Minä olen "toinen nainen". Minun rakkaani on naimisissa ja hänellä on oma perhe.
Minua pidetään pahana ihmisenä, koska olen vienyt toiselta naiselta aviomiehen - tai osan hänestä.
Mutta ei minunkaan osani ole helppo, uskokaa vaan! Ajatelkaa yksinäisiä jouluja ja muita juhlapyhiä, jotka rakkaani viettää perheensä parissa.
Nyt hän on lähdössä perheineen ulkomaille jouluksi. Minun on nieltävä kaikki.
Tietysti joku viisas sanoo nyt, että jätä se, etsi vapaa mies. Mutta kun asia ei ole niin yksinkertainen: minä rakastan häntä.
Minua pidetään pahana ihmisenä, koska olen vienyt toiselta naiselta aviomiehen - tai osan hänestä.
Mutta ei minunkaan osani ole helppo, uskokaa vaan! Ajatelkaa yksinäisiä jouluja ja muita juhlapyhiä, jotka rakkaani viettää perheensä parissa.
Nyt hän on lähdössä perheineen ulkomaille jouluksi. Minun on nieltävä kaikki.
Tietysti joku viisas sanoo nyt, että jätä se, etsi vapaa mies. Mutta kun asia ei ole niin yksinkertainen: minä rakastan häntä.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Ei sillä eikä millään, mutta itsepä olet osasi valinnut. On sulla siinä tosiaan raukkamainen tyyppi. Ota sinäkin vielä toinen, vaikkapa sellainen joka ei ole naimisissa. Pidät sitä aina silloin kun ukkomies ei ehdi.
Olet varmaan miettinyt itsellesi selväksi sen, että juhlapyhät, lomat ym. tulet aina viettämään yksin, ilman tätä rakastettuasi.
Vaikea ymmärtää, miksi keski-ikäinen nainen rupeaa rakastajattareksi naimisissa olevalle miehelle. Keski-iässä luulisi jo kaikilla olevan elämänkokemusta ja järkeä päässä, vaikka tunteet kuinka jylläisivät.
Toisesta naisesta tulee harvoin ensimmäinen nainen.
Olen ollut myös se paha. Uskon vieläkin, että se oli rakkautta, minusta todella huolehdittiin, teimme lukemattomia ulkomaanmatkoja, yhtään aamua tai iltaa ei mennyt, etteikö minulle soitettu, en todella ollut mikään panopuu. Olin itse sellaisessa työssä, että tein mielelläni pyhiä eikä se ollut ongelma silloin. Ikävuosia kun kertyi, valvomiset vaikuttivat fyysisesti ja siiryin päivätyöhön. Silloin tulivat kuvioon nämä yksinäiset juhlapyhät, sukulaisten häät ja hautajaiset, lasten kihloihin menot jne.
Lopulta paha olo vaa´assa painoi enemmän kuin rakkaus, minä tein ratkaisun, vuosi oli todella vaikeaa, mutta nyt olen iloinen ratkaisusta ja niin hullulta kuin tuntuukin, en huolisi takaisin.
Kyllä sinäkin jonain päivänä teet ratkaisun tai menetät elämänhalusi ja itsekunnioituksen.
Luultavasti mies ei eroa, lupauksia voi löytyä, mutta ne eivät koskaan toteudu. Mieti myös onko hän rakkautesi arvoinen.
Sinä itse valitset, toivotan kuitenkin hyvää Joulua.
tulee mieleen että mies nauttii siitä että on aina jokin odottamassa häntä.Mutta jos rakastaisi oikeasti,varmasti jättäisi vaimonsa.Voihan sitä olla niinkin että toinen nainen haluaakin olla vaan että sillon tällön tapaa miestä,eikä omaksi edes halua häntä.Niin mikä sitten on oikein itseä ja muita kohtaan.
kun minä en tiennyt toisesta naisesta, ukko juoksi siellä, eikä kuitenkaan jättänyt mua. Kun sitten kärähti, ei halunnut kuitenkaan muuttaa pois "kotoaan" sen toisen luo. Pistin kuitenkin kadulle, vähän aikaa oli sen "toisen" kanssa, jo sitten etsi uuden "toisen" naisen. Jotkut kertakaikkiaan nauttivat salasuhteista, voipi jopa olla että vaimo tiettää että toinen on olemassa.
Jos se sua oikeesti rakastaa, se ois jo tuonu muutakin kuin "kikkelinsä" sun luo.
"Mies jolla on monta naista, ei ole ketään naista.
Mies jolla on yksi nainen, on kaikki naiset."
Miksi elät "varatun" miehen ehdoilla ?
Hommaa nyt ihmeessä itsellesi oma "vapaa" ukko.
Onhan näitä vapaita miehiä täällä Suomessa ja varmaan niistä löytyy yksi sopiva sinullekkin.
Minä en ikinä rupeaisi "toiseksi naiseksi" kellekkään, jollei "ykkösnaisen" paikka miellytä, niin ukko saapi lähteä kipin kapin pois....
Täti, ole onnellinen ollessasi "ykkösnainen" sitä onnea ei ole suotu kaikille. Toiset eivät saa kokea edes koskaan sen kakkosnaisen onnea.
Jotkut ostavat lehtiäkin irtonumeroina silloin kun haluttaa.
Minä olen "ensimmäinen nainen".
Minun rakkaani on edelleenkin kanssani naimisissa.
Minua pidetään huonona ihmisenä, koska en ole pystynyt pitämään miestäni.
Minun osani ei ole helppo.
Ensimmäinen yksinäinen jouluni on edessä ja tuska tuntuu musertavalta.
Nyt hän viettää luultavasti jouluaan uuden rakkaansa kanssa.
Minun on nieltävä kaikki.
Asia ei ole niin yksinkertainen.
Tietysti moni viisas sanoo, etsi uusi mies.
Asia ei ole niin yksinkertainen.
Rakastan häntä vieläkin ja haluaisin hänet takaisin.
Elämä ei ole helppoa, eikä yksinkertaista.
Jospa sen ei ole tarkoituskaan olla?
Vihaatko minua, kun minä olen "toinen nainen"?
Voit uskoa, ettei minullakaan ole helppoa
En vihaa sinua.
Tiedän, että yksinäisen ihmisen on helppo rakkauden ja läheisyydenkaipuussaan ajautua varattuunkin syliin.
Toivon kuitenkin, että rakkaasi valitsisi perheensä, joka hänellä on ollut jo ennen sinua.
Kodin hajoaminen aiheuttaa vuosien tuskaa monelle.
Osaan myös katsoa sinun yksinäiseen jouluusi,enkä
voi tuomita ketään.
Toivon sinulle jaksamista pitkinä joulunpyhinä.
"Ensimmäinen nainen.
Ihan totta, harvoin on saanut lukea yhtä upeata keskustelua netissä kuin tämä "ensimmäisen" ja "toisen" naisen keskustelu. Olen niin häkeltynyt, että yhtään en nyt tajua, mikä itse olen. Eronnut ja karannut, ensimmäinen ja sitten taas ensimmäinen...
Sen vain sanon, että eivät ole asiat mustavalkoisia: ei ole vain yhtä syyllistä, eikä vain yhtä joka kärsii. Mutta semmoista se elämä on. Kannattaa yleensä ajtella niin, että oma itse on kuitenkin tärkein. Rakasta, aloita läheltä: aloita itsestäsi....
kellään totesin ketjun ensimmäistä kirjoitusta lukiessani.
"Minua pidetään pahana ihmisenä koska olen vienyt toiselta naiselta aviomiehen , tai osan hänestä."
Tuossa kohtaa tulin mietteliääksi.Ketkä pitävät pahana ihmisenä? Monet varmaan, mutta heidän, vaimo mukaan lukien pitää tietää mikä se juttu on.Mielestäni sinä et ole paha, vaan niitä tunteittensa kuljetettavia, joka et aikoinasi pystynyt näyttämään punaista valoa, tai halunnut.
Kaikissa näytelmissä ei ole roistoa, mutta jos tässä on, niin kyllä se mies taitaa olla sen roolin suorittaja.
En ole itse ollut koskaan toinen nainen, enkä vaimon ominaisuudessa ensimmäinenkään, mutta ymmärrän tälläiseessä tapauksessa kumpaakin ja säälin. Miestäkin yritän ymmärtää ,koska tiedän, että hänen kaltaisiaan on ja tulee aina olemaan, mutta hän on se näytelmän roisto joka tekee monta ihmistä onnettomaksi, koska haluaa pitää kahta vaimoa(vähintään)ja meidän kulttuurissamme se aiheuttaa vain ristitiitoja ja tuskaa heille, jotka pääsevät, tai joutuvat tämän hurmurin "rakkauden" kohteiksi.
Sanot, että elämä ei ole helppoa, eikä yksinkertaista.Ei olekaan ja itsekin saattaisin olle sinun asemassasi ja moni muukin jota voimakkaat tunteet ohjailevat.Siksi en tuomitse,enkä voisi vihata sinua. Sääli on se tunne jota tunnen sinun tilanteessasi olevaa ihmistä kohtaan, samoin vaimoa kohtaan, mutta miestä en voi sääliä, enkä vihatakaan, mutta jonkinlaista halveksuntaa tunnen kyllä ajatellessani hänen itsekkyyttään ja vastuuntunnottomuuttaan.
Vaikka lopettaisit suhteen ei hänen tuhoisa käyttäytymisensä loppuisi, vaan sinun paikallasi olisi taas joku "toinen nainen."
Näin arvelen, mutta enhän voi tietää kaikkea mitä on asetelman taustalle, en tiedä mitään vaimosta, enkä teistä kenestäkään.
Surulliseksi tuollaiset kolmiodraamat kyllä aina
tekevät.
"Näin arvelen, mutta enhän voi tietää kaikkea mitä on asetelman taustalle, en tiedä mitään vaimosta, enkä teistä kenestäkään."
Mies on kuitenkin roisto. Muulla nyt ei ole väliäkään.
Minun tulee jotenkin sääli ja toisaalta naurattaa kun täällä yritämme ahtaista kopeistamme maailmaa seurata ja siitä arvioita esittää. Omia ahtauksiaan on usein vaikea tunnistaa, mutta monesti muiden huomaa helposti.
Toisaalta on jotenkin luovuttamista todeta elämän olevan vaan vaikeaa. Pitäisi olla jotain millä tarttua elämään tarkemmin instrumentein.
Siirtyy katselemaan Orionia, joka on jo lounaisella taivaalla ja tulossa etelään,
Albert
minun ahtaita ajatuksiani ja mielipiteitäni mihin, mielipiteemme ilmaisun vapauteen meillä taitaa olla oikeus.
Keskustelun avaaja kertoi elämäntilanteestaan ja odottikin nähdäkseni, että siihen otettaisiin kantaa.
Sanoin, etten tiedä "asetelman" taustaa, mutta näillä tiedoilla mies on se joka käyttäytyy vastuuntunnottomasti, Siis huomaa nyt, vain minun mielestäni.
Esitähän sinä oma näkemyksesi ja kerro pystytkö mahdollisesti antamaan hyvän neuvon, tai yleensä ottamaan kantaa muutenkin kuin kritisoimalla heitä, jotka miettivät tilanteen moninaisuutta ja vaikeutta!
Oikein hyvin muuten totesitkin tuossa lopussa:"
Omia ahtauksiaan on usein vaikea tunnistaa, mutta monesti muiden huomaa helposti."
Ongelmallisia tilanteita yritetään useimmiten selvitellä ja vain toteamalla, että Orion on jo lounaisella taivaalla ja tulossa etelään, ei mikään ainakaan ratkea.
Taisitkin tarkoitta, että mitä näistä kaikinlaisista asioista puhumaan ja niitä miettimään, katsellaan vaan tähtitaivasta!
Olisit osoittanut kehoituksesi keskustelun avaajalle!
kaakkoisella, tuohon aikaan.
Rigelistä länteen komeetta Machholz, huomasitko?
Netistä ainakin voi nähdä Orionin tähtisumun Ursan sivuilta samoin Revontulet. Sumua, tulta ja värien kirjoa on ihmisen elämä, taitekohtien antaessa syvyyttä eloon tyrskyissä ja tuulissa. Aina on asioilla tapana selvitä tavalla tai toisella ajan kuluessa.
"Ongelmallisia tilanteita yritetään useimmiten selvitellä ja vain toteamalla, että Orion on jo lounaisella taivaalla ja tulossa etelään, ei mikään ainakaan ratkea.
Taisitkin tarkoitta, että mitä näistä kaikinlaisista asioista puhumaan ja niitä miettimään, katsellaan vaan tähtitaivasta!"
Ajattelin vain sitä kuinka turvallista on, että edes tähdet kiertävät meitä loppumatonta rataansa - vai kiertääkö ne.
Albert
Aivan, kaakkoisella. En selittele:))
"Rigelistä länteen komeetta Machholz, huomasitko?"
En tullut sitä vieläkään katselleeksi. Taitaa näkyä jo paljain silminkin jonkinlaisena utuläiskänä. Tähtäilin enemmän tuohon Orionin vyön alapuolelle M43:n ja M42:n seutuville.
Albert
tarina, toisen naisen tähtisumusta ;)
*’Kun pojat olivat pieniä, oli meillä vessan seinällä sellainen suuri sininen kartonkitaivas’, nainen jutteli. ’Aina kun pojat onnistuivat pissaamaan pönttöön, saivat he liimata hopeatähden taivaalle. Olisi ihanaa tehdä sinulle samanlainen taivas ja joka kerta kun vedät käteen ja ajattelet minua, liimaisit tähden.’
Mies keskeytti naisen lauseen remahtamalla nauramaan. ’Seuraavaksi ehdotat, että keräisin kaiken, mikä minusta irti lähtee jääpalapusseihin ja pakastaisin, että voisit kylpeä spermassa. Olet mahdoton! Hemmetti. joskus kasaan ulos vannallisen sammakonkutua ja istutan sinut siihen.’
Teet läikkyivät ja kumpainenkin hekotti hervottomana. ’Ihana kutukylpy’, nainen kuiskasi ja suuteli miestä.*
Nauraa silmät tähtinä tuikkien:)))))))))))))
auuuu....
Ihan kuin Ladybondage42:n tekstiä
Kyllä minä nuorempana olisin listinyt ajatuksillani ja kirjoituksillani sen "toisen naisen" ja ihmetellyt, eikö meidän naisten pitäisi pitää yhtä tässä asiassa, ei päästää varattua miestä rakastumaan itseemme, eikä rakastua heihin - perheellisiin.
Mutta mutta...vuodet ovat kuluneet, elämä on opettanut monta asiaa. Yksi niistä asioista on ymmärrys. Ihmissuhteet on moniulotteisia, niihin liittyy niin paljon tunteita, kokonainen elämä. Kukaan ei ole enempää roisto kuin toinenkaan. Tilanteisiin vaan ajaudutaan, usein vahingossa, leikillään, pikku hiljaa, kokeillaan viattomasti, ja sitten huomataan olevansa rakastuneita.
Tunteet on niin vahvoja monilla ihmisillä, ettei niitä voi vastustaa järjellä. Järki ja tunteet - kaksi ihan eri asiaa.
se paha toinen nainen, ollut jo 28-vuotta. Nautin siitä vapaudesta jonka suhde minulle suo. Päivittäin olemme puhelin/sähköposti yhteydessä. Tapaamme epäsäännöllisen/säännöllisesti, ja kun tapaamme se on juhlaa. Suhteemme pysyy tuoreena ja mielenkiintoisena. Tänäänkin Hän ilmoitti viettävänsä joulun perheensä kanssa, mutta minun kanssa Uudenvuoden.
Rakastajasi teki hyvin kun "ilmoitti" sinulle hyvissä ajoin viettävänsä joulun perheensä kanssa, mutta Uudenvuoden sinun kanssasi.
Ilmoitukset on minun mielestäni hyvä tehdäkin ajoissa, eikä esimerkiksi vasta jouluaattona, jos tulee riitaa kotona ja on paikka mihin mennä "ymmärrettäväksi."
Muutenkin tuollainen käytäntö saattaisi olla hyvä, että naiset sopisivat keskenään sen miehen ...hm jakamisesta. Sulle, mulle jne.
Vappuna minä, pääsiäisnä sinä...
Kaikkein käytännöllisintä olisi mielestäni se että kaikki kolme viettäisivät juhlapyhät ja muutenkin aikaa yhdessä. Kumpikaan naisista ei olisi yksinäinen ja mies... Nyt taidettiinkin tulla koko asian ongelmallisempaan kohtaan!
Sankarillamme ei olisikaan enää kivaa! Aika outoa,mutta metsästäjäuros tuntisikin itsensä objektiksi ja se ei hänelle sovi, vai kuinka?
Näitä asioita on mukava miettiä ja yrittää löytää ratkaisumalleja, missä kukaan ei olisi onneton ja kärsisi, mutta ei se helppoa ole.
Luulen että tilannetta sivusta seuraava pystyy olemaan objektivinen ja ymmärtämään paremmin kuin sellainen jolla on mukana omat henkilökohtaiset intohimonsa ja tunteensa.
(tuo viimeinen,siksi,kun joku taas sanoo, ettei vanhapiika ymmärrä mitään)
eikö jo voitas vaihtteeks selevittee miten kahen miehen kanssa vois jakkoo nämä juhlanpyhät, onko kellää kokemukssii - odotan mielenkiinnolla vastauksia? Jotta löyttyykköön niin solitaarissii miehhii miten paljo.
Onpa teidän suhde pysynyt kauan koossa, eihän moni avioliittokaan pysy.
Minä olen ollut "toinen nainen" kohta 6 vuotta. Siis tuore tapaus sinun rinnallasi.
Tai en tiedä miksi nimitän itseäni, kun me molemmat ollaan naimisissa ja perheellisiä.
Mutta oli miten oli, nämä kuusi vuotta ovat olleet elämäni parasta aikaa. Joitakin asioita ei voi selittää, ja tämä suhde on sellainen.
Meillä on molemmilla ihan hyvä ja toimiva avioliitto, ja sitten tämä yhteinen suhde.
Vaikea selittää miksi näin on, se vain on. Me kumpikin tarvitsemme kaiken oman lisäksi tämän ulkopuolisen suhteen. Tämä on ehkäpä sitä, itä tälläkin palstalla on jauhettu, että aina järki ja tunteet ei käy yksiin. Eikä tarvitsekaan.
Olen tälläkin palstalla muutamaan otteeseen yrittänyt haastaa naisia keskustelemaan miesten väärin kohtelusta - onnistumatta.
Tässä asiassa joudun kuitenkin olemaan naisten kannalla: yksinäinen ihminen ei ole vastuussa kenellekään, mutta avioliitossa oleva on vallitsevan kristillisen moraalin mukaan vastuussa kumppanilleen.
Kokonaan toinen asia sitten on, että miehelle yksiavioinen suhde ei ole luontainen.
Kirjoitit aika hyvin. Mutta kuka sanoo, että naiselle yksiavioinen suhde on luontainen?
Onko se? Vai puuttuuko vain rohkeutta lähteä korjaamaan omaa elämää? Tyytyykö nainen vaan osaansa ja on hiljaa? Eikä uskallus riitä?
Tiedän monta naista, jotka kestävät juopottelevaa miestä, pettävää miestä, hakkaavaa miestä. Alistuvat vain. Onko se yksiavioisuus naiselle sittenkin vaan alistumista. Ajattelua: "Enhän minä mitään tarvitse elämääni, kun olen kerta papin edessä luvannut rakastaa.."
Miehen ja naisen geenit ovat sukupuolisen käyttäytymisen kohdalla lähteneet samasta prinsiipistä: oman perimän levittämisestä. Naaras saa - lajista riippuen - pentuja ehkä vain kerran vuodessa, uroksen mahdollisuudet ovat tässä suhteessa lähes rajattomat.
Naaraan geenit siirtyvät eteenpäin parhaiten, kun hän saa uroksen sitoutumaan pysyvästi pesueensa suojelijaksi tai ruokkijaksi. Uros taas levittää geenejään parhaiten saamalla jälkeläisiä mahdollisimman monen kumppanin kanssa.
Samasta lähtökohdasta siis tullaan eri käyttäytymismalleihin miehen ja naisen perimässä.
Sinulla ei ole mitaan syyta valittaa! Olet aivan tietoisesti ja ajatuksella aivan itse valinnut osasi. Kukaan ei edes ota sinun marttyyrin valituksia vakavasti!
Mikaan laki maailmassa ei kiella sinua muuttamasta suuntaa. Mutta se on sinun itse tehtava.
Suomi on vapaa maa, jos haluat kieria itsesaalissa ja itseinhossa sinulla on taysi vapaus tehda niin.
Sä olet niitä mustavalkoisia ihmisiä.
Suon ilomielin sulle omat mielipiteesi.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että aina näissä ihmissuhdeasioissa on paljon enemmästä kyse kuin oikeasta ja väärästä teosta. Eikö sinusta ole?
Tottakai on kyse monesta asiasta. Siksi meille onkin annettu aivot ajatella ja vapaus valita tekemisemme. Useat valitsevat tehda yhdella tavalla toiset toisella tavalla. Yhteista kummallekkin on se etta he jo valitesaan tietavat valintojensa seuraukset.
Siksi on niin vaikea ymmartaa miksi ihmeessa tietoisesti tehdaan valintoja joista ei seuraa muuta kuin ehka hetken aaaaah ...aaaaah... ja pitka-aikainen sydansuru ja epatietoisuuus. Tuon ah. aaaah.. hetken kun voi pitkittaa vapaan ihmisen kanssa pitkalla tahtaimella tulevaisuuteen. Tarpeeksi tarkkaan kun valitsee seuransa sita ei tarvitse karsia.
Seurustelin itseäni 10v vanhemman leskimiehen kanssa 4v ja lopetin suhteen. Syynä jakuva kiitostelu entisestä aviovaimosta ja kehuskelu
monen monista irtosuhteista sekä merellä että maalla.
Tunesin vaimon ja hän oli mitä suvaitsevaisin, aina hymyili, mies oli mukana kampaajallakin ja määräsi miten vaimon hiukset muotoillaan ja minkä värisiksi. Mies oli hänen suuri onnensa - rahaa kun oli ja on.
Sitten päivänä muutamana aukenivat minunkin silmäni, ei kait mies jolla on jatkuvasti ollut
useita suhteita samanaikaisesti,ymmärsin vihdoin en minäkään ole ainut tapaus hänen elämässä, joten vihelsin pelin poikki.Sanoin kylmästi, tiedät syyn miksi tämä on loppu, hanki niin paljon Viagraa ja Cialista että jaksat hoitaa kaikki muut suhteesi, hyvästi.
Marttyyrina seurasi mahtava ryypiskely, itsesäälissä kylpeminen, huono omatunto aviovaimoa
kohtaan ja Trinidaniin tyttöjen luokse matka.
Paha saa aina palkkansa joten en kadu sanojani.
Anteeksi pyytelyt eivät minuun enää tehoa, joten kuljemme omia teitämme.
Toiselle naiselle:Korkeintaan 6kk se eron haikeus kestää, mutta sitten seuraa todella tyytyväinen olo, sitä kannattaa harkita.
Oikein teit kun lopetit suhteen. Sinussa on luonteen lujuutta. Itse olen elänyt yli 30 vuotta avioliitossa, jossa mies pettää minkä ehtii. En tiedä miksi alennun tähän.
En todella tiedä. Ehkä siksi, että hän on ollut maailman paras isä lapsille ja huomaavainen aviomies. Ehkä siksi, että taloudellinen tilanteemme on hyvä. Ehkä siksi, että kuitenkin, kaikesta huolimatta rakastan häntä ja pelkään yksinäisyyttä. Vai rakastanko? En enää tiedä, mutta täällä olen edelleen. Alkuvuosien shokin jälkeen ei edes tunnu missään, vaikka hänellä on muita naisia. En välitä.
Varmaan minussa itsessänikin on ollut syitä miksi hän pettää.
Nyt joulua valmistelemaan taas..
Mites sitten kun minä olenkin "toinen mies"??
Minun naiseni on naimisissa, kahden lapsen äiti.
Minulla on samat elämänkuviot kuin "toisella naisella". Usein unohdetaan, että samat asiat voivat koskea myös miestä.
moni on juuri eron jälkeen,koska ei vielä osaa ottaa vakavasti mutta yksinkin olisi tyhjää.Kumma juttu mutta sitä ei pidä mitenkään huonona niin kauan kun ei aio mitään pysyvää.Mutta tulee aika kun erosta on toipunut,niin alkaakin miettiä-miksi?Usein toinen nainen haluaa lopettaa mutta mies ei!
miten joillekin miehille riittää ensimmäisiä ja toisia naisia, mutta sitten taas meitä miehiä on paljon sellaisiakin, joille ei riitä yhtään naista vuosikymmenien etsinnästäkään huolimatta.
Mikä ihme siinä on, että yksinäisetkin naiset tuppautuvat jollekin toiseksi naiseksi, vaikka pääsisivät yksinäiselle miehelle ensimmäiseksikin? Ja varmasti pidettäisiin kuin kukkaa kämmenellä.
Raamattukin tämän kertoo, että jolle paljon on (naista), sille lisää annetaan (naista) ja jolla mitään (naista) ei ole, siltä sekin vähä otetaan pois, mitä hänellä on.
Kertokaa siis, oi toiset naiset, miksi ette huoli sinkkuja vaan ukkomies sen olla pitää.
Olen funtsinut asian olevan näin:
Siinä on se kielletyn hedelmän maku ja ainahan se on ruoho vihreämpää aidan tosella puolella.
Rakastaja(tar) on sinut tavatessaan aina hyvällä tuulella ja osoittaa huomiotaan vain sinulle. (Kotonahan sitä huono tuuli puretaan.)
Kun ihminen rakastuu, hän vain rakastuu. Se on rakkautta ihmistä kohtaan, ei siihen onko hän vapaa vai varattu.
Minä uskon rakkauteen.
Niin, ihan samaa olen mietiskellyt naisena itsekseni ...sinkkuna eläneenä....niin koko aikuisikäni. Ei vaan satu kohdalle ei....ei ensimmäistäkään miestä, jonka kanssa olisi molemminpuolista tämä ihastus. Toiset saavat uuden heti kun toinen jättää, ja toisilla on niitä emsimmäisiä ja toisia ja komansia jne....monta yhtä aikaa. Jokuhan tässä mättää.
kuin tuolla jo aikaisemmin mainitsin niin olen ollut jo 28-vuotta toisena naisena. Jaksan toivoa ja odottaa, että hän joskus olisi omani. Olen ollut Hänelle uskollinen. Hän tietenkin "pettää" minua vaimonsa kanssa, mutta ei tietääkseni muiden kanssa.
Rakkaus ei katso eikä kysy vihkitodistuksia. Kun se tulee, niin se iskee takaraivoon eikä siinä ole järjellä mitään tekemistä. Sitä on RAKKAUS.
Minä en usko, että nainen voi olla 28-vuotta
uskollinen. Kyllä sinä aikana jo sattuu
niin paljon kiusauksia, että johonkin lankeaa.
Höpö höpö. Kyllä jengi lähtee tyhmiinkin provoihin mukaan.
mihin haluat! Mutta tämä on TOSI! Mies käy sen verran usein, ettei ole tarvetta hakea suhteita muualta. Ehkä sexsi ei ole elämässäni tärkeintä. Ystäviä tietysti on, niin mies- kuin naispuolisiakin.
olisi vapaa mies? Taidat olla NIITÄ Eevoja jotka tykkää syödä kiellettyä hedelmää. Sullahan oli jouluaattona nimipäiväkin. Onnea vaan!!! Pidä huolta käärmeestäsi:)
kiinnostaisi. Mies on aivan ihmeellinen. Pitää minusta huolta aivan kuin olisin hänen vaimonsa. Pisin aika mitä olemme olleet yhdessä on viikko. Käymme usein viikon lomalla ulko-sekä kotimaassa. Olemme yhteydessä päivittäin. Emme vaan asu yhdessä. Onnittelut tuli nyt väärään osoitteeseen, nimeni ei ole Eeva, mutta kiitos kuitenkin hyväähän Sinä vaan tarkoitit.