Historiamme suurin HARHAANJOHTAJA eli oikea STRUTSI ...

Talvisodan historiaa on pengottu jo riittämiin.

Mutta kuka selvittäisi pankkikriisin ja laman taustat? Mitä Koivisto tiesi? Keitä hän mahdollisesti suojeli? Miksi hän ei pitänyt toimittajista?

Talvisodan veteraanit alkavat olla harvassa. Sen sijaan talouslaman veteraaneja on maa täynnä. Nämä laman veteraanit haluaisivat vastauksia kysymyksiinsä nyt, eikä vuonna 2054.

Tuo on pelkkä kylmänsodan voittajan valheellinen totuus, CIA ne "salaiset asiakirjat" on tietenkin sinne järkännyt. Amerikkalaisia soluttautujia oli huippukorkeissa neuvostoviroissa, ja näin heidän oli helppo työntää sinne väärennettyjä papereita.

Gorbatshoviakin salaa kiristetään ja kidutetaan Usan agenttien toimesta, jotta hän aina julkisuudessa esiintyessään ei kieltäisi Katynin murhia.

21.12.2004 kello 12.50 Matti Keränen , Salla.

LISÄÄ LINKKEJÄ SUUREN HARHAANJOHTAJAMME MAUNO KOIVISTON JUONISTA JA KUSETUKSISTA ...

http://groups.msn.com/Suomiparemmaksi/halonenjulistikoivistopaperitsalaisiksi.msnw

http://groups.msn.com/Suomiparemmaksi/koivistoheiluttitahtipuikkoa.msnw

http://groups.msn.com/Suomiparemmaksi/skandaalipresidentinlinnassa.msnw


http://groups.msn.com/Suomiparemmaksi/henkinenkansanmurhaonmuuttumassakansanmurhaksi.msnw

http://groups.msn.com/Suomiparemmaksi/tulonsiirronsekavuusnivertkokojrjestelm.msnw

Matti Keränen, Salla

Matti_Keranen kirjoitti 21.12.2004 kello 21:17

21.12.2004 kello 21.30 Matti Keränen , Salla.

OLEN TÄÄLLÄ OMALLA KESKUSTELUKETJULLA KOVIN SANOIN ARVOSTELLUT MAAMME SUOMETTUNEITA EDUSKUNNAN JA EU-PARLAMENTIN " PERS - KÄRPÄSIÄ " !

NÄITÄ " PERS - KÄRPÄSIÄ " KUN PITÄISI VIELÄ TITULEERATA MUKA SUOMEN EDUSTAJIKSI !

MUTTA MITÄ VIELÄ --- PIKEMMINKIN NE NÄYTTÄVÄT VALTAOSALTAAN OLEVAN SUUREN ITÄISEN NAAPURIMME EDUSTAJIA , VAIKKEI TÄMÄ MAA KUULUKAAN EDUSKUNTAMME EIKÄ EUROPARLAMENTIN ALAISUUTEEN ...

Mutta alla esittämäni sitaatti herättää monta kysymystä maamme suomettuneisuuden nykytilasta ! Ei se tauti nimeltään " Finnlandisierung " ole jäänyt minnekään 60 - 70 - luvuille vaan kukoistaa täyttä päätä maamme valtaapitävien keskuudessa !!!

Olemmeko vielä suomettuneita?

Kirjoittanut: K.K.Korhonen 25.11.2004 klo 12.50

Tämä nyt on niin tärkeä aihe, että näin täältä ”lomalla” ollessanikin se saa minut heittämään ainakin tämän yhden viestin.

Sata europarlamentaarikkoa on allekirjoittanut avoimen kirjeen, jossa arvostellaan kovin sanoin Vladimir Putinia ja muuta Venäjän nykyjohtoa siitä, että he ovat ilmoittaneet pitävänsä ”voiton päivä” juhlallisuutensa provokatiivisesti juuri toukokuun 9.päivänä, joka on EU:n päivä.

Nuo europoliitikot pitävät juhlaa osoituksena neuvostomiehityksen ja totalitaarisen kommunismin rikosten hyväksymisestä. Kirjeessä todetaan mm., että Venäjä on jatkuvasti vältellyt vastuutaan Neuvostoliiton naapurimaissaan tekemistä rikoksista ihmisyyttä vastaan. Tekstissä myös muistutetaan, että Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta sen hyökättyä Suomeen syksyllä 1939.

Otteita avoimesta kirjeestä:

”Haluamme esittää maailman johtajille, heidän valtioilleen ja asukkaille vakavan huolemme ja pyytää heitä huomaamaan suunnitelman todelliset tarkoitusperät. Pidämme tarpeellisena muistuttaa Baltian maiden sekä muiden Keski- ja Itä-Euroopan maiden traagisesta historiasta vuosina 1939-1991."

"Venäjän federaatio on Neuvostoliiton laillinen seuraajavaltio, mutta se on jatkuvasti vältellyt vastuutaan naapurimaissa tapahtuneista neuvostovaltion tekemistä rikoksista ihmisyyttä vastaan."

"Neuvostoliiton voitto oli erilainen kuin demokraattisen Euroopan voitto yhdessä Yhdysvaltojen kanssa, koska Neuvostoliiton valta-aseman myötä kokonaiset eurooppalaiset valtiot joutuivat vangin asemaan.”

Kirjeessä todetaan, että sama kohtalo oli varattu myös Suomelle.

"Totalitaarinen Neuvostoliitto avusti aktiivisesti natsi-Saksaa, joka valloitti suuren osan vapaasta Euroopasta. Neuvostoliito toimitti Saksan armeijalle ja sen sotilasteollisuudelle 18 ratkaisevan kuukauden ajan öljyä, ruokaa ja muita strategisia raaka-aineita”.

Tämä on ihan totta, minkä historiaan perehtyneet hyvin tuntevat, mutta muut sitä eivät tiedä meilläkään ja Neuvostoliitossa siitä vaiettiin täysin ja vaietaan yhä Venäjällä.

Helsingin Sanomien lukijat voivat lukea tuon jutun kokonaisuudessaan lehden A 6-sivulta. Siinä mainitaan myös avoimen kirjeen allekirjoittaneet suomalaiset europarlamentaarikot. Ne ovat: Ville Itälä, Pia-Noora Kauppi, Alexander Stubb ja Henrik Lax.

Sitten ihmettelevä kysymykseni: missä muut? Joukosta puuttuvat kaikki Keskustan ja SDP:n europarlamentaarikot. Käsittämätöntä! Niinkö vahvaa on vielä "suomettumisemme"? Ei kai sen luulisi ainakaan sitä arvostelleita demariedustajia sitovan. Eikö esim. Lasse Lehtinen ollut tietoinen tuosta kirjeestä? Vai teinkö virheen äänestäessäni häntä?

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000427&posting=22000000005512747

23.12.2004 kello 17.15 Matti Keränen , Salla.


KOIVISTON HISTORIALLINEN AJATTELU SISÄLTÄÄ
KESKENERÄISIÄ , VIRHEELLISIÄ TAIKKA VÄÄRIN
PERUSTELTUJA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ.

Analyysi armeijamme tilasta 1939 on täysin väärä.
Sen sijaan syytVenäjän suuriin menetyksiin Talvi-sodassamme ovat paremmin perustellut. Puhdistukset ja Stalinin hirmuhallinnon oikut.


Jukka Tarkka pohdiskelee Koivistoilmiötä...

Presidentti ajelehtii historiassa
Etelä-Suomen Sanomat, Kaleva ja Turun Sanomat 27.10.2004

Mauno Koivisto
ITSENÄISEKSI IMPERIUMIN KAINALOSSA
Mietteitä kansojen kohtalosta
Tammi 2004
214 sivua

Rima on aina korkealla kun emerituspresidentti kirjoittaa kirjan. Varsinkin kun hän on Mauno Koivisto, jolla on omaperäisen ajattelijan ja mielenkiintoisen sanailijan maine.

Taakka kasvaa kirjan ennakkomarkkinoinnista. Se lupaa suomalaisuuden erittelyä pohtimalla, millaiseksi kansallinen kohtalo olisi voinut muotoutua jos joissakin käännekohdissa olisi päätetty toisin kuin päätettiin tai historian onnenpyörä olisi jäänyt eri asentoon kuin se jäi.

Siitä syntyy odotus, että nyt olisi ehkä tulossa mittavaan valtiolliseen elämäntyöhön perustuva kansallisen historian näkemyksellinen synteesi. Sellaista eivät jättäneet Urho Kekkonen eikä J.K.Paasikivi. Heidän kirjallinen perintönsä on massiivisen yksityiskohtainen operatiivinen tilinpito tapahtuneesta.

Samoin voi käydä Koivistolle. Hänen vuosikymmen sitten julkaisemansa kaksi muistelmanjärkälettä ovat aivan omaa luokkaansa uuteen opukseen verrattuna. Mutta ne eivät ole historiallista suurstrategiaa vaan poliittista taktiikkaa.

Koivisto myöntää kirjansa jälkisanoissa, että ”toisinkin olisi voinut käydä”-teeman käsittelyyn jäi suunniteltua vähemmän aikaa ja tilaa. Kirja silti vaan tehtiin, ja tuntuu siltä, että vähän hammasta purren.



# Virta vie

Koivisto on paljon lukenut historian harrastaja. Hän valikoi tapauksia ja sattumuksia, jotka jostakin syystä ovat alkaneet häntä kiinnostaa ja innostaa. Mukana on paljon sellaista, joka ei suoranaisesti kytkeydy kirjan otsikon lupaamalla tavalla Suomeen.

Historia on kiintoisaa näinkin. Mukaan valikoituneet kokonaisuudet kertovat valitsijansa ajattelusta, vaikka hän ei valintojaan perustele. Ne ovat usein mukavaa luettavaa, sillä Koivistolla on silmää suurten draamojen erikoislaatuisille sivujuonteille.

Mutta silti, kirjan kokonaisuudeksi sitova jännite puuttuu. Ei siinä tietenkään ole mitättömyyksiä tai perättömyyksiä, mutta sen johtoajatus jää hämäräksi. Koivisto ajelehtii historian virrassa.

Kirjan keskeneräisyys näkyy siinäkin, että liitteitä on kolmisenkymmentä sivua, varsin epätasainen 16 dokumenttien kokoelma.

Liitteitä käyttävältä tekijältä odottaisi sitä palvelusta lukijalle, että hän selostaisi, miten niiden tiedot kuljettavat hänen ajatustaan. Liite antaa sitten lukijalle mahdollisuuden kokeilla samaa ajatuspolkua ja arvioida omin ehdoin tekijän johdonmukisuutta.

Koivisto ei tee tätä palvelusta. Hän pätkii selostustaan kehottamalla lukemaan liitteestä lisää. Muutenkin hajanaiselta tuntuva kirjakokonaisuus pirstoutuu entisestään.



# Ohi maalin

Koivistolla on varsin yksioikoinen selitys sille, että Suomi pysyi sotien välisenä aikana demokratiana, vaikka melkein kaikki muut samanlaisessa asemassa olleet eurooppalaiset valtiot ajautuivat diktatuuriin.

Koivisto kirjoittaa, että näin kävi, koska täällä ei ollut ”laajojen kansanjoukkojen syvää tyytymättömyyttä”, joka on diktatuuri luontainen kasvualusta.

Jotenkin kummallisesti hän katsoo ohi punaisen kansanosan katkeruuden. Sehän oli oikeastaan synkempääkin kuin vain ”syvää tyytymättömyyttä”, joskus aitoa vihaa. Sellainen jos mikä olisi diktatuurin kasvualusta, varsinkin kun viha oli aiheellista ja ymmärrettävää.

Juuri sen takia Suomen säilyminen demokratiana oli ilmiö, joka tarvitsee Koiviston esittämää paremman selityksen. Taustaa voisi ehkä hakea suomalaisten henkisestä perinteestä, joka puuttui diktatuuriin ajautuneista maista.

Täällä demokratialla oli jo juuret toisin kuin muissa ensimmäisessä maailmansodassa itsenäistyneissä maissa. Suomessa vaikutti ainakin autonomian ajoilta periytynyt lähes sokea usko lain ja oikeuden voimaan. Se näkyi esimerkiksi siinä, että työväenliikkeen johtoon noussut sosiaalidemokraattinen puolue pysyi parlamentarismin kaidalla tiellä.

Nämä tekijät voittivat sisällissodasta nousseen ”syvää tyytymättömyyttä” vahvemman vihan ja torjuivat diktatuurin.

Toinen kummalliselta kuulostava väite on Koiviston arvio Suomen puolustusvoimain tilasta talvisodan alkaessa.

Hänen mukaansa kaikki oli tehty, mikä voitiin, ja armeija oli tärkeimmiltä osiltaan hyvässä kunnossa: jalkaväkiaseistusta oli parannettu, taktiikkaa ja liikkuvuutta kehitetty. Koivisto ei kuitenkaan arvioi tykistön, panssariaseen ja –torjunnan eikä ilmavoimien tilaa, ja jättää siis pääasian huomiotta.

Koiviston pohdinta Moskovan rauhan väistämättömyydestä ja viisaudesta on niin monipolvinen, että sen sisältö ei ihan heti aukea.

Hän kirjoittaa, että vaihtoehtoinen tapahtumakulku olisi ”myös Suomen osalta ollut johonkin mittaan hahmoteltavissa”, mutta ei selosta, mitä ne vaihtoehdot olivat ja mistä tekijöistä ne hahmottuisivat.



# Täysosumia

Koivisto käsittelee harvoin nähdyllä tavalla sitä, miten Stalinin upseeripuhdistukset vaikuttivat talvisodan lopputulokseen. Neuvostoliiton sodanjohto oli taitamattomissa käsissä, kokemusta ei ollut ja sotaa johdettiin kaukaa takaa korkeista esikunnista.

Koiviston havainto on terveellinen. Ei sodan lopputulokseen sentään vaikuttanut pelkästään puolustajan taitavuus vaan myös hyökkääjän taitamattomuus.

Koivisto haeskelee taustoja myös Stalinin toiselle puhdistusaallolle 1940-luvun lopulla, silloin hän tuhosi Leningradin alueen koko poliittisen johdon. Koivisto soveltaa markkinatalouden filosofiaa valtapolitiikkaan.

Sodan aikaisessa piiritetyssä kaupungissa syntyi yhteiskunta- ja talousilmasto, joka ei sopinut oikeaoppisuuden totuuksiin. Kun tavaraa oli vähän, mutta rahaa normaalisti, markkinat alkoivat toimia. Syntyi paikallinen inflaatio, jollaista sosialismin pyhien kirjoitusten mukaan ei voi olla, mutta siihen puolueen oli vaan pakko sopeutua.

Vainoharhainen Stalin ehkä ajatteli, että piiritysajan kokemukset vaikuttaisivat Leningradin puolustuksen sankarien toimiin vielä sodan jälkeenkin. Hei olivat potentiaalisesti sekä Stalinin kilpailijoita että vääräoppisia. Sellainen oli niissä oloissa huono yhdistelmä.

.

http://personal.inet.fi/koti/jukka.tarkka/Ryhma-Koivisto.htm

25.12.2004 kello 14.35 Matti Keränen , Salla.

Tässäpä on vielä oivallinen kokoelma linkkejä
" SUUREN HARHAANJOHTAJAMME , STRUTSIMME JA REHELLISIN KASVOIN VALEHTELIJAN " ex presidentti Mauno Koiviston kuolemattomista uroteoista Suomen Säästöpankkiryhmän teurastajana.

Sorry vaan , " Suuri Harhaanjohtajamme " !
Samalla kun teurastettiin säästöpankit luhistui myös kokonaan niin sanottu " Punapääoma " linnakkeineen , kuten Koiviston entinen työpaikka Tyäväen Säästöpankki. Siinä taisikin mennä lapset myös pesuvesien mukana.

Mihinkähän se Koivisto unohti niin sanotun " Norjan mallin " lahdatessaan suomalaista yritystoimintaa ???

http://www.nettisanomat.com/1999/11/18/n9916pankit2.htm

http://www.nettisanomat.com/1999/11/18/n9916pankit2.htm#maunok

http://www.nettisanomat.com/1999/11/18/n9916pankit.htm

Jospa kaikki hyvin erityiset pyrkimyksetkin olivat perimmäiseltä tarkoitukseltaan rauhaa rakentavia :) Voisiko koskaan miessukupolvi miettiä syvään ja hiljaa itsekseen muuta vaihtoehtoa kuin rauhan rikkominen ?:)

MATTI KERÄNEN!

Matti-Keranen kirjoitti 29.12.2004 KELLO 20:11


29.12.2004 kello 13.15 Matti Keränen , Salla.

Matti Keränen Salla

Onkohan nyt esimerkiksi tämäkin juttu sekoilu-juttu vaiko vallan muuta ?

Arvoisat lukijani tällä palstalla ! Olen pitkin kulunutta vuotta voimakkaasti arvostellut palstalla jippii.fi - Forum - Armeija valtakuntamme ylimmän johdon onnetonta , diletanttimaista ja harhaanjohtavaa asennetta maamiinakysymyksessä...

Nyt sitten paljastuukin valtakuntamme nykyisen ykköshenkilön häikäilemätön opportunismi. Hän myy yksinkertaisesti maamme elintärkeät edut ja puolustuskykymme omien mahdollisten YK - virkojensa saamisen toivossa !

Todella törkeätä opportunismia kun verrataan esim. presidenttiemme Ryti ja Mannerheim panoksiin toisessa maailmansodassa.

ME TARVITSEMME KIPEÄSTI MAAMIINOJA ! SAARIVALTIOILLA USA JA ENGLANTI KUN EI OLE TÄLLAISIA TURVALLISUUSTARPEITA !

Matti-Keranen kirjoitti 15:33 ilmianna asiaton viesti

vastaa

27.12.2004 kello 15.45 Matti Keränen , Salla.

TÄSTÄPÄ LÖYTYY VASTAUS " SUUREN HARHAANJOHTAJAMME " MAUNO KOIVISTON USKOLLISEN ASEENKANTAJAN " MUUMI - MYYRÄ - MAMMAN " ELIKKÄ PRESIDENTTI HALOSEN PERIN JÄRJENVASTAISEEN POLITIIKKAAN MAAMMEPUOLUSTUSKYKYMME PALJAAKSIRIISUMISESSA !

" MUUMI - MYYRÄ - MAMMAMME " KUN EI OLEKAAN VASTOIN AIEMPIA LUULOJANI PERVO ARMEIJAMME ALASTOMAKSIRIISUJA. HÄN ON PALJON PAHEMPAA LAATUA... TOTAALISEN HÄIKÄILEMÄTÖN OPPORTUNISTI ! RIISUU MAAMME PUOLUSTUSKYKYÄ PÄÄSTÄKSEEN JOHONKIN TURHANPÄIVÄISEEN YK - VIRKAAN !!!

YLE Mobiiliuutiset

Tutkija: Halonen tähtää YK-tehtäviin
Julkaistu 26.12.2004, klo 06.03. Päivitetty klo 06.07

Politiikan tutkija, valtiotieteen professori Göran Djupsund arvelee presidentti Tarja Halosen hylkäävän mahdollisen jatkokauden ja pyrkivän YK:n johtotehtäviin.

Djupsund arvioi STT:n haastattelussa, että Halosen tähtäimessä on YK ja sen piirissä viime kädessä pääsihteerin tehtävä.

Maailmanjärjestön nykyisen pääsihteerin Kofi Annanin toimikausi päättyy vuoden 2006 lopussa. Suomessa pidetään presidentinvaalit saman vuoden alussa.

Åbo Akademissa vaikuttava Djupsund tulkitsee Halosen globalisaatiota ja jalkaväkimiinoja koskevien näkemysten sekä presidentin varovaisen suhtautumisen nopean toiminnan joukkoihin olevan osoitus kiinnostuksesta siirtyä kansainvälisiin tehtäviin.

Hänen mukaansa presidentin ja hallituksen välillä on myös selviä linjaeroja, vaikka pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) on kiistänyt asian. Halosen linjan Djupsund arvioi sopivan paremmin maailmanyhteisön ajatteluun.

Halonen ei toistaiseksi ole kertonut kantaansa asettumisesta ehdolle toiselle kuusivuotiskaudelle. SDP:n puoluevaltuusto pohtii ehdokaskysymyksiä maaliskuussa, ja Halosen mahdollinen ilmoitus saattaisi tulla sen jälkeen.

STT

Matti Keränen Salla
Luottamus kirjoitti 11:05 ilmianna asiaton viesti

vastaa

Herra, me rukoilemme, että johdatat seuraavat presidentinvaalit Suomen parhaaksi.

Tiedote: 29.12.2004, julkaisuvapaa

30.12.2004 kello 13.45 Matti Keränen , Salla.

Arvoisat lukijani ! Minua ihmetyttää oikein suuresti Suomen meppien laiska osallistuminen seuraavaan listaan ! Ilmeisesti Harhaanjohtajillamme on sielläkin oikein enemmistöedustus vai kuinka ?

Löysin sieltä vain kolme ( 3 ) meppiämme.
Tietääkseni niitä on siellä 12 kappaletta. Mitähän meidän meppimme oikein pelkäävät , kun kyyristelevät tässäkin asiassa ?

Puuttuvat nimet tältä listalta jatkavat Finnlandisierungin eli Suomettuneisuuden kunniakkaita perinteitä kyyristelemällä , pakoliemalla , vaikenemalla ja antamalla muulle maailmalle signaalia siitä , että Suuri Sovjetti on kohdellut meitä helläkätisesti vuosina 1939 - 1945 !!!

Missä olivat kepun , demarien , vasemmistoliiton edustajat - vai oliko siellä yhtään heidän nimiään ???

Meitä pienempien eteläisten naapuriemme edustajia löytyi tältä listalta kasapäin ! Eikö siis todellakaaan toisen maailman sodan yhden pääpkarin - Neuvostoliiton - tekemisissä ole ollut maallammme moitteen sijaa. Kovin vain kyyristellään edelleenkin Moskovan suuntaan ! Oikein hävettää meikäläisten paskahousujen puolesta Brysselissä !!!

http://prokarelia.net ProKarelia
[email protected]

Lähetämme kohteliaimmin tiedoksenne 100 1
huolestuneen EU-parlamentin jäsenen
totalitaristisen kommunismin juhlintaan
liittyvän kirjeen. Toivomme, että asiasta
ryhdyttäisiin käymään varsinaista keskustelua.



100 1 MEPIN AVOIN KIRJE

Strasbourg, marraskuu 2004
Euroopan Parlamentin jäsenten avoin kirje maailman valtioiden johtajille ja ihmisille

Venäjän Federaation presidentti, Vladimir Putin, on kutsunut maailman maiden johtajat kokoontumaan Moskovaan 9. toukokuuta 2005, juhlimaan sitä päivää, kun Neuvostoliitto, jota silloin johti J. Stalin, juhli voittoaan Euroopassa toisen maailmansodan päättyessä.

Neuvostoliiton voitto erosi demokraattisen Euroopan voitosta, joka saavutettiin USA:n kanssa liitossa, koska sen seurauksena Neuvostoliitto dominoi kokonaisia eurooppalaisia maita, joista tuli tehokkaasti ”vankivaltioita”. Euroopan mukaan sota Natsi-Saksaa kanssa loppui 8. toukokuuta.

Venäjän Federaatio on Neuvostoliiton laillinen seuraajavaltio, mutta se on jatkuvasti vältellyt vastuutaan niihin rikoksiin, joita Neuvostovaltio teki ihmisyyttä ja naapurivaltioitaan kohtaan. Todellisen historian asiayhteydessä ehdotettu korkean tason tapahtuma 9. toukokuuta 2005 Moskovassa ei merkitse toisen maailmansodan loppumista, vaan paremminkin Neuvostovalloitusten ja totalitaarisen kommunismin rikosten hyväksymistä.

Ymmärrämme, että Euroopan Unionille on tärkeää pitää hyvä suhde naapuriinsa, Venäjän Federaatioon. Kumarramme päämme syvästi kunnioittaen kaikkien toisen maailmansodan uhrien edessä. Historian tosiasioita ei kuitenkaan voida kieltää.

Toinen maailmansota toteutui sen jälkeen, kun totalitaarinen Neuvostoliitto solmi sarjan sopimuksia Natsi-Saksan kanssa. Totalitaristinen Neuvostovaltio aktiivisesti avusti Natsi-Saksaa valloittamaan suurehkon osan vapaata Eurooppaa toimittamalla Saksan armeijalle ja sen sotateollisuudelle 18 kriittisen kuukauden aikana öljyä, ruokaa ja muita strategisia raaka-aineista.

Samanaikaisesti yhteistyössä Natsi-Saksan kanssa, Neuvostovaltio toteutti aggressioita Puolaa, Suomea, Viroa, Latviaa, Liettuaa ja Romaniaa vastaan. Suomea vastaan kohdistuneiden aggressioiden seurauksena Neuvostoliitto erotettiin Kansainliiton jäsenyydestä.

On yhä tärkeämpää, että kaikki toiseen maailmansotaan osallistuneet maat, joista kaikkein merkittävin on Saksa, ovat uudelleenarvioineet tämän historiajakson; mutta Venäjän Federaatio ei seuraa tätä uudelleenarvioinnin tietä, eikä ota kriittistä kantaa Neuvostoliiton harjoittajamaan epäinhimilliseen ulkomaiseen ja kotimaiseen politiikkaan.

Haluaisimme osoittaa puheemme maailman johtajille, heidän valtioilleen ja asukkailleen ilmaistaksemme vakavan huolemme ja pyytääksemme heitä katsomaan presidentti Putinin suunnitelman 9. toukokuuta 2005 –tapahtuman todellisiin poliittisiin tarkoituksiin. Meidän tulee ottaa huomioon Venäjän Federaation harjoittama nykyinen kotimainen ja ulkomainen politiikka. Koemme välttämättömäksi muistuttaa jokaiselle Baltian maiden ja muiden Keski- ja Itä-Euroopan maiden traagisesta historiasta vuosina 1939-1991. Läpi koko tämän ajanjakson mikään ei estänyt Neuvostoliittoa toteuttamasta totalitaristisen kommunismin rikoksia.

On tärkeää, että hallituksen johtajat vastatessaan presidentti Putinin kutsuun, tekevät yhtälailla selvän eron sankaruuden kunnioittamisen ja sotilas- ja siviiliväestön uhraamisen välillä, ja tekevät eron Baltian maiden laittomaan valtaukseen ja Keski- ja Itä-Euroopan pakko-alistamiseen.

Kunnioittavin terveisin

Euroopan Parlamentin jäsenet:

1. Christopher J. P. Beazley
2. Tunne Kelam
3. Aldis Kušķis
4. Vytautas Landsbergis

5. Michael Gahler, Germany
6. Alfred Gomolka, Germany
7. Rihards Pīks, Latvia
8. Jacek Emil Saryusz-Wolski, Poland
9. Ģirts Valdis Kristovskis, Latvia
10. Inese Vaidere, Latvia
11. Roberts Zīle, Latvia
12. Jonathan Evans, United Kingdom
13. Martin Callanan, United Kingdom
14. Daniel Hannan, United Kingdom
15. Barbara Kudrycka, Poland
16. Filip Andrzej Kaczmarek, Poland
17. Małgorzata Handzlik, Poland
18. Jan Olbrycht, Poland
19. Markus Ferber, Germany
20. Guntars Krasts, Latvia
21. Piia-Noora Kauppi, Finland
22. Armando Dionisi, Italy
23. Gunnar Hökmark, Sweden
24. Anders Wijkman, Sweden
25. Ursula Stenzel, Austria
26. Georgs Andrejevs, Latvia
27. Richard Seeber, Austria
28. Jürgen Schröder, Germany
29. Andreas Schwab, Germany
30. Valdis Dombrovskis, Latvia
31. Gitte Seeberg, Denmark
32. Ioannis Kasoulides, Cyprus
33. Jerzy Buzek, Poland
34. Carlos Coelho, Portugal
35. Avril Doyle, Ireland
36. Ari Vatanen, France
37. Jacques Toubon, France
38. Charles Tannock, United Kingdom
39. Zbigniew Zaleski, Poland
40. John Purvis, United Kingdom
41. Reinhard Rack, Austria
42. José Ribeiro E Castro, Portugal
43. Zuzana Roithová, Czech Republic
44. Sérgio Marques, Portugal
45. Daniel Varela Suanzes-Carpegna, Spain
46. Simon Busuttil, Malta
47. Vasco Graça Moura, Portugal
48. Hartmut Nassauer, Germany
49. John Bowis, United Kingdom
50. Roger Helmer, United Kingdom
51. João de Deus Pinheiro, Portugal
52. Bernd Posselt, Germany
53. Ville Itälä, Finland
54. Thomas Ulmer, Germany
55. Ruth Hieronymi, Germany
56. Duarte Freitas, Portugal
57. Henrik Lax, Finland
58. Ingo Friedrich, Germany
59. José Albino Silva Peneda, Portugal
60. Luís Queiró, Portugal
61. Ioannis Varvitsiotis, Greece
62. Alexander Graf Lambsdorff, Germany
63. Jean Spautz, Luxembourg
64. József Szájer, Hungary
65. Pál Schmitt, Hungary
66. László Surján, Hungary
67. Laima Liucija Andrikienē, Lithuania
68. Danutē Budreikaitē, Lithuania
69. Eugenijus Gentvilas, Lithuania
70. Šarūnas Birutis, Lithuania
71. Jolanta Dičkutē, Lithuania
72. Ona Juknevičienē, Lithuania
73. Arūnas Degutis, Lithuania
74. Aloyzas Sakalas, Lithuania
75. Rolandas Pavilionis, Lithuania
76. Gintaras Didžiokas, Lithuania
77. Margarita Starkevičiūtē, Lithuania
78. György Schöpflin, Hungary
79. András Gyürk, Hungary
80. Kinga Gál, Hungary
81. Elmar Brok, Germany
82. Karl-Heinz Florenz, Germany
83. Mathieu Grosch, Belgium
84. Robert William Sturdy, United Kingdom
85. Csaba Őry, Hungary
86. István Pálfi, Hungary
87. Edward H.C. McMillan-Scott, United Kingdom
88. Zsolt László Becsey, Hungary
89. Alojz Peterle, Slovenia
90. Timothy Kirkhope, United Kingdom
91. Filip Adwent, Poland
92. Werner Langen, Germany
93. Toomas Savi, Estonia
94. Anna Záborská, Slovakia
95. Árpád Duka-Zólyomi, Slovakia
96. Andres Tarand, Estonia
97. Antonio López-Istúriz White, Spain
98. Jaime Mayor Oreja, Spain
99. Miroslav Mikolášik, Slovakia
100. Albert Jan Maat, the Netherlands
Lisäksi: Alexander Stubb, Finland

http://prokarelia.net
[email protected]

Matti Keräsen viittaus salaperäisestä Koiviston konklaavista löytyy osoitteesta:

http://www.promerit.net/koiviston.oikeuspolitiikka.html

02.01.2005 kello 10.10 Matti Keränen , Salla.

SUUREN HARHAANJOHTAJAMME LAITTOMUUKSIEN HUIPPUA:

Paljon kiitoksia nimimerkille " KKs " linkkisel-
vebbyksestänne ! Minulla oli kyllä tämäkin linkki tiedossani. Mutta tarjotaanpa sisältö kaikille lukijoilleni ...


Presidentti Koiviston oikeuspolitiikan tuhoisat vaikutukset oikeuslaitoksen ja koko virkakunnan toiminnan legitimiteettiin - Rikkoiko Tasavallan Presidentti Suomen perustuslakia ?
muut sivut

Konklaavi Linnassa 6.5.1992

Asiakirjat määrätty salaiseksi

Koiviston haastattelu 21.8.1992

Lukijalle

Mauno Koivisto "Kaksi kautta":
Kotikaupunkini Turun ruotsinkielisen yliopiston, Åbo Akademin, valtio- opin professori Sven Lindman lähetti minulle vuonna 1975 eripainoksen mietteistänsä Presidentin asema ja perustuslakiuudistus. Tämän eripainoksen päälle hän oli käsin kirjoittanut tekstin, joka suomeksi kuuluu seuraavasti.

"Kun tässä eräänä päivänä väittelin Merikosken kanssa sanoin, että pitää ajatella tulevaisuutta. Jos esimerkiksi entinen oppilaani Mauno Koivisto valittaisiin presidentiksi, niin hänelle minä soisin vähän todellista valtaa."

1. Johdanto

Käräjätuomari Jussi Nilsson:
"Suomessa on tuomioistuinten ja muiden virastojen organisaatiorakenteita ja johtamisjärjestelmiä yhtenäistetty, lisätty päällikkötuomarien johtamisvaltuuksia tuomioistuinten sisäisessä toiminnassa ja asetettu päällikkötuomarit hallituksen edustajiksi eräisiin suurimpiin tuomioistuimiin. Tällä tavoin on maan tuomioistuinlaitos liitetty yhä kiinteämmin osaksi kokonaisvaltaisesti ohjattavaa valtionhallintoa ja sitä kautta tuomarikunta organisoitu muun virkakunnan tavoin toimimaan poliittisen valtaeliitin johdon ja valvonnan alaisuudessa." (Lakimiesuutiset maaliskuu 2002)

Suomen perustuslaki (Suomen Hallitusmuoto 17.7.1919/94) 2§:
Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.
Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta yhdessä tasavallan presidentin kanssa. Ylin toimeenpanovalta on uskottu tasavallan presidentille. Sen ohessa on valtion yleistä hallitusta varten oleva valtioneuvosto, johon kuuluu pääministeri ja tarvittava määrä ministereitä.
Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimmässä oikeusasteessa korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.

2. Presidentti Koiviston oikeuspoliittinen seminaari - "Koiviston konklaavi"

Presidentti Mauno Koivisto järjesti 6.5.1992 Linnassa oikeuspoliittisen keskustelutilaisuuden, jonka teemoina Korkeimmasta oikeudesta 26.5.2002 saadun tiedotteen mukaan olivat ( 1 ):
1. Tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus sekä
2. Tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu.

Tilaisuuteen oli kutsuttu presidentin, presidentin rouvan ja kanslian johdon lisäksi tuomioistuinten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajia, kaikkiaan kolmisenkymmentä henkilöä.

Tilaisuuden luonnetta ja sisältöä koskevaa spekulointia ei ole omiaan vähentämään se seikka, että kun tilaisuuden nimenä oli oikeuspoliittinen keskustelutilaisuus, osallistujien joukossa ei ollut lainkaan poliittisen kentän, eduskunnan ja valtioneuvoston edustajia, joista ainakin pää- ja oikeusministerin olisi voinut olettaa olevan paikalla.

Toinen huomionarvoinen seikka on se, että tuomioistuinlaitosta edustivat Korkeimman oikeuden presidentti ( Heinonen ) ja kolme oikeusneuvosta ( Tulokas, Taipale, Lindholm ), Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti ( Hallberg ), mutta alemmista tuomioistuimista oli ainoastaan viisi edustajaa.

3. Professori Heikki Ylikangas: Koivisto painosti Korkeinta oikeutta

Professori Ylikankaan vastauksen ( 2 ) mukaan "tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja - mikäli mahdollista - mukaan kutsuttujen henkilöiden arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa."

Ylikankaan vastaus jatkuu: "Koivisto puolsi kantaa, jonka mukaan pankeilla pitäisi olla oikeus yksipuolisesti nostaa lainakorkoa. Korkeimman oikeuden presidentti Heinonen oli kuitenkin teettänyt lainanottajan oikeuksia puoltavan päätöksen KKO:ssa ennen kokousta, mistä Koivisto oli selvästi näreissään."
- Kyseinen KKO:n päätös oli annettu 3.4.1992 ( KKO:1992:50 ) eli noin kuukautta aikaisemmin.

Ylikankaan loppupäätelmä kuului: "Tilaisuus ymmärtääkseni vahvisti Koiviston asemaa suhteessa juristeihin. Hänen mahdollisia nuhteitaan pelättiin. Koivistoa siis myötäiltiin enemmän pelosta kuin uskosta tämän argumenttien oikeudelliseen pätevyyteen."

4. Professori Jukka Kekkonen: Koiviston painostus vaikuttaa yhä

Professori Jukka Kekkonen vastasi tilaisuutta koskevaan tiedusteluun lähettämällä oman puheenvuoronsa käsikirjoituksen ja liitti siihen omakätisen lyhyen saatekirjoituksen. Puheenvuoro on oikeustieteilijän kannanottona erittäin merkittävä, koska siinä tuodaan julki huoli siitä, miten oikeuslaitoksen tulisi toiminnassaan ja tuottamissaan ratkaisuissa noudatella kansalaisten oikeustajua - "millainen kuva kansalaisilla on oikeuslaitoksesta"

Professori Kekkosen kirjoitus osoittaa, kuinka jo 1990-luvun alussa osa oikeusoppineista oli huolissaan Suomen oikeuslaitoksen legitimiteetistä: "tuomioistuinlaitoksen legitimiteetti ei ole niin korkea, kuin esimerkiksi lakimiesten piirissä on totuttu ajattelemaan…" ja "…legitimiteetin suunta on pikemmin aleneva kuin nouseva."

Professori Kekkonen jatkaa saatekirjoitustaan seuraavasti: "Olen itse valmistautunut "puolustamaan" sitä näkökantaa, että TP:n lausumat ja muut mielenilmaisut faktisesti vaikuttavat oikeuslaitoksen toimintaan ( "tiedostamattoman" tason kautta vähintäänkin ).
( TP = Tasavallan Presidentti, kirj.huom. )

5. Oliko "Koiviston järjestämä tilaisuus Korkeimman oikeuden käskytystilaisuus ?

Miksi keskustelutilaisuus järjestettiin, kun pankkien yksipuolisen koronnoston kieltävä KKO:n päätös oli jo tehty kuukautta aikaisemmin. Oliko tilaisuus tarkoitettukin tuomioistuinten toiminnan arvostelutilaisuudeksi ja evästykseksi tulevia päätöksiä silmälläpitäen - oliko se käskytystilaisuus?

Suomalaisessa hallintojärjestelmässä tasavallan presidentin mielenilmaisuilla on ollut perinteisesti erittäin suuri vaikutus koko virkamieskunnan toimintaan - presidentin haukkuja on pelätty yli kaiken. Kuten professori Jukka Kekkonen tätä virkamiesten ajatusmaailmaa kuvaa: "tiedostamattoman" tason kautta vähintäänkin."

6. Tilaisuus oli salainen, miksi?

Kun tilaisuuden luonnetta ja sisältöä koskevia pöytäkirjoja tiedusteltiin Tasavallan presidentin kansliasta, ilmoitettiin sieltä, että asiakirjoja ei luovuteta:

TP-kansliaesittely no 3/30.07.2002

Presidentti Mauno Koiviston pyynnöstä päätän ja määrään, että presidentintoimen hoitamisen kannalta välttämättömän luottamuksellisuuden suojaamiseksi…pyyntöön saada jäljennökset presidentti Mauno Koiviston Linnassa 6.5.1992 järjestämään oikeuspoliittiseen keskustelutilaisuuteen liittyvistä asiakirjoista ei suostuta.
Tarja Halonen
Tasavallan Presidentti

Miksi tilaisuus salattiin, ja edelleen salataan poliitikoilta ja kansalaisilta?

7. KKO:n päätöksistä on todettavissa, että oikeudenkäytön linjaus muuttui Koiviston pitämän tilaisuuden jälkeen pankkeja suosivaksi

Tosiasia on, että suomalaisen oikeuslaitoksen toimintailmapiiri muuttui ratkaisevasti tilaisuuden jälkeen: ennen päivämäärää 6.5.1992 KKO:n antamat ratkaisut pankin ja yksityisasiakkaan välisissä riitakysymyksissä olivat pääsääntöisesti myönteisiä pankin asiakkaan kannalta: heikomman sopijaosapuolen turvasta huolehdittiin, kuten tuomarin ohje, oikeustoimilaki ja sopimusoikeus edellyttävät.

Tällaisia päätöksiä ovat mm. KKO:1992:50, KKO:1991:151, KKO:1990:73 ja KKO:1991:75. Viimeksi mainituissa kahdessa päätöksessä KKO jopa linjasi yleisvakuutta siten, että yleisvakuuden sitovuus ei enää ollutkaan rajoittamaton. Päätösten seurauksena eduskunta joutuikin säätämään yleisvakuuden sitovuutta rajoittavan lainkohdan ( KK 10:15-16 ).

Päivämäärä 6.5.1992 muodostaa vedenjakajan: "Koiviston konklaavin" jälkeiseltä ajalta KKO:n sivuilta löytyneistä kuudesta ( 6 ) päätöksestä pankki selviytyi voittajaksi puhtaasti luvuin 5 : 1 . Päätösten numerot ovat KKO:1994:55. KKO: 1995:56, KKO:1995:157, KKO:1997:104, KKO:1999:9 ja KKO:1999:14.

Selvimmin KKO:n toimintalinjauksen muutos tulee esille päätöksessä KKO:1997:104, jossa KKO:n päätöksen lyhennelmän mukaan "Pankin katsottiin lainan ehtojen mukaisesti olleen oikeutettu korottamaan lainan korkoa muulloinkin kuin peruskoron muuttuessa" . KKO:n päätöksen perustelutekstissä ei mainittu Koiviston konklaavissa käsiteltyä päätöstä KKO:1992:50, jonka mukaan pankilla ei ollut oikeutta yksipuoliseen koronnostoon.

Oli erittäin merkittävää, että käräjäoikeus, toisin kuin itse Korkein oikeus, perusti oman pankille kielteisen ratkaisunsa juuri mainitulle KKO:n päätökselle. Korkein oikeus sivuutti oman aiemman päätöksensä ilman perusteluja!

8. Suomalainen tuomarikunta nousee vastarintaan

Suomalaisen tuomarikunnan parhaimmisto on itsekin karvaasti kokenut, mitä maamme oikeuslaitoksessa on tapahtunut viime vuosina, ja on suivaantunut nykyiseen menoon.

Helsinkiläinen käräjätuomari Jussi Nilsson protestoi kirjoituksessaan "Tuomarikunta organisoitu poliittisten valtaelinten alaisuuteen" Lakimiesuutisissa maaliskuussa 2002 sitä vastaan, että maan tuomioistuinlaitos on liitetty yhä kiinteämmin osaksi kokonaisvaltaisesti ohjattavaa valtionhallintoa ja sitä kautta tuomarikunta on organisoitu muun virkakunnan tavoin toimimaan poliittisen valtaeliitin johdon ja valvonnan alaisuudessa.

Jussi Nilsson kirjoittaa: " Poliittisen eliitin mahdollisuudet Suomessa itse määritellä valtansa rajat ovat lisääntyneet. Samalla ovat valta ja sen valvonta maassa keskittyneet samoihin käsiin. Suomessa kansalaisille vallan väärinkäytöksiä vastaan annettava oikeussuoja muistuttaa perusteiltaan hyvin paljon vastaavaa suojaa Euroopan entisissä sosialistisissa maissa."

Samanaikaisesti muukin tuomarikunta viestittää joutuneensa tekemään vääriä päätöksiä "ylemmän tahon" määräyksestä. Syyttäjäviranomainen puolustelee syyttämättäjättämispäätöksiään selittämällä, että "kunhan poliittiset päättäjät ensin tekevät omat ratkaisunsa, kyllä me sitten hoidamme oman osuutemme."

Varsinkin pankkikriisiin liittyvät, velallisiin kohdistetut oikeudenkäynnit ovat olleet räikeimmin tämän ulkopuolisen ohjauksen määräysvallassa. Näistä oikeudenloukkauksista on muun muassa Kirkkohallitus koonnut 150 ilmeisen oikeusmurhan aineiston - aineiston, jota oikeusministeri Koskisen mukaan valtiolla ei ole resursseja lähteä valtion virkakoneiston avulla selvittämään!

Myös lasten oikeusasioihin, perheväkivaltaan, lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, raiskauksiin ja huumausaineiden räjähdysmäiseen leviämiseen liittyvässä oikeudellisessa suhtautumisessa on samoja piirteitä: oikeusistuimet eivät halua, viitsi tai uskalla puuttua ikäviin asioihin, jotka koskevat "vähäpätöisiä" ihmisiä, ja joissa toisissa on myös isot vastapuolen, esimerkiksi pankkien taloudelliset intressit.

9. Laista piittaamattomuus on laajeneva ongelma koko virkakoneistossa

Väärien päätösten tekeminen ja todellinen laista piittaamattomuus on levinnyt myös oikeuslaitoksen ( poliisiviranomainen, syyttäjä, tuomioistuin, ulosottotoimi ) ulkopuolelle: verottajan ja muiden valtion laitosten ja viranomaisten, pankkien, vakuutusyhtiöiden, ja suuryritysten toimiin - niiden ei yksinkertaisesti tarvitse välittää lain määräyksistä suhteessaan asiakkaisiinsa, tavallisiin ihmisiin ja pieniin yrityksiin.
Kuten Jussi Nilsson toteaa: "…tuomarikunta organisoitu muun virkakunnan tavoin toimimaan poliittisen valtaeliitin johdon ja valvonnan alaisuudessa."

Valtion päämiehen mielenilmauksella on koko virkakunnalle viestitetty, että lait eivät rajoita virkakunnan toimintavaltuuksia, ja virkakunnan tiedossa aivan ilmeisesti on myös, että oikeuslaitos on valjastettu toimimaan saman päämäärän mukaisesti.

10. Heikomman sopijaosapuolen suojaamisen tulisi olla sivistysvaltion keskeinen periaate

Professori L.E.Taxell kirjoitti vuonna 1980 pankkien korkolausekkeista ( "Ensidig ändring av villkor i massavtal", 116 JFT, 1980 ). Hän nosti keskeiseksi kysymykseksi pankkien oikeuden yksipuolisesti muuttaa vakiosopimustensa ehtoja, eli esimerkiksi korottaa lainan korkoa kesken sopimuskauden. Kirjoituksessa käsiteltiin siis samaa teemaa kuin Koiviston oikeuspoliittisessa seminaarissa..

Professori Taxell kyseenalaisti pankkien oikeuden tehdä yksipuolisia muutoksia vakiosopimusehtoihin sopimusehtojen yleistä kohtuullisuutta koskevien normien sekä pankin ja sen asiakkaan erityisen luottamussuhteen perusteella.

Koska Taxell päätteli pankkien ja asiakkaiden neuvotteluaseman olevan vinoutunut, hän katsoi yhteiskuntapolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi heikomman sopimusosapuolen suojaamisen.

Lakitieteilijä Taxell asettui heikomman puolelle, mutta yhteiskuntatieteilijä Koivisto sitävastoin ryhtyi vahvemman osapuolen - pankin - tukijaksi, ellei toisin näytetä

11. Sivuuttiko Tasavallan presidentti Koivisto perustuslaillisen vallan kolmijako-opin?

Suomen Hallitusmuotoon on kirjattu jo itsenäisyytemme alusta lähtien kansanvallan toteutumisen kannalta johtavaksi periaatteeksi vallan kolmijako-oppi: lainsäädäntövaltaa käyttää kansan valitsema eduskunta, toimeenpanovaltaa tasavallan presidentti ja valtioneuvosto, sekä tuomiovaltaa riippumaton tuomioistuinlaitos.

Siten perustuslaki kieltää toimeenpanovallan edustajia - tasavallan presidenttiä ja valtioneuvostoa - puuttumasta riippumattoman tuomioistuinlaitoksen toimintaan.

Tähän mennessä saadun tiedon perusteella Tasavallan presidentti Mauno Koivisto vaikutti oikeuslaitoksen toimintaan vaatimalla tuomioistuimia tekemään pankeille myönteisiä päätöksiä pankkien ja niiden asiakkaiden välisissä riitakysymyksissä.

Tällainen on lopputulos, valtakunnan oikeuspoliittinen tila vuonna 2003: 1. Lainvalmistelu on todettu laadultaan surkeaksi;
Viitteet: KHO:n presidentti Pekka Hallberg Helsingin Sanomien haastattelussa 7.1.2003; valtio-opin emeritus professori Voitto Helander Helsingin Sanomat 23.1.2003; KKO:n presidentti Leif Sevon sanomalehtihaastattelussa; Hallitus veti hedelmöityshoitolain eduskunnasta HS 8.2.2003.

2 Laillisuusvalvonta on romahtanut; poliisit eivät tutki ja syyttäjät eivät syytä, jotenka tuomarivalta on siirtynyt pois oikeuslaitoksesta syyttäjille, poliisille, voudeille ja lasten pakkohuostaanotoissa jopa sosiaalityöntekijöille. Viitteet: professori Raimo Lahti, Lakimiesyhdistyksen symposiumissa 19.11.2000 ja valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki YLEn Aamu-tv:n haastattelussa (22.1.2003).

3 Toimeenpanovaltaa on siirretty 76 000 velkakirjan "tukkumyynnissä" ulkomaalaisille perintätoimistoille (Aktiv-Hansa jne.) Julki tulleessa kauppakirjassa on sopimuskohta, joka rajaa myös kansallista lainsäädäntöä..? Viite: kansanedustaja Toimi Kankaanniemen eduskuntakysely 17.12.2002.

4. YLEn MOT-ohjelma 27.1.2003 raotti esirippua kulisseihin konkurssien "valikoituihin" pesänselvityksiin, joissa konkurssipesien varat "on hoidettu" aivan muualle kuin valtion kassaan.

5. Suomessa on kuluneen seitsemän vuoden aikana syyttömästi vangittu yli 3500 kansalaista; pankkikriisi on tuottanut n. 340 000 velkasyrjäytettyä, itsesurmaan on päätynyt lamavuosina n. 14 500 kansalaista ja itsesurmayrityksiä on ollut yli 60 000, sekä perheiden pahoinvoinnin seurauksina yli 13 000 lasta on erotettu biologisista vanhemmistaan; YTL Marita Husson väitöskirjan mukaan länsimaita koskevassa vertailussa naisten kuolleisuus parisuhdeväkivallan uhrina on Suomessa toiseksi suurinta Yhdysvaltain jälkeen.

6. Nykyisen tuomioistuinlaitoksen käytännön osoittaa erittäin hyvin MOT-ohjelma 10.11.2003. Ohjelmassa näytettiin, miten tuomioistuin antoi kansalaiselle velasta langettavan tuomion, vaikka hänellä oli näyttää oikeudelle alkuperäinen maksettu velkakirja. Lisäksi pankki ei antanut kansalaiselle hänelle kuuluvia luottoasiakirjoja, joilla olisi voitu tutkia todellinen velkamäärä - josta ei ole vieläkään tietoa.. Kolmanneksi täytäntöönpano-organisaatio pakkohuutokauppasi kansalaisen omaisuuden törkeällä alihinnalla, eikä oikeusjärjestelmä ole tähän päivään mennessä nähnyt asiassa tapahtuneen mitään lainvastaista.

12. Peli ei kuitenkaan ole menetetty !

Toivoa paremmasta tulevaisuudesta antaa kuitenkin se, että maamme tuomarikunnassa on vielä eettisesti korkeatasoisia yksilöitä, jotka näkevät nykyisen menon mädännäisyyden, ja haluavat olla palauttamassa maamme oikeuslaitoksen legitimiteetin.

Käräjätuomari Jussi Nilsson päättää kirjoituksensa oraakkelimaisesti. "Vielä joitakin vuosia sitten olisi Suomen tuomioistuinlaitoksen uudistamista … voitu pitää täysin epärealistisena vaihtoehtona, mutta ei enää nykyisin. Se johtuu siitä, että sisäiset eturistiriidat ovat heikentäneet … korporatistisen johdon yhtenäisyyttä ja vähentäneet olennaisesti sen edellytyksiä johtaa maata."

Oikeustieteen tohtori Hannele Pokka kirjoitti päiväkirjaansa 29.3.1992 ollessaan vielä oikeusministerinä - siis viikkoa ennen KKO:1992:50 päätöksen antamista ja noin kuukautta ennen Koiviston oikeuspoliittista seminaaria - kirjassaan "Porvarihallitus" seuraavasti:

"Pankkien pelastaminen ei ole kansan oikeustajun mukaista. Tästä nousee vielä melkoinen meteli, kun tajutaan, että valtio maksaa pankeille, mutta pankit irtisanovat asiakkaittensa luottoja ja ajavat vanhat asiakkaansa maantielle."
…ja meteli on noussut…

Loppulause

Mauno Koivisto "Kaksi kautta"
Sivu 388
"Myös korkeiden juristien tulisi olla jollakin tavalla mukana. Julkisuudessakin on ollut tietoa keskustelusta jonka kävin korkeiden juristien kanssa. Siitä kävi selville, että oikeuslaitoksemme on asettunut kuluttaja-asiamiehen sijaan. Heillä ei ole ajatustakaan mielessä, että kaikki, mistä on säädetty, on ohuella jäällä, joka voisi pettää."

Oikeuspolitiikan tutkimusryhmä


--------------------------------------------------------------------------------

--------------------------------------------------------------------------------

09.01.2005 kello 14.30 Matti Keränen , Salla.

" SUOMEN PANKIN KUMMITUS " olikin " Suuren Harhaanjohtajamme " pääroolina koko presidenttikautensa ajan !

Suuri lama pankkiromahduksineen , massatyöttömyyksineen ja ennätysdevalvaatioineen osoitti täydellisesti " Meidän Manun " typeryyden talouspolitiikkamme johtajana ja visionäärinä.

Lienee aika merkillistä , etteivät tätä asiaa ole hoksanneet aina mukamas niin valppaat tiedotusvälineemme. Sensaatiopita ja lööppejä kyllä osataan repiä monista vähäpätöisemmistäkin aiheista. Mutta se varsinainen " Iso Kala " on jätetty syvyyksiensä pimentoon.

Mauno Koivistohan osallistui koko presidentuurinsa ajan aktiivisesti Suomen Pankin rahapollitiikkaan - tosin kulissien takana. Kun sitten pääjohtaja Kullberg sai potkut , niin ne potkut tulivat syystä kyllä. Mutta potkut tulivat lähinnä siitä syystä , että Kullberg päästi reviirilleen aivan asiaankuulumattoman herran - Mauno Koiviston.

Tällä herralla olisi kyllä ollut tarpeeksi tekemistä omissakin virkatoimissaan. Mutta ne hän laiminlöi suurelta osaltaan ja tyytyi näpertelemään vain " Suomen Pankin Kummituksena ". Muualla kun puhutaan " Oopperan Kummituksesta " , niin meillähän se oli ikioma sovellutuksemme tästä hienosta teemasta nimeltään " Suomen Pankin Kummitus " !

Mitä tulee sitten " SUUREN HARHAANJOHTAJAMME " suuriin visiopihin ulkopolitiikassa , niin nehän ne vasta ovatkin mieleeenpainuvia. Otetaanpa muutamia huippuesimerkkejä.

Kun Vilnassa Neuvostoliiton panssarit litsasivat mielenosoittajia alleen , kun Eestissä kiehui " Laulava Vallankumous " ja kun Puolaa normalisoitiin Stan Wojennyyn diktaattori Jaruzelskin johdolla , niin mitähän tekikään Manu - tuo " SUURI HARHAANJOHTAJAMME " ?

Manu - presidenttimme jakeli isällisiä neuvojaan naapureillemme Baltian pienkansoille : " Älkää hyvän tähden alkako elämöimään itsenäisyydellänne ! Älkää tavoitelko utopioita ! Tyytykää vaan vuosikymmenien aikaiseen kommunistiorjuuteenne ! ".

Ennenkaikkea Manu varoi kuin ruttoa kosketusta Puolan ja Neuvostoliiton toisinajattelijoihin. Siinäpä olikin meille oikein visionääriä kerrakseen. Paitsi että tämä visionääri romutti Suomen talouspolitiikan, niin hän lisäksi romutti maamme kuvan jälkikommunistisessa Euroopassa !

Kyllähän nyt Puolan , Tshekin , Baltian ym. maiden vallassaolijat muistavat oikein hyvin 1980 - luvun Suomen ulkopoliittisen typeryyden ja se vaikuttaa vielä pitkälti tulevaisuuteemme EU - Euroopassa.

Minulle onkin suoraan sanottu ihmetellen monet kerrat näissä maissa seuraavasti : " Kuinka te Suomalaiset olitte unohtaneet niinkin totaalisesti Talvisotanne perinnön ja seisoitte sortajiemme rinnalla katkeraan loppuun asti ? ".

Ainoa puolusteluni oli seuraavaa : " Presidenttimme olikin vallan ainutkertainen ídiootti niin ulko- kuin sisäpolitiikassaankin. Hän onnistui johtamaan maamme kaikkien aikojen suurimpaan talousromahdukseen vaikka muu maailma eli talouskasvun ja rauhantilan aikoja ... ".
... Ja kaikenlisäksi tämä bankrotin talouspoltiikalaan tehnyt TURUN VIISASTELIJAMME julkesi vielä esiintyä oikein talous - ja pankkinerona !!!

10.01.2005 kello 02.20 Matti Keränen , Salla.

KARJALA - VALISTUSTA " SUURELLE HARHAANJOHTAJALLEMME " SEKÄ HÄNEN NYKYISILLE SEURAAJILLEENKIN.

DI Jali Raidan terveitä näkemyksiä siteeraten


Varastetun tavaran palautus..
Karjalan, Petsamon ja Suomenlahden saarten kysymys

Otsikolla Karjalan palautus romantiikkaa vai realismia historian maisteri Tero Kallio kirjoittaa Nykypäivässsä 10.12.2004 seuraavasti. ³Virallinen Suomi kantaa kuitenkin suomettumisen taakkaa edelleen hartioillaan². On totta, että presidentti Mauno Koiviston ryhti on mennyt pahasti kasaan ja pääministeri Matti Vanhanen on hyvää vauhtia samalla tiellä. Tasavallan presidentti Tarja Halonen sentään kuntoilee.

Keskustelua pakkoluovutetuista alueista vaivaa historiallisten tosiasioiden ymmärtämättömyys ja tietämättömyys. Pariisin rauhansopimuksessa Suomi sitoutui nykyisiin rajoihin silloisen Neuvostoliiton kanssa. Mannerheim moitti Paasikiveä siitä, että Suomi ei ollut neuvotteluissa tuonut esille niitä seikkoja, joiden perusteella Suomi olisi voinut välttää luovuttamasta alueitaan lopullisesti Neuvostoliitolle.

Aluekysymys tulee nyt aivan uuteen valoon Neuvostoliiton hävittyä, kylmän sodan loputtua ja Neuvostoliiton raunioille on tullut markkinatalouteen perustuva Venäjä, joka haluaa kehittää suhteitaan ns länteen. Neuvostoliiton toisen maailmansodan aikainen länsiliittolainen Yhdysvallat ei ole koskaan tunnustanut muuta kuin Neuvostoliiton ja nyt siis sen perijän Venäjän vuoden 1939 rajat. Tämän asian toi esille julkisuuteen silloinen ulkoministeri James Baker matkallaan Moskovassa maaliskuussa 1991. Asian julkisti mm Pravda näyttävästi ja Suomessa 7.3.1991 Turun Sanomat ja Yleisradion uutiset mutta ei mm silloinen Uusi Suomi, Helsingin Sanomat eikä TV.

Mitä Yhdysvaltojen peruuttamaton kanta Venäjän rajojen osalta merkitsee pakkoluovutettujen alueiden osalta? Yhdysvaltalaiset yritykset eivät voi investoida alueelle, koska alueilla ei käytännössä toimi Suomen virkavalta ja laki, jotka vain Yhdysvallat tunnustaa laillisiksi toimijoiksi alueilla. Kaikkinainen yhdysvaltalaisten yritysten ja muiden instituutioiden kaupallinen ja muu yhteistyö alueella on mahdotonta, niin kauan kuin ne ovat Venäjän vaan ei Suomen määräysvallassa.

Yhdysvaltojen aseman maailmankaupassa ja politiikassa tietäen alueet on tuomittu kurjuuteen kunnes kansainvälinen laillisuus eli alueet on palautettu Suomen yhteyteen. Ehkäpa tästä juridisesta ongelmasta johtui, että GM:n ja Saab-Valmetin autotehdashankkeesta Viipuriin ei koskaan tullut mitään.

Alueen raakainevaroja ei myöskään voida kansainvälisessä kaupassa käyttää laillisesti. Yhdysvaltalaisessa oikeudessa raaka-aineiden hyödyntäminen markkinoille voitaisiin katsoa varastetun tavaran hyödyntämiseksi ja joutua takavarikkoon.

Tilanne on venäläisille erittäin kiusallinen ja ainoa tapa päästä pälkähästä on pakottaa Suomen ottamaan alueensa takaisin.

Jali Raita, DI

http://promerit.net/verkkopostia/viewtopic.php?t=220

11.01.2005 kello 13.20 Matti Keränen , Salla.

Löytihän se sokeakin kananen vehnänjyvänsä -
sen ainokaisensa !

Näin voin sanoa " SUUREN HARHAANJOHTAJAMME "
Mauno Koiviston EU - politiikasta.

Sitä ennen hän kyllä oli Harhaanjohtajiensa
Paavo Väyrysen et co. avustamana tehnyt tosipöljän päätöksen ystävyyssopimuksesta Jeltsinin Venäjän kanssa !

Jeltsin antoikin piut - paut Harhaanjohtajiemme pyrkimyksille kyykyttää Suomea vanhoissa YYA - pakkopaidoissa kommunismin ja NL:n perikadon jälkeenkin.

Niinpä Suurelle Harhaanjohtajallemme jäi korttipelin pakasta pohjhimmainen pataässä ! Se se pakotti hänet monen lusmuilun jälkeen kääntymään Brysselin puoleen, kun ensiksi oli Moskovasta naurettu ulos vanhat YYA - suomettajat.

Siis vihdoinkin maamme löysi paikkansa demokraattisten länsimaiden joukosta monen kyykistelyn ja kyyristelyn jälkeen !!!

Erkki - Setämmehän se oli päätekijä ja Jyränki
vain syntipukki !
Kirjoittanut: Matti-Keränen 13.1.2005 klo 13.06

13.01.2005 kello 13.00 Matti Keränen , Salla.

Sitaattini alkaa ...

Eikö...(asian vierestä)
Kirjoittanut: Asiaa seurannut 13.1.2005 klo 12.39

Eikö se ollut Tuomioja, joka on sekaantunut Zavidovon juttuun

Sitaattini päättyy...

Tähän " Asiaa seurannut " -nimimerkin mielipiteeseen yhdyn täysin.

Kuuluisan Zavidovo - vuodon päätekijä oli juuri vanha ääristallari ulkoministerimme Erkki Tuomioja. Hän oli vain sen verran liukas kettu , että sai Urho K. Kekkosen ym. jutusta kuohahtaneet purkamaan raivonsa Antero Jyränkiin.

Tämä Jyränkikin oli yhtä pimeästi suomettunut " Puna Tulkku " kuin Erkki Tuomioja ja Tarja Halonen. Kaikki yhtä ja samaa itsekritiikin häivääkään omaamattomia Hrushtshevin , Brezhnevin , Andropovin , Gorbatshovin ja koko neuvostokommunismin perseennuolijoita.

Kummitukset Suomen Pankissa vaikenevat.

Kirjoittanut: Matti-Keränen 18.1.2005 klo 07.30

18.01.2005 kello 07.30 Matti Keränen, Salla.

Eilen illalla 17.01.2005 jatkui television iltauutisissa Eestin entisen pääministerin Savisaaren haastattelu. Häneltä tuli taaskin katkeraa kritiikkiä molemmille Suomen Pankin kummituksille !

Suuri Harhaanjohtajamme Mauno Koivisto ensisijassa mutta myöskin hänen apukummituksensa Suuri Kahvinjuojamme Harri Holkeri. Molemmat siis olivat avuttomia Moskovan ja KGB:n syöttiläitä. He eivät uskaltaneet , osanneet , tohtineet tahi aavistaneet missä maailma ja Baltian maat menevät.

Kumpikin suuruus sekä Suuri Harhaanjohtajamme Manu - Herra että Suuri Kahvinjuojamme Harri - Herra saivat eilen illalla HISTORIAN TUOMION.

Tyypillistä näiden kummankin avuttomuudelle oli , etteivät he mitenkään pystyneet kommentoimaan Savisaaren väitteitä.

Molemmille Suomen Pankin kummituksille voikin päästää makeat naurut näin jälkeen päin. Mutta molempien kummitusten yhteisvastuulla on lisäksi Suomen historian pahin talousromahdus 1990 - luvulla. Pitääpä seuraavaksi kysyä heiltä sekä Erkki Liikaselta Suomen Pankin nykyiseltä kummitukselta tarkempia kommentteja suureen lamaan johtaneesta 1980-luvun tuhlailupolitiikasta...

27.01.2005 kello 14.27 Matti Keränen , Salla.

ULKOMINISTERIÖMME SE VASTA ONKIN OIKEA PESÄ -
LUOLA KAIKILLE MAAMME HARHAANJOHTAJILLE ...


Lähetetty: Maa Tou 03, 2004 11:13 am Viestin aihe: Valtiosihteeri Volasen harhat

--------------------------------------------------------------------------------

Pääministeri Matti Vanhaselle 27.4.2004

Asia: Valtiosihteeri Risto Volasen harhaiset käsitykset lähihistoriastamme esityksessään Kolilla 22.4.2004 ja sen merkitys NATO- ja EU-keskusteluumme

Valtiosihteeri Risto Volanen kertoi Kolilla, että Talvisotaan johti mm Molotov-Ribbentrop sopimus, jolla Saksa myi Suomen silloiselle Neuvostoliitolle. Väite ei pidä paikkaansa vaan tosiasiassa Suomen myi Churchill Moskovassa lokakuussa 1939.

Marski kirjoittaa muistelmissaan seuraavasti
Sivut 253-254
Ei ollut Suomen etujen mukaista, että Ruotsi ja Norja joutuisivat vedetyiksi suurvaltasotaan, sillä sehän olisi katkaissut tien sekä länsivaltojen että Ruotsin sotatarvikelähetyksiltä, ja me olisimme vielä kenties menettäneet ne vapaaehtoisjoukot, joita parhaillaan siirrettiin rintamalle.

Sivut 266-267
Saksan muunlainen asennoituminen oli muuten vaikea ymmärtää. Tosin oli Saksan etujen mukaista, että Neuvostoliiton joukkoja oli kiinni Suomen rintamalla, mutta Saksalla olisi tuskin ollut hyötyä Suomen bolsevisoinnista, varsinkin kun se olisi merkinnyt venäläisten pääsyä Tornionjokilaaksoon - vain neljäntoista peninkulman päähän Saksalle niin tärkeistä malmikentistä. On tuskin luultavaa, että Kolmas valtakunta olisi voinut rauhallisesti nähdä Pohjolan tasapainon siinä määrin järkkyvän Neuvostoliiton hyväksi.

Sivu 278
Tilanteen arviointi oli vaikeata etenkin kun emme Suomessa tunteneet Saksan ja Venäjän sopimuksen salaisia klausuuleja, yhden niistä väitettiin myöntävän Saksalle oikeuden miehittää Ahvenanmaa niin pian kuin venäläiset olisivat Suomessa edenneet määrälinjalle asti. Siihen katsoen, että malminkuljetusreitti Luulajasta Saksan satamiin kulki Ahvenanmaan ohi, ei tuntunut mahdottomalta, että tuollainen sopimus oli tehty.
Lainaus loppuu

Talvisota päättyi kuin veitsellä leikaten vaikka Neuvostoliitto olisi voinut valloittaa Suomen, kuten sillä oli tarkoituksenaan perustaessaan Kuusisen hallituksen. Talvisodan loppumiseen oli pääsyynä Saksan voimakas puuttuminen rauhan puolesta, eikä Ranskan ja Englannin tarjottu bluffiapu, jonka res.maj., opetusneuvos Erkki Hautamäki on kirjassaan “Finland i stormens öga” todistanut. Saksan meno Norjaan itse asiassa pelasti Norjan, Ruotsin ja Tanskankin joutumasta sodan tantereeksi.

Tosiasia on se, että Englanti ja Ranska halusivat tulla Skandinaviaan käyttämällä Suomen avustamista tekosyynä eli bluffina. Näiden ensisijaisena tarkoituksena oli vain omissa intresseissään estää Saksaa saamasta tarvitsemaansa rautamalmia Ruotsista ja luoda uusi rintama Skandinaviaan pakottamalla Norja ja Ruotsi mukaansa sotaan Saksaa vastaan. Edelleen Englannille ja Ranskalle oli äärimmäisen tärkeää saada Neuvostoliitto mukaansa sotaan Saksan vastaiseen rintamaan kuten 1.maailmansodassa ja siinä punninnassa pieni Suomi oli vain kauppatavaraa.

Rakennettaessa nyt EU:n yhteistä puolustusta Suomen omasta puolustuksesta puhumattakaan sekä arvioitaessa, mistä Suomen NATO:on liittymisestä tai liittymättömyydestä perimmiltään on kysymys, on tiedettävä, mitä lähihistoriassamme on tosiasiallisesti tapahtunut.

Toiseen maailmansotaan vaikuttavia asiakirjoja on edelleen salassa mm Englannin kuningas Edwardin eroa 30-luvulla selvittävät asiakirjat kuin myös Hessin lentomatkaan Skotlantiin kesäkuussa 1940 liittyvät asiakirjat. On kerrassaan sietämätöntä, että Suomen kuuluessa EU:hun ja ollessamme ainakin NATO:n ulkojäsen partnerimme Englanti salaa meiltä asiakirjoja. Teidän tuleekin pyytää tutkijoillemme vapaa pääsy kaikkiin Englannin hallussa oleviin toisen maailmansotaan liittyviin asiakirjoihin.

Presidentti Jeltsin tarjosi aikoinaan tutkijoidemme luettavaksi Kremlin salaisia asiakirjoja. Silloinen presidentti Koivisto ei tarjoukseen tarttunut. Koiviston menettely näyttää suorastaan maanpetokselliselta. Koivisto ei omista Suomen historiaa. Teidän tulleekin pyytää tuon tarjouksen uudistamista.

Oheistan luettavaksenne Hautamäen kirjan ensimmäisen osan, joka on jouduttu julkaisemaan Ruotsissa, koska Suomessa eivät kustantajat uskaltautuneet.

Jali Raita, DI
Somero
email [email protected]

31.01.2005 kello 13.30 Matti Keränen , Salla.

VEIKKO VENNAMO - UNOHDETTU UNOHDETUN KANSAN PUOLUSTAJA

Kuten jo pari kertaa olen vastaillut Veikko Vennamoa koskeviin kysymyksiin tällä palstalla , niin palataanpa vielä eräisiin keskeisiin hänen aikakautensa poliittisiin
piirteisiin.

Helsingin Sanomien pilapiirtäjä Kari Suomalainen se vasta osasikin esittää asiat ja asenteet mitä mainioimmin.

Urho Kaleva Kekkosen presidenttikaudella , kun vielä Nikita Hrushtshev johti diktaattorina maataan , oli Hesarissa seuraavanlainen pilakuva - made by " Kari " :

Urho K. Kekkonen esiintyy isänä , joka antaa remmillä apellia kurittomalle penskalaumalleen. Penskat ovat siltä
ajalta olleen hallituksen ministereitä. On jouluaaton ilta. Joulukuusi on koristeltu ja juhlatarjoilut pöydässä.

Urkki - Isänen siinä möykkää kakaroilleen suunnilleen näin . " Olkaahan lapset hiljempää ja siivompaa taikka saatte lisää kuritusta ! Ja jos ette ala uskoa minun sanaa , kuritusta ja nuhtelua , niin Tonttu voi tulla ikkunan taakse.. ".

Ja tottahan tosiaan ! Ikkunan takaa kurkisti joulutupaan aivan ilmetty Nikita Hrushtshev jolupukin naamari päässään...

Veikko Vennamo olisi pääministerinä tehnyt kerralla lopun tällaisesta kyökkipolitiikasta Kremlin kanssa. Urho Kekkonen sen aloitti ja suometti juuri sillä maamme. Tätä salaista asiointia eivät edes Koivisto taikka Halonen ole saaneet loppumaan.

Martti Ahtisaari sitä aluksi hieman yritti , mutta vanhat K - Linjan kätyrit sosdemeissa järjestivät hänelle liukkaan lähdön
presidentin toimesta. Martti - Herrahan kun olikin hieman liian heikko mies näin reippaaseen linjan muutokseen.

Veikko Vennamon linjasta mainittakoon sellainenkin ihme , että luovutetun Karjalamme - entisen Viipurin läänimme -
400 000 ihmisen sotapakolaisjoukko kyettiin 10 vuodessa asuttamaan ja integroimaan nykyiseen Tynkä - Suomeemme eikä heitä jätetty oman onnensa nojaan pakolaisleireille vaille työtä ja toimeentuloa kansainvälisen kerjuuavun ruokittaviksi.

Jatkan oikein mielelläni aiheista V. Vennamo ja " Finnlandisierung " elikkä suomettuminen , jos asiaan ilmenee kiinnostusta. Koko tuo
onneton käsite suomettuminen oli sekin U.K. Kekkosen vikatikkejä aivan kuten " Suuren Harhaanjohtajamme " Mauno Koiviston
linjattomuus ja päättämättömyys Baltian itsenäistymisen yhteydessä 1990 - luvun alussa.

02.02.2005 kello 00.30 Matti Keränen , Salla.

TÄSSÄPÄ ON VIELÄ LISÄÄ OIVALLISTA LINKKIÄ
SUURESTA HARHAANJOHTAJASTAMME - MANU-HERRASTA !


http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000103&posting=22000000006329406

07.02.2005 kello 15.30 Matti Keränen , Salla.

EN OLE YKSIN KRITISOIMASSA " SUURTA HARHAANOHTAJAAMME " HÄNEN VIRHELINJASSAAN NIIN TALOUS - KUIN ULKOPOLITIIKASSAKIN ! STRUTSILINJAA ELI PÄÄ PIILOON PENSAASEEN ! JOS TOSIASIAT OVATKIN KIUSALLISIA , NIIN SEN PAHEMPI TOSIASIOILLE !

NÄIN AJATTELEE MEIDÄN MANU = " SUURI HARHAANJOHTAJAMME " ...

Kansalaisten kulutusjuhlako syynä suurlaman syntyyn ja seurauksiin?

Tästä tiedostosta löytyy otteita mielenkiintoisesta Kuopion kauppakamarin toimitusjohtajan kolumnista ..
kts. http://www.promerit.net/vaarin.saastetty.phtml

mm. Mauno Koiviston vaikutusvallasta toimitusjohtaja kirjoittaa:
- Koivisto vastusti ministerinä, pääjohtajana ja presidenttinä ollessaan useita hankkeita, joista sittemmin on tullut loistavia menestyksiä. Huikein näistä menestystarinoista on Tornion jaloterästehdas, jonka perustamista Koivisto vastusti viimeiseen saakka.

- Koivisto sai johdettavakseen vuonna 1981 velattoman ja pienen työttömyyden maan ja jätti jälkeensä 400 miljardia markkaa velkaa olevan ja puolen miljoonan työttömän maan.

Toimitusjohtaja vertailee Kekkosta ja Koivistoa mm.
- Koiviston manuaalinen ohjaus talouspolitiikassa oli poikkeuksellista. Kekkonen puuttui Koivistoon verrattuna lievästi ja harvoin maan talouden hoitoon, koska hän ei katsonut olevansa sen asiantuntija.

- Koivisto ohjasi maan talouden kuralle niin sanotulla vahvan markan politiikalla. Tämä tapahtui kahta kautta. Hän nimitti 1987 Harri Holkerin vahvan markan hallituksen ja paimensi Rolf Kullbergin johtamaa Suomen Pankkia presidentin linnasta.


http://promerit.net/verkkopostia/viewtopic.php?t=301

Matti Keränen Salla
K.L. kirjoitti 22:28 ilmianna asiaton viesti

vastaa


"He tuhosivat Suomen talouden"

"Pentti Kouri kertoo kirjassaan "Suomen omistaja ja elämäni muut roolit" että "Markku Puntilasta, Mauno Koivistosta, Rolf Kullbergista, Harri Holkerista ja Erkki Liikasesta olen varma. He tuhosivat Suomen talouden 80-luvun lopulla. Pankkien rauniot, työttömien joukkohaudat, hirressä roikkuvat yrittäjät, Suomen Bosnia. Sotarikolliset ovat täälläkin vapaalla. Mutta he pelkäävät. Riitaantuvat keskenään. Historian tuomio on ateria joka syödään aina kylmänä".

Markku Puntilan rooli
Markku Puntila oli liberalisointipolitiikan pääarkkitehti, raha- ja valuuttapolitiikan ylipappi. Hän vapautti markkinavoimat mutta ei ymmärtänyt niitä. Kouri kirjoittaa, että "Markku ei kuuntele ketään, hän tietää kaiken". Markka devalvoitiin. Puntila erosi. Periaatteen mies. Myytti antaa kilven jolla suojautua historian totuudelta.
Kourin mukaan Suomen Pankille ei voi antaa anteeksi. Ratkaisut olivat tiedossa ja helposti toteutettavissa. Vasta vuonna 1992 Sirkka Hämäläinen teki mitä olisi pitänyt tehdä ainakin kuusi vuotta aikaisemmin: antoi markan kellua. Talous lähti nousuun, pörssi lähti nousuun, markkinoiden luottamus alkoi palautua. Mutta tuho ja hävitys oli jo tehty.
1980-luvun lopun talouden ylikuumentuminen, holtiton luottoekspansio, kiinteistömarkkinoiden buumi, pörssin hurja nousu, kasinopeli, 1990-luvun romahdus, pankkikriisi, pörssiromahdus, suurtyöttömyys, valtiontalouden kriisi, satojen tuhansien ihmisten nöyryytys, kärsimys, toiveiden tuho, kaikki tämä olisi voitu välttää, väittää professori Pentti Kouri. Hänen mukaansa Neuvostoliiton-kaupan romahduskin oli pitkään nähtävissä. Paavo Väyrynen puhui siitä varhain, mutta häntä ei kuunneltu.
Kourin mukaan yliopistomaailma pelkäsi Suomen Pankkia, politiikkoja, ettei käy kuten Ahti Molanderille. Pannaan soittamaan trumpettia.

Rahanjakoa
Kouri kirjoittaa, että "kun Suomen Pankki avasi ovet ulkomaailmaan, Ali-Melkkilän armeija alkoi jakaa rahaa joka kaupungissa ja kylässä ja joka tarkoitukseen. Ja kun jono alkoi lyhentyä, säästöpankkimiehet keksivät uusia tarpeita. Ottakaa lainaa. Meiltä sitä piisaa. Suomen Pankki kauhistelee, mutta ei voi tehdä mitään. Mitä enemmän talouteen tulee rahaa sitä enemmän lämpötila nousee. Vakuusarvot nousevat, yltiöpäinen luottamus kasvaa, huonotkin ajatukset alkavat näyttää hyviltä sijoituksilta. Yhä useampi alkaa nähdä ympärillään voiton mahdollisuuksia. Jos naapuri, niin miksi sitten en minä. Ali-Melkkilä, Wegelius ja Riikonen juovat 80 miljardin markan edestä samppanjaa, kunnes viimeinenkin pullo on tyhjä, kirjoittaa Kouri.
Ali-Melkkkilä kohtasi kohtalonsa. Edessä oli tyhjä samppanjapullo ja ladattu ase. Hän veti liipaisimesta tasan vuosi Kari Kairamon itsemurhan jälkeen. Hautausurakoitsijat ja ruumiinpesijät ryhtyivät töihin joka kylässä ja kaupungissa.
Suomessa jokainen lainapaperi jolla nostettiin rahaa oli väärennetty. Vakuusarvot olivat väärät, tuotto-odotukset, liiketoimintasuunnitelmat oli väärennetty. Kaikki roikkui ilmassa. Kukaan ei katsonut alas ennen kuin oli jo liian myöhäistä.

Miksi markka ei kellunut aikaisemmin?
Kouri kirjoittaa, että "jos markka olisi kellunut 1980-luvulla, se olisi johtanut markan revalvoitumiseen, koska pääoman maahantulo olisi lisännyt markan kysyntää. Suomen Pankki olisi pitänyt rahan ja luoton tarjonnan vakaana, voimakas luoton kysyntä olisi johtanut reaalikoron nousuun, mikä olisi edelleen vahvistanut markkaa. Nimelliskorot olisivat pysyneet alhaisina, koska Suomen Pankki olisi pystynyt pitämään inflaation kurissa rahan tarjontaa säätelemällä. Kiinteistömarkkinoiden ja pörssin ylikuumentumista ei olisi koskaan tapahtunut. Yritykset, kansantaloudet ja kunnat eivät olisi ylivelkaantuneet. Sitten kun Neuvostoliiton kaupan romahdus tuli, tai jo silloin kun Paavo Väyrynen sitä ennusti, markka olisi devalvoitunut näin vahvistaen länsivientiä ja talouden rakenteen sopeutumista. Työttömyys olisi noussut mutta maltillisesti työvoiman siirtyessä supistuvilta aloilta niille joilla on kasvunmahdollisuuksia. Pörssi olisi sopeutunut mutta ei romahtanut. Pankkikriisiä ei olisi koskaan tullut. Valtiontalous ei olisi juurikaan velkaantunut. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei tarvitsisi pahan edessä romuttaa".
Kourin mukaan Suomen Pankki ymmärsi tämän vasta vuonna 1992. Kouri kertoo kuinka hän istui Mauno Koiviston työhuoneessa Suomen Pankissa ja kuunteli Koiviston uskomattoman pitkäveteistä ja epäselvää jaarittelua taloudesta ja talouspolitiikasta. Sitten hän sanoo sen, paljastaa kaiken: "Jos minun on valittava yksi prosentti vähemmän inflaatioita ja yksi prosentti enemmän kasvua, valinta on täysin selvä". Tässä se on Koiviston laskuoppi, "vahvan markan" doktriini.

Vakaan markan miehet
Kourin mielestä hulluinta on se, että vakaan markan miehet eivät uskaltaneet eivätkä ymmärtäneet luopua kiinteän kurssin politiikasta riittävän ajoissa, inflaation ja työllisyystavoitteiden välillä ei olisi ollut ristiriitaa. Rahapolitiikka olisi pitänyt inflaation kurissa ja pääomamarkkinat vakaina.
Vakaan markan miehet aikaansaivat ensin holtittoman luottoekspansion ja ryhtyivät sitten sotaan itse luomaansa hirviötä vastaan. Ja kansa maksoi laskun.
Esko Ahon hallitus sai mahdottoman tehtävän. Koivisto, Holkeri ja Kullberg olivat vieneet jo maan tuhon partaalle. Puntila ja Kullberg pitivät loppuun saakka kiinni järjettömästä "vahvan markan" doktriinista.
Suomen Pankin olisi pitänyt luopua kiinteän kurssin politiikasta ja antaa markan kellua. Tästä olisi ollut seurauksena, että kun pääoman siirtymä Suomeen olisi tapahtunut, markka olisi revalvoitunut. Tällä olisi ollut se vaikutus, että markkinat olisivat odottaneet markan tulevaisuudessa devalvoituvan, ja tämä olisi jarruttanut pääoman maahantuontia. Samalla kun markka olisi revalvoitunut, devalvaatio-odotukset olisivat syntyneet. Se olisi nostanut korkotasoa Suomessa, mikä olisi taas toiselta puolelta rajoittanut luottoekspansiota. Mutta ennen kaikkea keskeistä olisi ollut se, että Suomen Pankki olisi pitänyt säilyttää rahan tarjonnan kontrolli, luottoekspansion kontrolli. Inflatorinen kehitys ei silloin olisi päässyt lainkaan alkuun. Valuuttamarkkinat olisivat sopeuttaneet pääoman maahantuonnin Suomen kansantalouden häiriintymättä. Markan kelluttaminen olisi ollut ratkaisu asiaan. Vain sillä olisi voitu estää Suomen talouden ylikuumeneminen 1980-luvun toisella puoliskolla.
Kourin mukaan Suomen Pankki epäonnistui rahapolitiikassa totaalisesti. Suomen Pankki oli tarrautunut periaatteisiin ja hokemiin, joilla ei ollut mitään pohjaa taloudellisessa analyysissä ja rahapolitiikan oikeassa analyysissä. Keskuspankin tehtävänä ei ole pitää kiinni tyhmistä hokemista. Suomen Pankki on ollut Suomessa liian mahtavassa roolissa. Se on ollut korokkeella, jossa se on ollut kriittisen tarkastelun ja kriittisen keskustelun ulkopuolella.
Kouri kirjoittaa, että häneltä on jäänyt lukematta Martti Ahtisaaren muutamat lauseet, joilla hän artikuloi Suomen kansalle tien valoisampaan tulevaisuuteen, auttaa kansaa voittamaan viime vuosien nöyryytykset, häpäisyn, itsekunnioituksen menetyksen ja löytämään ulospääsyn työttömyyden, konkurssien, itsemurhien, väärintekojen ja rötösten raunioilta. Ahtisaari ei presidenttinä tällaisilla asioilla itseään kiusannut eikä siksi niistä mitään lausunut.

Vastuu Suomen Pankilla ja hallituksella
On käsittämätöntä, että valtionvarainministeri Liikasen finanssipolitiikka tuki luottoekspansion inflatorisia vaikutuksia. Holkerin hallituksen aikana johdettiin Suomi turmion tielle. Syyllisiä suureen lamaan ovat Mauno Koivisto, Suomen Pankki ja Holkerin hallitus. He ovat vastuullisia kansantalouden epäterveeseen kehitykseen. He ovat syyllisiä Suomen talouden terveenkehityksen tuhoamiseen. He ovat syyllisiä kurjuuteen ja kärsimyksiin. Mielestäni syylliset on tuotava esille, vaikka se tekeekin kipeää. Heidät on saatava vastuuseen ja toimittava niin ettei koskaan enää vastaavaa Suomessa koeta. On Suomessa ennenkin säädetty takautuvia lakeja perustuslain vastaisesti. Nyt on kysymys jatketusta rikoksesta, sillä rikoksia on pyritty yhteiskunnan toimesta salaamaan ja hävittämään todistusaineistoa. Mielestäni kysymyksessä on kansanmurha ja valtiopetos. Mauno Koivisto, Markku Puntila, Rolf Kullberg, Harri Holkeri ja Erkki Liikanen, he ovat todelliset ja vapaana olevat syylliset, jotka tuhosivat Suomen talouden. Muualla kuin Suomessa tällaiset miehet olisivat jo kohdanneet totuuden."