Munasarjojen vajaatoiminta

Hei! Olet ihan nainen edelleenkin! Kaikki naiset eivät saa tai edes halua lapsia lainkaan, ja ovat naisia ja naisellisia silti. Nainen voi olla naisellinen myös vaihdevuosien jälkeen. Olen myös tavannut hyvin naisellisia "ikäneitoja". He ovat itse asiassa olleet paljon naisellisemman oloisia kuin aikuisen ikänsä naimisissa olleet äideiksi ja isoäideiksi tulleet, joilla ei ehkä enää ole tarvetta todistaa naisellisuuttaan, kun mies ja perhe on saatu. Sitä paitsi virallisesti sukupuoleltaan oleva mies voi olla hyvin naisellinen pukeuduttuaan naiseksi. Eli siis: naisellisuus ja naiseus ei ole yksinomaan munasarjojen tuottamiin hormoneihin ja sukusoluihin liittyvä ilmiö. Itse olen lapseton keski-ikäinen nainen, ja lapsettomaksi jäänkin. Nuorena olin aina ikäistäni nuoremman näköinen ja pieni, lisäksi rintani ovat olemattomat. Tunsin pitkään itseni epänaiselliseksi, en enää. Jossain vaiheessa ajattelin paljon lastenhankintaa, mutta sekin jäi, omalla kohdalla onnekseni. En olisi jaksanut lapsen aiheuttamaa vaivaa ja vastuuta, olen henkisesti sen verran hauras.

Terveyskirjasto.fi:ssä luki, että tutkimusten mukaan 5–10 % munasarjojen vajaatoimintapotilaista voi tulla spontaanisti raskaaksi. Varsinkin taudin alussa hormonitasot ja taudin aktiviteetti voivat vaihdella suuresti ja lapsettomuus voi olla tilapäistä. Eli pieni mahdollisuus sinulla saattaisi olla yhä tulla raskaaksi, jos partneri on olemassa.

Tiesikö lääkäri mitään syytä hiipuneeseen munasarjatoimintaasi? Jos et omalla munasolulla lasta saa, niin sitten pitää asennoitua muihin vaihtoehtoihin. Onko sinulla sisarta, joka olisi valmis luovuttamaan sinulle munasoluja? Silloin lapsi olisi geneettisesti enemmän sinun, kuin täysin vieras munasolu. Mielestäni adoptiokin on ihan hyvä vaihtoehto. Olet sen verran nuori, että monet mahdollisuudet ovat vielä sinulle olemassa. Älä kuluta koko elämääsi murehtimiseen, elämä on aivan liian lyhyt siihen!!!

Luovutetuilla munasoluilla saatu lapsi tuntuu kyllä ihan omalta. Olethan synnyttänyt hänet ja hän on kasvanut sinun kohdussasi soluista ihmiseksi. Tätä on tutkittu paljon eikä ole huomattu eroa geneettisesti omaan lapseen. Tuleva miehesi saa olla lapsen biologinen isä aivan samoin kuin jos tekisitte lapsen "luomuna".

Toisaalta useimmista adoptiovanhemmistakin lapsi tuntuu ihan omalta, koska vanhemmuus ei ole vain geeneistä kiinni. He tuntevat lapsensa niin hyvin kuin vain vanhemmat voivat tuntea.