Ainakin osittain. Uskomattoman ihana paikka. Hotelli silkkaa luxusta, pari päivää meni hämmästellessä. Juu, ne kupolikatot yläkerran huoneissa, iiso allas, ruokaa vähän väliä, paljon vaihtoehtoja ja iloinen ja ystävällinen henkilökunta - varsinkin sen jälkeen kun kuulivat meidän olevan Suomesta eikä itäisestä naapuristamme. Siellä on ilmeisesti nyt menossa sama hillitön vapauden riemu ja rieha, joka oli aikoinaan Suomen seiväsmatkoilla...pää täyteen ja kaikki mulle heti nyt.
Turvallinen, vartijoita kaikkialla. Tosin jäi sellainen mielikuva, kun juttelin muutaman paikallisen kanssa, että turvamiehiä tarvitaan lähinnä suojaamaan turisteja toisiltaan, ei niinkään paikallisilta. Lypsylehmä on yleisen suojelun kohde kaikkialla, sekä hotellialueella että kaupungilla.
Hurghadassa kadotin/minulta varastettiiin lompakko. Tähän myös sain lähinnä ällistyneitä kommentteja, sillä paikalliset eivät varasta. Niin ei vain tehdä. Selitys oli tämän laatuinen: Ammattivarkaita ei ole. Jos joku varastaisi, kaikki ympärillä olevat näkisivät sen. Sekä tapahtuman, että jälkeen päin varkaan hämmentyneestä käytöksestä, kuka oli kysymyksessä, sillä hän ei osaisi olla luonteva ja jäisi heti kiinni. Kukaan paikallinen ei pystyisi ihmisryhmässä sitä tekemään. Joten varkaan on ollut pakko olla toinen turisti tai lompakko on pudonnut.
Snorklausretki Giftun saarelle on must. Koralliriuttojen uskomaton väriloisto ja veden kirkkaus... Upea kokemus, heti kun on oppinut luottamaan siihen, että ilma ihan oikeasti kulkee sen putken läpi ja ettei sinne huku...
Luxorissa kävimme paikallisen matkanjärjestäjän retkellä. Hurjat vibat Karnakin temppelin sisällä.
Opas, Mustafa, jolla oli otsassa - niin - eipä suostunut kertomaan mikä merkki, oli vekkuli tyyppi. Kuten muuten useimmat muutkin. Jekuttaminen tuntuu olevan paikallisten kansalliurheilua. Yksi jekku oli, kun Nefertarin hautojen jälkeen osallistuimme banaanisaaren pyrähdykseen. Kyselin hautalaaksossa, jossa näkyi Toilet, kannattaako käydä siellä, vai vasta myöhemmin. Hän sanoi, että banaanisaarella on isompi vessa, tuo on tylsä koppi. Niin olikin. Syötiin banaaneja ja appelsiineja ja sitten hän muisti. Tuolla voit pestä kädet, (letku) tuota polkua pitkin, toisen lyhdyn jälkeen oikealle... Sinimekkoinen ilvehtivä poika lähti oppaaksi. Oli vessa. Risuista rakennettu, kolmeseinäinen katos, neljäntenä seinänä oven virkaa toimittava valkoinen(joskus) rätti ja maalattiassa reikä. Jaaha. Minähän olen suomalainen, ollaan sitä ennenkin puskan taa kyykistytty, kumminkos päin tässä kuuluisi olla... Näytti riivattu hirveän hilpeältä kun tulin pois.
Retki oli antoisa myös siksi, että sain samalla rautaisannoksen kadotetusta saksankielen taidostani takaisi. Todellinen intensiivikurssi. Suurin osa muista oli saksalaisia, meitä englannin puhujia oli nelä. Kun Mustafa huomasi, että ymmärrämme myös saksaa, hän saksakielisen selostuksen jälkeen sanoi jotakuinkin, "sama englanniksi, oliko jotain, mitä ette ymmärtäneet".
Tässä ensimmäiset. Matkan saldoksi jäi myös Horuksen patsas, jonka jalkojen juureen voin tästä lähtien jättää murheeni, hopeinen skarabee, joka täyttää toiveeni, kun muistan pussata sitä aina aamuisin sekä yksi paikallinen nettikaveri, jonka kanssa olen jatkanut kinaamista jo kotikoneeltakin. Varmaan joutuu käymään toistekin.
Turvallinen, vartijoita kaikkialla. Tosin jäi sellainen mielikuva, kun juttelin muutaman paikallisen kanssa, että turvamiehiä tarvitaan lähinnä suojaamaan turisteja toisiltaan, ei niinkään paikallisilta. Lypsylehmä on yleisen suojelun kohde kaikkialla, sekä hotellialueella että kaupungilla.
Hurghadassa kadotin/minulta varastettiiin lompakko. Tähän myös sain lähinnä ällistyneitä kommentteja, sillä paikalliset eivät varasta. Niin ei vain tehdä. Selitys oli tämän laatuinen: Ammattivarkaita ei ole. Jos joku varastaisi, kaikki ympärillä olevat näkisivät sen. Sekä tapahtuman, että jälkeen päin varkaan hämmentyneestä käytöksestä, kuka oli kysymyksessä, sillä hän ei osaisi olla luonteva ja jäisi heti kiinni. Kukaan paikallinen ei pystyisi ihmisryhmässä sitä tekemään. Joten varkaan on ollut pakko olla toinen turisti tai lompakko on pudonnut.
Snorklausretki Giftun saarelle on must. Koralliriuttojen uskomaton väriloisto ja veden kirkkaus... Upea kokemus, heti kun on oppinut luottamaan siihen, että ilma ihan oikeasti kulkee sen putken läpi ja ettei sinne huku...
Luxorissa kävimme paikallisen matkanjärjestäjän retkellä. Hurjat vibat Karnakin temppelin sisällä.
Opas, Mustafa, jolla oli otsassa - niin - eipä suostunut kertomaan mikä merkki, oli vekkuli tyyppi. Kuten muuten useimmat muutkin. Jekuttaminen tuntuu olevan paikallisten kansalliurheilua. Yksi jekku oli, kun Nefertarin hautojen jälkeen osallistuimme banaanisaaren pyrähdykseen. Kyselin hautalaaksossa, jossa näkyi Toilet, kannattaako käydä siellä, vai vasta myöhemmin. Hän sanoi, että banaanisaarella on isompi vessa, tuo on tylsä koppi. Niin olikin. Syötiin banaaneja ja appelsiineja ja sitten hän muisti. Tuolla voit pestä kädet, (letku) tuota polkua pitkin, toisen lyhdyn jälkeen oikealle... Sinimekkoinen ilvehtivä poika lähti oppaaksi. Oli vessa. Risuista rakennettu, kolmeseinäinen katos, neljäntenä seinänä oven virkaa toimittava valkoinen(joskus) rätti ja maalattiassa reikä. Jaaha. Minähän olen suomalainen, ollaan sitä ennenkin puskan taa kyykistytty, kumminkos päin tässä kuuluisi olla... Näytti riivattu hirveän hilpeältä kun tulin pois.
Retki oli antoisa myös siksi, että sain samalla rautaisannoksen kadotetusta saksankielen taidostani takaisi. Todellinen intensiivikurssi. Suurin osa muista oli saksalaisia, meitä englannin puhujia oli nelä. Kun Mustafa huomasi, että ymmärrämme myös saksaa, hän saksakielisen selostuksen jälkeen sanoi jotakuinkin, "sama englanniksi, oliko jotain, mitä ette ymmärtäneet".
Tässä ensimmäiset. Matkan saldoksi jäi myös Horuksen patsas, jonka jalkojen juureen voin tästä lähtien jättää murheeni, hopeinen skarabee, joka täyttää toiveeni, kun muistan pussata sitä aina aamuisin sekä yksi paikallinen nettikaveri, jonka kanssa olen jatkanut kinaamista jo kotikoneeltakin. Varmaan joutuu käymään toistekin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
oli otsassa musta/tumma läiskä joka muistutti kuhmua?
Muhammed on siis erittäin uskovainen herra, tuo kuhmu tulee kun rukoilee ahkerasti islamin ohjeiden mukaan. Otsa painetaan kiinni maahan, kun toistetaan riittävän monta kertaa niin jää jälki vuosien saatossa.
viesti yllä
Hän ei ollut ainoa.
Totta, kesken veneajelun hän tyynen rauhallisesti suoritti rukouksensa takkinsa päällä, (poika, musiikki hiljemmalle) kengät veneen pohjalla, ja sitten taas jatkettiin.
Juu, Kun lähtee Oasiksen ulko-ovesta suoraan ulospäin katua pitkin, on oikealla muutamia matkamuistomyymälöitä. Horuksen ostin sieltä, olikohan ensimmäinen vai toinen myymälä kadun varressa. Siellä oli kauppamies, joka tiesi aivan mahdottoman paljon, sain "ilmaisesen" parin tunnin mittaisen luennon Egyptin historiasta ja uskonnoista, patsaista ja niiden merkityksistä. Luxorista kotoisin oleva arkeologiaa, uskontotieteitä ja historiaa opiskellut kaveri. Ei yrittänyt jujuttaa materiaaleissa eikä muutenkaan ihan tavallisen kauppamiehen oloinen. Turhaa sälää tavallista vähemmän. Maksoin hinnan jotakuinkin tinkimättä, kaveri oli mielestäni sen tiedoillaan ansainnut...
Jos käytte siellä, viekää terveisiä horuksen ostajalta, joka tyttärineen vietti siellä tuntikausia keskustellen. Ja kiitokset...