Pahimmat harjoittelupaikat terveysalalla?

Miksi opiskelijoita ei tulisi lähettää heikommin pärjänneisiin harjoittelukohteisiin? Sehän vastaa kuitenkin työelämän realiteetteja?

Karaist ja pärjää paskapaikassakin. Vanhan hoitajan neuvo !! Näin tulet pärjäämään kohtuullisesti loppuelämäsi ja voit olla ylpeä itsestäsi ;)).

Joo terveysalan harjoittelu on ihan villiä hommaa! Opiskelijoita lähetetään käytännön jaksoille niin kamaliin paikkoihin, että niihin ei pitäisi laittaa ensimmäistäkään opiskelijaa kiusattavaksi! Joissakin paikoissa opiskelijaparka ei saa säilyttää edes eväitään jääkaapissa. Mihinkä ne eväät pitäisi laittaa? Pitääkö olla syömättä ja juomatta 8 tunnin työpäivät??? Vai pitääkö raahata omaa minijääkaappia mukana???

Joissakin paikoissa ei saa kunnollista ohjausta tai ohjaajaa ei kiinnosta tippaakaan. Kun motivoitunut opiskelija saa elämäänsä ja työhönsä kyllästyneen ohjaajan, joka inhoaa opiskelijoita, niin mitä se tekee opiskelumotivaatiolle???

Yksi ohjaaja voi inhota opiskelijoita ja toinen ohjaaja on esimerkillinen kaikin tavoin. Ja jokaisesta harjoittelujaksosta annetaan arvostelu. Arvatkaas, jos ohjaajaa *****taa ohjata, millaisen arvioinnin opiskelijat tulevat saamaan??!!

Järkyttävää jälkeä tulee, jos sekä työpaikan huonot käytänteet että huono ohjaaja sattuvat samaan paikkaan. Meillä aikanaan oppilaskunta keräsi harkkakokemuksista tietoa. Ei ole huono ajatus laittaa verkkopalvelua, vaikkapa sairaanhoitajaliiton opiskelijatoimintaan sopisi minusta hyvin että jaetaan vertaiskokemuksia harjoitteluista, ja rekisteröityneinä käyttäjinä tietysti, ei nimettöminä. Muutenhan mätämunapaikat voi itse mennä sinne kehumaan itseään.

Huonoja paikkkoja kannattaa mielestäni välttää. Tuskin kukaan suuntautuu sille alalle hoitotyötä, missä häntä on kohdeltu huonosti, eli vaikuttaa kyllä usein loppuelämän.

Joissain paikoissa opiskelijalle huudetaan ja sanotaan vaan että opiskelija eikä puhutella nimeltä. Joissakin paikoissa opiskelija ei saa edes syödä samassa huoneessa kuin osaston henkilökunta. Kysy ylemmän vuosikurssin kokemuksia opilaskunnasta, tutor-opiskelija neuvoo.

Ei viitsi laittaa nettiin mustaa listaa, koska se jää tänne ikuisesti. Jos joku paikka on kauhee ja myöhemmin korjaa virheitä, niin se hyvä kehittämistyö menee sitten ihan hukkaan kun maine on mennyt ikuisesti.

Semmosen listan ehkä vois laittaa, että missä on ollut kivoja harjoittelupaikkoja.

Miksi hoitoalan opiskelijoita kohdellaan huonosti harjoittelussa? Onko eroa, onko ohjaaja nainen vai mies? Ovatko ikävät naiset ilkeitä vain naispuolisille harjoittelijoille ja mielin kielin miespuolisille?

Aiheesta voisi tehdä väitöskirjan ja ainakin opinnäytetöitä. Aineistoa löytyisi runsaasti ja hoitoalan kouluista saisi vapaaehtoisia haastateltavia.

Minun mielestä olisi parempi pohtia, mitä tehdään, kun harjoittelupaikassa on ongelmia.

Tuntuu jotenkin lähtökohtaisesti väärältä ajatella, että harjoittelupaikat ovat pahoja. Onkohan alan valinta silloin onnistunut?

Monesti se huonon harjoittelupaikan sijasta syy löytyykin peilistä. Oma asenne ratkaisee hyvin paljon ja se, mitä odottaa harjoittelulta. Olen kymmenen vuoden ajan ohjannut opiskelijoita ja on tullut nähtyä yhtä sun toista mielipidettä. Välillä oma osasto on ollut opiskelijan mielestä erittäin kannustava ja toivoo pääsevänsä tekemään sijaisuutta heti, kun on mahdollista, ja toisen mielestä niin huono paikka, ettei edes ilmesty harjoitteluun viimeisinä päivinä.

Monet eivät ymmärrä sitä, että opiskelijan saapuminen työyhteisöön on arkipäivää. Harjoittelupaikoissa ei ole vastassa ilotulituksia ja hurraa-huutoja, eikä opiskelijan harjoittelua pidetä osaston tärkeimpänä asiana. Työyhteisöt ovat tiiviitä, joten jos ulkopuolelta tullut vieras ihminen ei tee itseänsä tykö, niin ei kukaan ala monen viikon ajan ottamaan uutta ihmistä mukaan keskusteluun, kun tämä ei sitä itse tee. Monesti opiskelijat näpyttelevät puhelinta kahvitaukojen ajan, vaikka siinä olisi loistava hetki tutustua työtovereihinsa.

Toinen on työtehtävät. On toki nakittaviakin ohjaajia, mutta monesti myös unohdetaan perushoidon tärkeys ihmisen kokonaisvaltaisessa hoitamisessa. Halutaan tehdä niitä hienoja kivoja pikkukikkoja, eikä ihmisen vessatus ole yhtä niistä. Lääkehoito kiinnostaa, eikä eritteiden siivoaminen nyt ole mitenkään mediaseksikästä. Varsinkin harjoittelun alussa katsotaan se vankka perusosaaminen, niin opiskelija pitää itseään helposti "paskatöitä" tekevänä. Kyllä se ohjaajakin joutuisi ne tekemään, jos opiskelija ei siinä olisi.

Voisin jatkaa aiheesta vaikka kuinka, mutta kunpa tätä ketjua lukevat huomaisivat hieman ennen työharjoittelupaikan haukkumista miettiä, miksi minä en pitänyt paikasta, mutta toistakymmentä hoitajaa on viihtynyt siellä vuodesta toiseen.

Kuvittele tilanne: Jo 10 opiskelijaa on ollut terveysalan pakollisessa harjoittelussa paikassa X. Kukaan näistä 10:stä tyypistä ei ole viihtynyt paikassa X. Ohjaus on ollut kehnoa ja opiskelijoita on kohdeltu ilkeästi. Jokaisen palaute on negatiivista. Voiko paikassakin olla vikaa? Ja vika ei olekaan aina vain huonoissa opiskelijoissa ja heidän vinksahtaneissa asenteissaan???

Paikassa Z on ollut myös 10 opiskelijaa. Kaikki ovat viihtyneet paikassa Z ja opiskelijoilta saatu palaute on positiivista. Opiskelijoita on kohdeltu hyvin. Osa opiskelijoista tekee sijaisuuksia paikassa Z opintojen ohessa tai hakee valmistumisen jälkeen sinne töihin.

Onko paikoissa siis eroa? Vai valikoituvatko hyvät ja ahkerat opiskelijat paikkaan Z ja huonot ja laiskat opiskelijat paikkaan X???

Vanha keskustelu ,mutta vastaan kuitenkin

Itse olen samaa mieltä että jos joku harjoittelupaikka on sellainen että useat opiskelijat antavat siitä negatiivista palautetta niin pitäisi oppilaitoksen puuttua asiaan jotenkin ja ottaa asia puheeksi vaikka osastonhoitajan kanssa tai sitten vain tiputtaa kyseinen harjoittelupaikka pois listoilta.

Aikoinaan opiskelin hoitajaksi ja jouduin todella karseaa palvelukotiin harjoittelemaan. Minua kutsuttiin vain opiskelijaksi ja minkäänlaista ohjausta en saanut, vaikka sitä useaan otteeseen pyysinkin. Hoitsut tiesivät että tämä oli ensimmäinen harjoitteluni vanhustenhoidossa ja että minulla ei ollut mitään aikaisempaa kokemusta, mutta he olettivat että osaan jo kaiken.
Tästäkin sanoin useasti ja pyysin apua ja neuvoa johonkin,niin ei ketään kiinnostanut. Opettajan mielestä minulla on vain ns kankea alku .
Lopuksi ainoat asiat mitä minulle osoitettiin tehtäväksi oli tyyliin sänkyjen petaus, roskien ja pyykkien vienti sekä pöydän kanttaus ja syöttäminen. Niin ja tietenkin ns "hankalien" vanhusten vessaan vieminen .
Hoitsut olivat muutenkin todella tylyjä ja tiuskivat . Jos kysyin jostakin asiasta että saanko suihkuttaa tai tulla auttamaan jossakin , niin kukaan ei puhunut mitään. Aina kun kysyin että olisiko jotain mitä voisin tehdä ym niin aina vastattiin että " ei ole" tai " voisit keittää kahvit"

Näyttöviikolla ohjaaja ei tullut edes katsomaan miten suoriuduin ja kun kysyin miten minulla hänen mielestään menee ja olisiko jotain mitä voisin tehdä tai olla parempi , niin ohjaaja vastasi " ei ole mitään, hyvin sulla menee"

Arvioinnissa sitten ohjaaja haukkui minut lyttyyn. Olin kuulemma hiljainen, en tehnyt mitään enkä myöskään sovellu alalle koska en ole omatoiminen enkä itsenäisesti tee mitään.
Pääsin kuitenkin jaksosta läpi, tosin huonolla arvosanalla. Koululla sitten kuulin kaverilta ( oli harjoittelemassa palvelutalon toisessa kerroksessa) että nämä hoitajat olivat puhuneet minusta kaikkea paskaaa toisen osaston hoitajille. Kaverilla oli kyllä myös sama kokemus jaksosta kuin minullakin.
Itkuhan siinä meinasi päästä ja ajattelin että en halua opiskella enää koko alaa.
Opettajalle kerroimme sitten kaverin kanssa kokemuksistamme ja hän kertoi että tästä paikastas on tullut paljon huonoa palautetta opiskelijoilta, mutta mitään ei asialle ei tehty, koska siinä tuppukylässä ei ollut paljoa valinnanvaraa harjoittelupaikoista.

Että kokemus sekin

Jos sattuu ilkeä tyyppi ohjaajaksi, se pilaa harjoittelun kuin harjoittelun.

Osassa harjoittelupaikoista voisi myös miettiä, että olisiko sairaanhoitajaopiskelijalle tarjota muutakin hommaa kuin pesemistä, syöttämistä, eritteiden siivoamista ja vessatusta, Etenkin jos kyseessä on esim. kirurgisen hoitotyön harjoittelu tai sisätautiharjoittelu, joissa pitäisi jotain oppiakin.

Jos tuntuu, että ohjaaja muuten tekisi ne perushoitotyöt, kuten "opiskellutminäkin" kirjoitti, niin voisi miettiä sitä paikalllista työnjakoa sairaanhoitajan ja lähihoitajan välillä. Jos alkaa näyttää siltä, että useampi sairaanhoitajaopiskelija ei koe hommaa omakseen, ehkä silloin on sairaanhoitajan toimenkuvassa liikaa perushoitoa? - Tai jos hommiin riittää päteviä tulijoita, niin mikäs siinä ... mutta kannattaako lähihoitajan hommia teettää sairaanhoitajan palkalla?

Itse ainakin opiskelen lähihoitajasta sairaanhoitajaksi siksi, että pääsen tällä alalla parempiin hommiin ja saan ehkä joskus vielä oman huoneen.