Hajoamassa

Itellä vähän sama meininki ollut kotipuolessa. Nyt 16-vuotias. Saanu aina vain jaksaa ja kärsiä, mutta on vaan pitänyt olla vahva ja jaksaa.
Äitini tuhoaa itsensä alkoholiin. Isän luona en asu, mutta sillä menee hyvin.
Kotona en oo asuna sitten 11-vuotiaan...Enkä edes enää oikein muista, millaista se elämä silloin oli.. Vaikeeta se kestäminen on... Kun aina, minne ikinä meninkin, saan vain pakaa naamalleni ja ihmiset vihaa mua..jostain kumman syystä. Ehkä koska mää oon vahvempi, kypsempi ja viisaampi. Mää en rällää kaupungilla ja oksenna sitten illan päätteeksi Runebergin patsaan juurelle. Mää en ala kiljumaan kuin pahainen kakara, jos saan VAIN 30€ viikossa rahaa.12€:a riittää mulle aivan mainiosti, vaikka maksankin itse puhelinlaskut sun muuta. Ja tiedän, ettei esim. mummoja mennä potkimaan nilkkaan ja että ranteiden viiltely ei hyödytä yhtään mitään. Musta se on lapsellista... Niin tekevät kovin monet muut nuoret, jotka kuvittelevat varmaan saavuttavansakin jotain elämässä..
Voimaa ja jääräpäisyyttä kaikille, joilla on paha olla. Koittakaa jaksaa! Ei se itsemurha kuitenkaan mitään auta.

Mun milestäni sun ei tarvi olla aina vahva eikä sellasta suojakerrointa kannata koko ajan pitää. Te molemmat tarvitte apuu! Sun olis hyvä purkaa pahaa oloa ihan oikealle ihmiselle.Edes nuortenpalvelevalle puhelimelle. Mutta parempi olis jos se ihminen olis lähellä ja halais sua koska sitä sä tarvit. Tukea ja Lämpöä.Sitten se sun äitis. Varmaan olis hyvä hänet viedä hoitoon turvaan.Siihen kuitenkin tarvitaan äitisi suostumus. Kerro hänelle tunteistasi ja pelostasi ja ehdota hänelle hoitoa että hän näkisi vielä lastenlapsenssakin.Tai jotain muuta syytä elämään. Onnea tuskaiselle polullesi. hyvää joulua ja toivoa tulevalle vuodelle

Minullakin on vähän samantapainen ongelma. Isäni on henkisesti sairas ja itsetuhoinenkin. Aina saa pelätä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Rakastan isääni ja siksi en voi lakata välittämästä. Olen 20 vuotias ja elämäni on muuten mallillaan, mutta isäni tilanne ahdistaa tosi paljon.

Ei ihme, että sulla on noin huono olo! Tiedätkö: myös sulla on oikeus itkeä ja kertoa pahasta olostasi. Mikset hakis apua ammattiauttajalta? Ei ole noloa vaan rohkeaa myöntää avun tarpeensa. Kukaan ei ole niin vahva, että jaksais kaiken yksin. Paljon voimia sekä sulle että äidillesi!

Sun äitis tilanne on sen verran huono, ettet sä voi enää auttaa sitä, vaan seuraavat ihmiset jotka voi sitä auttaa on ammatti-ihmisiä.. Sun ei kannata ottaa tota juttua harteilles, koska kohta sä meet samaan jamaan ku äitis, nimittäin toi juttu väsyttää sut henkisesti.. Mun äitillä oli kanssa samanlaista just ennen ku se sai aivoinfarktin, ja sen jälkeen meijän perheessä elettiin henkisesti aika raskasta aikaa.. KOhtauksen jälkeen kotiin päästyään äiti oli todella masentunu ja siinä meinas mennä omakin mielenterveys sitä hoivatessa.. Joten sun täytyy nyt lopettaa äidistäs liika huolehtiminen, koska seuraava joka sairastuu oot sä!
´Tottakai läheisiään täytyy auttaa, mutta EI IKINÄ oman terveyden menettämisen uhalla!! Siks on keksitty kaikki ammattiauttajat, että ne osaa auttaa sairaita ihmisiä ilman, että niiden täytyy itse sairastuu.. Soita ehdottomasti jonnekin mielenterveystoimistoon, ja pyydä apua sieltä. Koska vaikket sä näkiskään äitiäs, niin sä et varmasti voi nauttia elämästä täysillä, jos tiedät että sillä on vaikeeta.
Voimia sulle!