Huomasin, että nettisuhteet on jälleen yleistymässä, tuskin koskaan ollut hiljaistakaan niiden suhteen. Ihmiset hakee uusia ulottuvuuksia keskustelulinjoilta, en tarkoita tälläisiä:), vaan juuri chatit jne. ´Tutustutaan uusiin ihmisiin ja opitaan tuntemaan toinen osapuoli melkein läpikotaisin. Heitetään ensin läppää ja jutellaan ja vähän aikaa kuluu kun mennäään jo vakavempiin asioihin. Puhutaan toisen mieltymyksistä ja suhteesta maailmaan ja kaikkeen siihen liittyvään, avioliittoon, rakkauteen, uskontoon. Lopuksi tunteet nousee pintaan, ja ruvetaan puhumaan, ei nyt vakavasta seurustelusta, mutta tapaamisesta...vuodenkin pituinen meilailu, jota on kauan vaalittu, voi mennä pieleen pelkän tapaamisen yhteydessä. Iiik, ei pidäkään vastapuolesta...Tähän pisteeseen ei olisi saanut mennä. Kannatankin, että esim. tietokoneen avulla vastapuoli lähettää kuvan, tai sitten aivan postiluukun kautta. Jos tuntee, että sisäinen siulujen sinfonia, toimii, kannattaa varmistaa kuitenkin ulkoinenkin sinfonia.
Itellä on kokemusta yhestä tälläsestä tapauksesta. Kirjoiteltiin about pari kuukautta, ja tuntu että "rakkaus" kukoistaa. Kuviakin läheteltiin ja oltiin molemmat ihan tyytyväisiä, kaikki oli hyvin. Eräs kaunis päivä oltiin sovittu että soitettais, ja tein jotain mitä en oli ikinä uskonut, soitin sille. "ujo" kun olen näissä poika asioissa niin en saanut sanaa suustani, its se soitti mulle, kun se ei voinu vastata. no any way, puhelun jälkeen minut valtasi kamala tunne, itkin, vapisin, pelkäsin. Tajusin, että ei tämä oo oikein, ei näin voi ihmisene rakastuu, ilmotin sen hänelle heti tekstarilla, ja se ihme kyllä ymmärs. SE ois halunnu jatkaa, mutta mä en pystynny. myöhemmin, ehkä puol vuotta etettiin jälleen yhteen meilitse ja nyt jälleen kirjoitellaan, tällä kertaa suunta on muuttunut ihan tavalliseen keskusteluun, molemminlla on omia "rakkaus tarinoita" joita mm. kerrottu toisille.
Bointtini on se, että vaikka tiedän ainakin yhden vakavan ja pitkän suhteen, joka on muodostunut chatissä, niin tutustukaan perin pohjin ihmiseen. Näin ainakin sanoisin niille, ketkä arvostelee ihmiset ulkokuoren avulla, en itse näin tee, mutta täytyy todeta että ulkonäkö ei oo kun plussaa,,,jos on siis omaan mieleen. Kannattaa heti alussa lähettää/toimittaa kuvia keskenään, että ei tuu sitten "yllätyksiä"
tää viesti ei nyt auta niitä ketkä on tälläsen asian keskellä, mutta niitä auttaa ketkä miettii näit asioita.
MUODOSTAKAAN KASVOKKAIN IHMISSUHTEITA, EI KONEIDEN VÄLITYKSELLÄ, VARSINKAAN JOS ETSII VAKAVEMPAA...!
Itellä on kokemusta yhestä tälläsestä tapauksesta. Kirjoiteltiin about pari kuukautta, ja tuntu että "rakkaus" kukoistaa. Kuviakin läheteltiin ja oltiin molemmat ihan tyytyväisiä, kaikki oli hyvin. Eräs kaunis päivä oltiin sovittu että soitettais, ja tein jotain mitä en oli ikinä uskonut, soitin sille. "ujo" kun olen näissä poika asioissa niin en saanut sanaa suustani, its se soitti mulle, kun se ei voinu vastata. no any way, puhelun jälkeen minut valtasi kamala tunne, itkin, vapisin, pelkäsin. Tajusin, että ei tämä oo oikein, ei näin voi ihmisene rakastuu, ilmotin sen hänelle heti tekstarilla, ja se ihme kyllä ymmärs. SE ois halunnu jatkaa, mutta mä en pystynny. myöhemmin, ehkä puol vuotta etettiin jälleen yhteen meilitse ja nyt jälleen kirjoitellaan, tällä kertaa suunta on muuttunut ihan tavalliseen keskusteluun, molemminlla on omia "rakkaus tarinoita" joita mm. kerrottu toisille.
Bointtini on se, että vaikka tiedän ainakin yhden vakavan ja pitkän suhteen, joka on muodostunut chatissä, niin tutustukaan perin pohjin ihmiseen. Näin ainakin sanoisin niille, ketkä arvostelee ihmiset ulkokuoren avulla, en itse näin tee, mutta täytyy todeta että ulkonäkö ei oo kun plussaa,,,jos on siis omaan mieleen. Kannattaa heti alussa lähettää/toimittaa kuvia keskenään, että ei tuu sitten "yllätyksiä"
tää viesti ei nyt auta niitä ketkä on tälläsen asian keskellä, mutta niitä auttaa ketkä miettii näit asioita.
MUODOSTAKAAN KASVOKKAIN IHMISSUHTEITA, EI KONEIDEN VÄLITYKSELLÄ, VARSINKAAN JOS ETSII VAKAVEMPAA...!
Vastaukset 5
Vanhimmat
tossa oli ASIAA!kaikki jotka luki ton nii viisastukaa...(munki varmaan pitäs)...mut toi teksti oli asiaa jos mikä!!!!!
Noh ensinnäkin sanon sen että nettisuhteissa on eroja....okei itselläni ollut kski nettitapaamista..toinen oli täys fiasko...petyin ukkoon pahan kerran mutta toinen....se oli ihanaa...olimme tunteneet pojan kanssa vähän päälle vuoden...ja tapasimme ihan tässä kuukausi sitten...ja tälläkin hetkellä hyvin rakastuneena elelemmä....ja elämä hymyilee meille..ja me tosiaan toisemme löysimme ihan netin kautta...mikäs sattuma sinänsä..mutta ei koskaan voi tietää vaikka se elämän onni löytyisi vaikka netistä...eräänä kauniina päivänä...niinkuin kävi minulle :o)
Kaverinkin on seurustellut n. 6 kk jo ihan netistä alkaneessa suhteessa yhden neitokaisen kanssa. Välimatkaa tosin, mutta ei tunnu haittaavaan ollenkaan :)
Enpä usko, että on oikeaa vastausta siihen, että onko netti hyvä paikka löytää "hänet" vai ei.
Siitä hyvä juttu on netti, ettei ainakaan kiinnitä heti huomiota siihen ulkonäköön joka muuten on ensinäkemällä se vaikuttavin asia tässä materiaalisessa elämässä. Se kun ei pitkälle riitä yksinään.
En oikein ymmärrä kuinka voi sanoa jostain rakkauteen liittyvästä mikä on oikein mikä väärin.. kaikki tietää, ettei rakkaudella ole rajoja, ei paikkaa, ei aikaa jne.. vastaväitteitä?
mä löysin chatistä elämäni miehen!!ollaa oltu tiiviisti yhessä nyt puol vuotta!!mailailtii ja soiteltii n.3kk ennen ku tavattii..mä kannatan nettisuhteita koska niis oppii tuntee toisen ihmisen luonteen!!ulkonäöllä ei oo niin paljoo välii ku sisäisellä kauneudella!!
Sainpa kerran, eräänä kauniina päivänä kaverini kaverilta hänen puhelinnumeronsa......soitin hänelle....siitä alkoi noin 2kk mittainen jokapäiväinen pari tuntia kestänyt puhelinmaratooni....kuviakin vaihdettiin vasta kk.: päästä....sitten tavattiin ja tavattiin....en olis ikinä uskonut että siinä yli 2 vuotta toisiamme katteltaisiin.....
BOINTTINI on seuraava: IKINÄ EI VOI TIETÄÄ MITEN OLISI KÄYNYT,ELLEI KOKEILE!!!! JOS KOKEILEE JA PETTYY,NIIN SEKIN ON PAREMPI KUIN ETTÄ EI KOKEILE OLLENKAAN JA JÄÄ MIETTIMÄÄN MITÄ SAATTOI MENETTÄÄ.....