heippa. halusin tietää muiden mielipiteitä seuraavasta asiasta: olen kahden lapsen yksinhuoltaja(lapset puoliksi turkinkurdeja), isä turkissa, ei halua olla tekemisissä lasten kanssa. nyt uusi mies, odotan hänelle lasta, ja kysymys on seuraava: lapseni ovat kristittyjä ja minun sukunimellä(kristittyjä sen takia koska ei ole ollut islamkasvattajaa)nykyinen mieheni haluaisi että lapset ovat muslimeja ja hänen sukunimellään?? sallinko että kaksi lastani ovat minun nimellä ja kolmas sitten muslimi ja eri sukunimellä? kauhea ajatus eikä mieheni tunnu käsittävän sitä. itsestäni ei kuitenkaa ikinä tule muslimia. miten voin tietää että olemme loppuelämämme yhdessä? auttakaa, en jaksa miettiä kaikkea raskauden lomassa, ja miten saan mieheni uskomaan tämän asian?
kolmas lapsi
ex-yksinhuoltaja
141814
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minusta riipu, että kuinka vakava muslimi se mies on? minun mies on muslimi, mutta se ilmenee vaan siitä, että ei juo alkoholia ja ei syö sianliha. minun miehen veljellä on suomalaisen kanssa yksi lapsi ja sillä naisella on edellisestä avioliitosta kolme lasta, ketkä kristitty, heillä kolme lasta käy koulun kanssa kirkossa ja on eri usuopetuksessa, missa viimeinen lapsi. Hänellä on miehen sukunimi ja kolmella lapsella oman isän sukunimi. Nuorimainen on nytten joskus kyllä sanonut, että hänkin haluaisi olla kun äiti ja toiset lapset, eikä muslimi...
Meillä on asiat sovittu niin, että lapset tulevat käymaan islamiusuopetuksessa, mutta kuitenkin vietame joulua ja muutekin teeme samoja asioita, mitkä toisetkin ihmiset, mies ei ole halunutkin, että tulisin muslimiksi. Olemme tehnyt kompromissejä, kannata puhua asiat selväksi ihan alussa.
oletko kysynyt, että mitä mies te jos syntyy poikaa, halukoo, hän tehdä ympärileikkausta, jo´tku muslimit eivät pysty hyväksymä poikaa, jos se ei ole leikätty.... mieti asioita ja puhukaa...myöhemmin muuten vaan tappelette.
jaksamista...
Tosin ev.lut./kat. kristillisyyden välillä. Vaihteeksi taas tuntui vastaan tulevan vähän vakaumuksellisempi ev.lut. pappi ja kirkollisveroa en ole koskaan ymmärtänyt. Niinpä nyt sitten vaimoni (teknisistä syistä johtuen vaimollani on eri sukiunimi kotimaassaan ja Suomessa, sama ongelma oli aikoinaan tädilläni) ja eteenkin hänen lapsensa kohdalla tuli pohdittua lapsen nimen muuttamista minun sukunimelleni. Suomen nimilaki on tässä suhteessa varsin joustava, mutta jos haluatte lapsen nimen muutosta, pitää teidän kysyä käsittääkseni entiseltä mieheltäsi lupa (meillä tätä ongelmaa ei ole). Nimien samanmukaistaminen helpottaa monta mutkaa matkassa; ainakin minä sain kuulla koko lapsuuteni (äpäryys oli rikokseni?) siitä, että minulla oli eri sukunimi, kuin muulla perheellä. Teidän pitää olla muistaakseni aviossa, jotta nimenmuutos on mahdollinen.
Toinen vaihtoehto on adoptio, mutta en suosittele sitä vielä tällaisessa ristiriitatilanteessa. Sitä koskee samoin suostumuksen saaminen entiseltä mieheltäsi. Miehelläsi olisi käsittääkseni silloin oikeus käännyttää lapset muslimeiksi ja eteenkin erotilanteessa hänellä olisi paikallisen oikeuden mukaan oikeus pitää lapset, jos asutte esim. Turkissa tms. muslimimaassa. Joka tapauksessa teidän tulisi saada jokin ratkaisu tuohon uskonsotaanne, eihän elämisestä tule mitään, jos perusasioista pitää taistella.
Puhuin läpiä päähäni? Tarkista täältä:
Nimilaki (Finlex-tietokanta)
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1985/19850694?search[type]=pika&search[pika]=nimilaki
jätä lapsi kokonaan pois noista uskonnollisista
asioista ja anna hänen itse päätää kun on tarpeeksi vanha mitä haluaa.
Älä pane lapsia sen tosiasian eteen, että heiltä kysymättä on vaihdettu niin nimi kuin uskontokin.
Kyllä ne ovat siksi suuria asioita kenelle tahansa, kuten itsekin nyt mietiskelet, että jokaisen pitää voida itse asia ajatella alusta loppuun.
Uusi miehesi ei voi vaatia sinua tekemään noin ratkaisevaa päätöstä.
Ja kuten itsekin ajattelet, et voi tietää tulevaa, eli miten avioliittosi jatkuu. Vanhempien lasten oikeusturva on varmasti parempi mahdollisen eronkin kohdatessa, jos he eivät ole uuden miehesi adoptoimia.
siis, emme ole naimisissa, ja vanhemmat lapset eivät ole koskaan tavanneet isäänsä, hän on turkissa. en vain haluaisi nyt että kaksi lasta on kristittyjä ja mun nimellä ja sitten kolmas on muslimi ja toisella nimellä. nykyinen mieheni haluaisi että olemme kaikki samalla sukunimellä mutta en tiedä vielä, haluaisin itse pitää isäni nimen. mieheni ei puhu suomea, vain turkkia. itse puhun vähän sitä. ja sitten on tulkki. ja käsillä voi yrittää puhua...:)
Kun kysyt muiden mielipiteitä, niin laitan omanikin. Mielestäni teet minkä tahansa päätöksen on tärkeää, että perustelut päätöksenteollesi ovat kestävät ja lähtökohtaisesti oikeat.
Nykyisen avomiehesi toive/mielipide/vaatimus ei tulisi olla perusteena pääökselle, joka koskee ei-hänen lapsiaan (muuten minkä ikäiset lapset ovat?)Vaan lasten paras. Miehen itsekkäät vaateet kyllä kuulostavat vähän huolestuttavalta; painostaako hän sinua esim. vedoten tunteisiin, kulttuuriin yms. Ole tarkkana, varsinkin kun olet herkkänä raskauden tilassa.
Jos hän adoptoi lapset, hänestä tulee isä virallisesti. Se, että hän on virallisesti isä, ei vielä automaattisesti tarkoita sitä, että lapsista kasvatetaan muslimeja. Jos et itse koskaan voi edes ajatella itsestäsi muslimia, niin miten voit ajatella, että lapsistasi tulisi automaattisesti nimenomaan muslimeja?
Minulla on tyttöä, jotka eivat kuulu kirkoon eikä heitä ole kastettu, mutta heitä ei kasvateta muslimeiksi tai kristityiksi sen kummemmin. Osallistuvat ev.lut.opetukseen koulussa ja lukevat ihan normaalisti uskonnonläksyjä keittiön pöydän äärellä. He tietävät islamin ja kristinuskon eroista, ja saavat itse tehdä valinnan, kun ovat kypisä siihen ja tiedostavat valintansa. Jumalasta voi puhua ilman erisnimeäkin, jos lapselle haluaa jumalasta puhua.
Et ole varmasti ainoa, jolla on "minun lapsia", "yhteisiä lapsia" jne. Kaikissa uusperheissä joudutaan pohtimaan arvovalintoja, ei islam ole poikkeus, joku ihme mörkö, jota ei voisi järjellä järkevästi käsitellä. Älä siis anna järkevyytesi sumentua ja miehesi painostaa sinua tunteisiin vetoamalla. Tämä on vasta alkusoittoa kuule niille riidoille ja näkemyseroille lastenkasvatuksesta. Pienemmätkin asiat voivat nousta kynnyskysymykseksi: pleikanpeluu, ruoka,kouluun panostaminen. Ja sunhan ei ole kiire päättää mitään. Päätä vasta sitten kun olet varma. Ei ole mikään peruste, että koko perheellä on sama sukunimi hosua päätöksen teossa.
lapset ovat 2.8v ja 1.3v.
että teitä riittää. kysellään neuvoja, pitäisi kai sinun ajatella lapsiasikin ennen kun soppasi keittelet. laita vaan kaikki lapsesi muslimiksi niin saa miehesi syyn viedä kaikki mukanaan kotimaahansa. luetaan sitten lehtien lööpeistä miten käy. lapset pitäisi olla aina etusijalla on sitten parisuhteessa tai yksinhuoltaja.
ei sun ois tarvinnu kommentoida tai edes lukea mitä olen kyselly. kaikki lapset tulee aina olemaan mun passissa. ja tottakai luotan mieheeni. mä en oo tyhmä. ja kyllä uskallan laittaa hanttiin. ja se et jos lapset ois muslimeja niin ei tarkoita et ne voitais viedä pois... älkää te ihmiset vastatko jos on jotain ilkeyksiä mielessä.
ei sun ois tarvinnu kommentoida tai edes lukea mitä olen kyselly. kaikki lapset tulee aina olemaan mun passissa. ja tottakai luotan mieheeni. mä en oo tyhmä. ja kyllä uskallan laittaa hanttiin. ja se et jos lapset ois muslimeja niin ei tarkoita et ne voitais viedä pois... älkää te ihmiset vastatko jos on jotain ilkeyksiä mielessä.
En ymmärrä miksi niin moni suomalaisnainen alistuu islaminuskoisen miehensä tahtoon ja kasvatuttaa lapsensa muslimeiksi kiitellen sitä, että saa sentään itse pysyä kristittynä.
Tasa-arvoisesti ajatellen näissä kahden uskonnon pareissa olisi sujuvinta toimia niin, että Suomessa isä SAISI pitää uskonsa mutta lapset kasvatetaan äidin (ja ympäröivän yhteiskunnan) kristinuskoon. Islamilaisessa maassa, esim. Turkissa asuttaessa toimittaisiin taas sitten niin, että äiti SAISI pitää uskonsa mutta lapset kasvatetaan isän (ja ympäröivän yhteiskunnan) islaminnuskoon.
Toki pareja voi muodostua niinkin, että suomalaisella miehellä on islaminuskoinen vaimo. Voit testata islaminuskoisen miehesi todellista ajattelua esittämällä ajatusleikin, että kristitty mies avioituisi hänen sisarensa kanssa esim. Turkissa. Pitäisikö hänen mielestään lapset kasvattaa ISÄN uskonnon mukaan kristityiksi ympäröivästä yhteiskunnasta huolimatta? Hyväksyisikö hän avioliiton ylipäätään?
kiitos paljon tuosta ajattelutavastasi. olet ihan oikeassa, olen juuri ajatellut että miten voisin sen häneltä kysyä ja sinä sen sitten sanoit. kiitos suunnattomasti!
Miten rakastuitte jos ette voi edes kommunikoida muuta kun fyysisesti tai tulkin ollen läsnä?? Anteeksi, mutta on hyvin todennäköistä että avioero tulee tulevaisuudessa.
Jos et itse usko islamiin niin en usko että voit sietää että lapsestasi aivopestään muslimi, varsinki jos kaksi vanhempaa säästyi tältä. Tutki islamia, jos et tykkää mitä se sanoo niin älä anna kenenkää tuputtaa sitä lapsilles ja tulevaisuudessa valitse samanuskoinen mies.
Islamissa naisilla on eri säännöt kuin miehillä, vaikka näiden tulisi olla samanarvoisia. Muslimi nainen ei saa mennä eriuskovaisen kanssa naimisiin, mutta muslimimies taas saa.
kannattaisi ehkä selvittää tuollaiset asiat ennenkuin alkaa edes lapsia tekemään..