Toisinaan kun kuvittelee kaiken olevan hyvin ja tilanteen hallinnassa, sitä säpsähtää.
Eilen ehtoolla kun iltatoimii suorittaessa olin vessas, siinä miehen paikkaa täyttäessä, huomasin pahan näksen tumman luomen rinnan ja ylävatsan yhtymäkohras.
Heti ajattelin et ,selväähän tää ,tässä se helein nuoruus sit oli lähtön aloin sopeutumaan.
Kun sit uskaltauruin valoa lisäämään ja tutkimaan sitä syöpäpesäkettä niin huomasin, sulanutta suklaatahan se, hyvin nukutti huojentunutta.
Eilen ehtoolla kun iltatoimii suorittaessa olin vessas, siinä miehen paikkaa täyttäessä, huomasin pahan näksen tumman luomen rinnan ja ylävatsan yhtymäkohras.
Heti ajattelin et ,selväähän tää ,tässä se helein nuoruus sit oli lähtön aloin sopeutumaan.
Kun sit uskaltauruin valoa lisäämään ja tutkimaan sitä syöpäpesäkettä niin huomasin, sulanutta suklaatahan se, hyvin nukutti huojentunutta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Toivottavasti kiitollisena siitä, että elämäsi sai jatkoaikaa, muistit suorittaa iltasuklaarukouksen.
Toisinaan muistan tehrä semmosen palveluksen päivälläkin ,useempaan kertaan.
Luomet kyllä säikäyttää, varsinkin jos ei aiemmin ole huomannut sitä, tai muuttanut väriä. Pääsit siis säikähdyksellä.
Niitä kaikenlaisia havaintoja minäkin joskus teen.
Yhtenä iltana vetäisin aika avokaulaisen kesäpaidan päältäni ja huomasin pahan näköistä ihottumaa mahassani. Ei pahasti kutissut, mutta kun kynnellä rapsautin, niin huomasin siinä ihan niinkuin verisiä rakkuloitakin. Aloin miettimään, mitä minä olin syönyt sellaista, mistä se oli tullut.
No, lättyjä mansikkahillon kanssa...
et tarvitse lautasia. lätty vatsakuvulle, hilloa päälle ja siittä popsimaan. säästyy tiskauksen vaiva.
ite oon niin kuumaverinen että joskus melkein sihisen. pitää mennä jäähylle.
Minen en tiedä että oonko elämässä oikein koskaan pelastunu yhtään miltään
- elämää vain eletty semmoisenaan kun kun vastaan on tullut- päivä kerrallaan..
Välllä pää puskassa etenki marja-aikaan, joskus muuten vaan.
Sen olen oppinut ikäntymisen myötä että käsillä tekeminen antaa jonkinlaista hiljentymistä ja mielenrauhaa, kuin toivoa jostain paremmasta - luki, kirjoitti, soittelee jotain instrumenttia, kutoi, leipoi, siivosi, piirteli tms - ei slleen kovin arvokasta tai arvostettua, mutta pakkasella voi villasukka tai lapanen lämmittää jotakuta tai muuta - ainakiin hiljentää päässä risteileviä miiljoonia mietteitä . Vanhemmiten oon kyllä miettiny ällin puutettakin - oiskohan missään älyvapaille tarjolla jotain ällitälli-uutetta, että pysyis menossa mukana ikääntyneenäkin. Kuumaa tai kylmää - niin minustakin joskus tuntuu että pannu suorastaan pihisee... entisaikain viheltävää vesipannua joskus hyvänä keksintönä - oppi ainakin ettei vettä tarvitse keittää ja kypsentää - säästi sekä energiaa että kärventyneen hajuilta että mustuneitten kattilanpohjien jynssäämiseltä.
Olen mä pelastunu ulkoruokinnaltakin silloin 43v sitten.
Vanhemmiten alkaa tulla noita vanhuuden luomia.
Kun kävin keväällä lääkärissä korvastani, niin samalla pyysin tutkimaan selän, kun sormiin tuntuu kaikenmoisia möykkyjä.
Olivat ihan tavallisia luomia vaan.
Minulla on varpaassa luomi, vasemman jalan keskimmäisen nokassa. Kerran yksi lääkäri sanoi et tuo kannattaisi poistattaa. Tilasin uuden ajan poistatukseen, oli eri lääkäri joka sanoi ettei tartte poistaa. Siinä se möllykkä pojottaa yhä.
Suurin osa luomista on luojan luomaa, retroa luomua, harmittomia rasvaluomia. Niitä voi itsekin värjätä mieltymyksensä mukaan. Vaikkapa Lilaa lauantaille jne.
Pientä vaaran tuntua ne aiheuttavat. Mutta kukapa maallikko niitä seuraa kun itsessä on muutakin tutkittavaa esim kuinka soveltua yhteiskunnan raameihin
Toivotan lisää makeita yllätyksiä ja kaikenlaista muuta mukavaa arkeen ja juhlaan!