Näin aivan järisyttävän unen.
Tässä unessa heräsin täsmälleen siitä, missä nukuinkin. Takaraivossani oli ihmeellinen surina, vähän kuin ampiaspesä, mutta jotenkin mekaaninen. Nouseminen oli vaikeaa, mutta tiedostin, että oli pakko herätä. Vääntäydyin ylös hirveä surina päässäni ja kun nousin seisomaan, heräsin uudestaan samasta paikasta.
Heräsin 5-6 kertaa samasta kohdasta samalla tavalla aina surina takaraivossa. Nouseminen oli aina vaikeaa, raajat eivät totelleet. Ajattelin vain, että kunhan pääsen ylös niin pärjään. Kuvittelin koko ajan olevani oikeasti heräillä.
Surina ei missään vaiheessa loppunut. Välillä se siirtyi päästä selkään, jos nousin istumaan enkä yrittänyt kierähtää alas sängystä. Kerran pääsin kunnolla ylös ja kauemmas, jolloin surina alkoi kiertää ympärilläni.
Tiedostin myös unessa, että sängyssä vieressäni oli jotain pahaa, enkä uskaltanut joka kerta katsoa sinne. Loogisesti, kuten unissa yleensä, ajattelin, että siinä oli avaruusolento (koska luultavasti juuri sellaisen vierestä en haluaisi herätä), mutta aina kun kurkistin sänky oli tyhjä.
Tätä jatkui ja jatkui, kunnes onneksi herätyskello pirisi. Oikeakin herääminen oli vaikeaa, tuntui kuin olisin kaivautunut ylös jostain todella syvältä. Ei siis millään tavalla tavallinen herääminen. Samoin raajat olivat raskaita ja puutuneita ja jouduin makoilemaan vartin, että pääsin liikkeelle. Yleensä pystyn hyppäämään ylös heti, kun avaan silmät. Surinaa ei onneksi ollut :)
Olen nähnyt tällaisia unia ennenkin, ilman surinaa. Niissä on saattanut olla hahmoja mukana, olen pystynyt puhumaan heräillä olevien kanssa, ovat saattaneet olla osittain jonkinlaisia valveunia. Ennen näissä unissa on kuitenkin ollut leppoisa tunnelma ja heräämisiä on ollut 1-2. Unihalvauksiakin olen pari saanut, eikä tämä nyt muistuttanut niitä.
Jäi hirvittämään, kuinka pitkään tuo uni olisi jatkunut, ellen olisi laittanut kelloa soimaan?
Tässä unessa heräsin täsmälleen siitä, missä nukuinkin. Takaraivossani oli ihmeellinen surina, vähän kuin ampiaspesä, mutta jotenkin mekaaninen. Nouseminen oli vaikeaa, mutta tiedostin, että oli pakko herätä. Vääntäydyin ylös hirveä surina päässäni ja kun nousin seisomaan, heräsin uudestaan samasta paikasta.
Heräsin 5-6 kertaa samasta kohdasta samalla tavalla aina surina takaraivossa. Nouseminen oli aina vaikeaa, raajat eivät totelleet. Ajattelin vain, että kunhan pääsen ylös niin pärjään. Kuvittelin koko ajan olevani oikeasti heräillä.
Surina ei missään vaiheessa loppunut. Välillä se siirtyi päästä selkään, jos nousin istumaan enkä yrittänyt kierähtää alas sängystä. Kerran pääsin kunnolla ylös ja kauemmas, jolloin surina alkoi kiertää ympärilläni.
Tiedostin myös unessa, että sängyssä vieressäni oli jotain pahaa, enkä uskaltanut joka kerta katsoa sinne. Loogisesti, kuten unissa yleensä, ajattelin, että siinä oli avaruusolento (koska luultavasti juuri sellaisen vierestä en haluaisi herätä), mutta aina kun kurkistin sänky oli tyhjä.
Tätä jatkui ja jatkui, kunnes onneksi herätyskello pirisi. Oikeakin herääminen oli vaikeaa, tuntui kuin olisin kaivautunut ylös jostain todella syvältä. Ei siis millään tavalla tavallinen herääminen. Samoin raajat olivat raskaita ja puutuneita ja jouduin makoilemaan vartin, että pääsin liikkeelle. Yleensä pystyn hyppäämään ylös heti, kun avaan silmät. Surinaa ei onneksi ollut :)
Olen nähnyt tällaisia unia ennenkin, ilman surinaa. Niissä on saattanut olla hahmoja mukana, olen pystynyt puhumaan heräillä olevien kanssa, ovat saattaneet olla osittain jonkinlaisia valveunia. Ennen näissä unissa on kuitenkin ollut leppoisa tunnelma ja heräämisiä on ollut 1-2. Unihalvauksiakin olen pari saanut, eikä tämä nyt muistuttanut niitä.
Jäi hirvittämään, kuinka pitkään tuo uni olisi jatkunut, ellen olisi laittanut kelloa soimaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Varmaan unihalvaus?
Mutta jos hän sanoi nouseensa ylös, se ei voi olla unihalvaus, koska
- unihslvauksen aikana vain silmät ovat kontrollotavissa
- unihalvaus loppuu jos jollain keinolla saa kehon liikkumaan
Ja sanoi tunnistavansa unihalvauksen ;)
Mutta, luultavasti uni olisi loppunut, kun olisit herännyt (muulla kun hhrätyskellolla), koska ihminen ei voi olla herättämättä. Taikka kun olisit tiedostanut itsellesi, että tämä on uni, ei totta, ja minun on herättävä. Tai kenties jos olisit toiminut erilailla (esim. jäänyt nousematta, noussut eri asentoon ym. )
Mutta aika pelottavaa ; _ ;
Aivokopan takaosassa sijaitsevan suurjännitemuuntajan kondensaattorissa on pieni välys josta surina aiheutuu. Ei korjattavissa :P
Minua kammottaisi olla pimeässä sähkökeskuksessa tuollaisen rämisevän ryhmäkeskuksen edessä, en voi välttyä ajatukselta että tuo on räjähtämäisillään:
https://www.youtube.com/watch?v=gV546NjCfQ0
Hei, unitarinani jatkuvat. Näköjään. Eivätkä ihan iloisissa merkeissä.
Huomautuksena edelliseen uneen: tiedostin, että minun on herättävä ja noustava, mikä luultavasti johti unen kertautumiseen.
Näin nyt vähän samantapaisen unen. Se alkoi normaalina surrealistisena unena, jossa ei ollut päät eikä häntää, mutta lopulta olin joka tapauksessa sängyssä nukkumassa. Ensin ihan jossain muualla kuin kotona, mutta pikkuhiljaa ympäristö muuttui tutuksi makkariksi.
Tällä kertaa sisään lamppasi porukkaa. Kuulin selvästi, kuinka ulko-ovi avautui ja joku tuli. Nousin ja lähdin katsomaan, kunnes huomasin, etten oikeastaan ollutkaan noussut vaan makasin yhä paikallani. Tätä tapahtui jonkun verran, en ihan vielä havahtunut tilanteeseen. Välillä taisin oikeasti herätä, mutta vajosi takaisin uneen, kun en pystynyt pitämään silmiäni auki. Sitten makkari oli jo muuttunut omaksi makkariksi, ulko-ovi kävi ja äitini saapui jostain syystä talvivaatteissa ja pari muovipussia mukana. Hän puhui koko ajan, että tuo nyt joululahjat lapsilleni, kun hänellä on aikaa. Jostain syystä hän meni kuitenkin kyykkyyn sängyn siihen laitaan, johon en nähnyt ja alkoi ojennella paketteja minulle.
Olin ottavinani paketteja kiinni, kunnes tajusin, etteivät käteni liikkuneet. Ne olivat liikkuvinaan, mutta aina kun katsoin niitä uudestaan, ne olivat tiukasti paikallaan. Hätäännyin ja sanoin unessa äidille, että en pysty ottamaan niitä lahjoja, kun kädet eivät liiku.
Sitten muuttui pelottavaksi. Joku oli ollut sängyn toisella laidalla, en missään vaiheessa nähnyt kuka tai mikä, ja silloin tämä kierähti selkääni vasten niin, että tunsin selvästi ihmismäiset jalat ja että hahmo oli minua suurempi. Sen jälkeen tämä kiersi käsivartensa otsani ympärille.
Olin sen verran havahtumaisillani tuossa vaiheessa, että aluksi ajattelin, että se on meidän koira, joka on kiivennyt sänkyyn ja aloin torua sitä. Ote päästäni kuitenkin kiristyi ja totesin, ettei enää ole kivaa. Joten tein sen, mitä luonnollisesti tuossa tilanteessa tehdään: aloin huutaa ja kirkua ja potkia ja lyödä ja huitoa.
Sain aikani riuhtoa, kun mikään raaja ei liikkunut, mutta pääsin kuin pääsinkin irti ja ylös sängystä. Olento, jolla ei vissiin ollut omaa ääntä, alkoi pilkallisesti itkeä samanlaisella äänellä kuin tyttäreni vauvana. Oli tehnyt mieli potkaista vielä pari kertaa, mutta kun kuului se vauvan itku, osoitin sitä vain vihaisesti ja sanoin: Hyi! :) (taisin myös sanoa: noin ei saa tehdä!)
Tuon jälkeen sain herättyä, mutta oli tuskan takana. Kädet eivät liikkuneet kunnolla, jalat olivat melkein puutuneet. Silmiä oli vaikea pitää auki ja meinasin jatkuvasti nukahtaa uudestaan.
Nämä molemmat unet muuten sattuivat niin, että nukuin mieheni paikalla ja käytin hänen tyynyään. Voikohan sillä olla jokin yhteys tämänlaisiin ns. unihalvauksiin? Olen aika herkkä näkemään juuri tuollaisia unia, jossa on demoneja ja piruja, jos nukun eri paikassa kuin yleensä. Olin nyt kuitenkin omassa sängyssä... Ja periaatteessa se paikkakin oli minun ennen, mies halusi pari kuukautta sitten vaihtaa siihen. Jatkossa vissiin nukun vain omalla tyynyllä, en halua nähdä kolmososaa tästä unijatkumosta :)
Kuoliko muka sinun tyttäresi?