahdollisuuksia silloinkaan, oli vain epämääräisiä toiveita ja unelmia. Mikään ei ollut totta. Ihminen toimii niiden tietojen ja kokemustan varassa, joita hänellä on. Virheistä meidän ihmisten pitäisi oppia.

kuljettavanaan. Itselleen saa olla sen verran armollinen, että hyväksyy polkunsa mutkat.

Jonain päivänä kohdalle osuu hetki, joka vaatii täyttä ja ehdotonta antautumista, uskallusta hypätä tuntemattomaan silläkin uhalla että sattuu ja käy huonosti. Varmaan se ei ole kaukana. Kohtalo pelaa jumalaista arpapeliään ja ihmiseltä vaaditaan vain rohkeutta. Kävi elämässä miten tahansa, on onnellisempaa tietää, että on yrittänyt, kuin että on kärsinyt turhaan, syystä joka tuottaa ilman muuta pelkän pettymyksen: en rohjennut, pelasin varman päälle.

Kysyvä ei tieltä eksy, etsivä löytää.

unohda pelkosi, ole rohkea ja kerro, mitä tunnet. elämäsi voi alkaa sen jälkeen uudenlaisena. se, että sanot, voi olla toiselle elämääkin tärkeämpää.
mitä menetettävää sinulla lopulta voisikaan olla..

Mä taas olen onnistunut loukkaamaan toista ihmistä sillä, että kerroin tunteeni. Hän ei halua kuulla niistä eikä pysty vastaamaan tunteisiini.

Olen koittanut olla näyttämättä tunteitani siinä onnistumatta. Aina välillä on ajauduttu tilanteeseen, jossa olen turhautuneena selvittänyt asioita käyttämällä julmiakin sanoja. Ja sen jälkeen olen joutunut pyytämään anteeksi. Eihän ole hänen vikansa jos hän ei tunne mitään mua kohtaan.

Viimein ajauduin täysin umpikujaan. Olin tekemässä lopullisia ratkaisuja ja hän joutui asian kohtaamaan myös. Ja siitä olen vielä enemmän pahoillani kuin mistään muusta. En ikinä haluaisi ketään läheistäni loukata tai laittaa kokemaan sitä, mitä muutamat joutuivat kanssani käymään läpi. Kiitän heitä kuitenkin siitä, että edelleen olen täällä. Anteeksi pyynnön kera.

kunnes olet valmis. Niin se menee ja tärkeintä ei ole pyytää muilta anteeksi vaan oppia antamaan itselleen virheensä anteeksi.
Susta on iloa kaikille enmmän kun päässä ei paina murheet virheistä tai niiden tekemisen pelosta. Kyllä kai murhetimallakin pääsee taivaaseen mutta kun oppii antamaan anteeksi itselleen alkaa se taivas pikkuisen aikaisemmin.
@

Leikit sitten marttyyria.

Hyviä neuvoja täällä näyttää olevan. Omalla kohdallani olen kokenut, että anteeksi pyytäminen auttaa minua itseäni varmaan enemmän, kuin sitä loukattua. Tai tiedä häntä noista suuruussuhteista, molemmille hyväksi. Näin on.

Ei oikein pysty olemaan itselleen armollinen muuten, pahoittelu on päästävä sanomaan, hyväksyi toinen sen tai ei. Usein hyväksyy, jos ei heti, niin ajan päästä, ja hyvä niinkin. Pitäisin tärkeänä. Erehtyväisiä ihmisiä tässä vaan ollaan, ei sen kummempia, itsellemmekin monasti vaikeita.

.. nainen, sanoit. Viisas nainen, sanoit.

Jos näin on, hän kyllä tietää tunteesi ja omat tunteensa. Ja silloin hän odottaa kunnes olet käynyt läpi prosessisi. Ja silloin teille kahdelle aukeaa uusi elämä. Yhdessä.

Ole rehellinen. Ole oma itsesi.

miten tää kuulostaa niin tutulta?!!...paitsi että mä olin se satutettava puoli..hmm..tai itseasiassa se joka niitä neuvoja loppupeleissä anto toivoen että ne helpottais ja auttais sitä ihmistä josta todella välitän ja jota edelleen ajattelen päivittäin niin pääsemään eroon siitä jostain muurista minkä se oli rakentanut ympärilleen.vaikka se tuntu pahalta etten voinut olla hänelle sillon se ihminen,se joku joka sais sen muurin murtumaan.niin vielä enemmän mua ihmetyttää se että nyt yhtäkkiä ku se on oikeesti valmis yrittämään niin se käänty mun puoleen..kaiken sen jälkeen en osaa suhtautua.mua pelottaa,että kaikki kuitenki kaatuu päälle ja se ei ookkaa valmis mihinkään vaan pakenee taas.en tiedä kestäisinkö menettää häntä uudelleen...en tiedä...mutta anteeksi kuitenki oon antanu aikoja sitten. :)