Kauhea tunne...

SurullisuudenMerkki kirjoitti:

Joo, tosiaan nyt on 2015, ja tämä keskustelu on aloitettu 2003, aika pitkä aika mutta aiheeseen.. Siirryin viimevuonna ylä-asteelle, ja tosiaan olihan minulla ok opettaja. mies ja noin sanotusti nuori opettaja. Hän ei vaikuttanut aluksi mitenkään hirveeltä ihan jees oli, mutta kului kuukausia ja sit rupesin huomaamaan muutamia pervoja asioita hänessä jne. Sit dissasin opettajaani aina kavereitteni kanssa ja niin, kun olin 7 lk halusin aina lähteä pois siitä luokasta kun haastoin hänen kanssaan aina riitaa ja mikään ei oo saanut minua niin ärsyntyneeksi ja pieniki asia/sana jonka sanoin, sai hänet raivostuneeksi. Nyt siihen kunnon aiheeseen, koitti 8 lk. Sain tietää että (3) parasta ystävääni vaihtaa SAMALLE luokalle. Yksi tuli ala-asteelta ja pari muuta ystävääni joutui vaihtamaan luokkaa, toinen niistä joutui siksi koska hän ei aio mennä lukioon, kun oli semmonen luokka missä hän oli, niin tarkoitettu tuleville lukiolaisille, ja toinen siksi kun hänellä ei ollut ystäviä luokassaan ja hänen luokalleen ei olisi tullut ollenkaan tyttöä. Sainkin tietää että ne kolme PARASTA ystäväni vaihtaa samaan luokkaan, ja minulla sentään ei ole ystäviä samalla luokallani kuin heillä. Aina kun nään heidät yhdessä jossakin, missä minä en ole mukana kun joudun olemaan omien luokkalaisten seurassa, niin katsomaan kuinka hauskaa niillä on. Ruokalassa kun olen toisella puolella niitä niin katson aina masentuneena niitä kun heillä on aina juttuseuraa ja hauskaa...Kun minulla sit ei ystäviä ja minut ingoorataan jatkuvasti..Kun alkaa välitunnit...Joudun aina odottamaan hyvin pitkään välkällä yksin että he tulisivat ulos, joskus he eivät tule ja jää syömään yhdessä eväitään...En koskaan tiedä koska he tulevat, ja koska heillä loppuu tunnit, tulevatko ne edes välkälle tai minnekkään. Ne on ainoat ystävät mun elämässä joita rakastan ja ne ymmärtää mua, noin sanotusti sydänystäviä. He tajuavat kyllä kuinka yksinäistä minulla on. Joo, kerroin asiasta isälleni..Että haluan vaihtaa luokkaa, (tosiaan ystävilläni oli naisopettaja ja hyvin mukava sellainen ja minulla mies josta en pidä laisinkaan.) keskustelin isäni kanssa ja taisi vierähtää muutama kyynel, koska halusin että hän ymmärtää kuinka yksinäistä minulla on. Hän sanoi aikovansa jutella rehtorille asiasta joku päivä. No, viimeviikon perjantaina rehtori tuli sanomaan minulle:" Kuule, keskustelin opettajien kanssa luokkasi vaihdosta." Ja näin.. Olin ihan täpinöissäni kun kuulin ystäviltä että heidän opettaja oli jutelleet rehtorin kanssa että minä olisin tullut heidän luokalleen, kaverini olivat hyvin innoissaan kuten minäkin.. No..Koitti normaali Maanantai, luulin että pääsisin vaihtamaan luokkaa heti Maanantaina. No, silloin oli normaali koulu päivä samassa luokassa. Kun tuli Tiistai..Eli tänään, nyt kun kirjoitan tämän niin tänä päivänä tapahtui niin, että kun oli käsityötä. Olin parhaitten ystävieni kanssa samalla tunnilla, kun joku koputti ovea ja menin avaamaan yhtäkkiä oven ja olin juuri lähtemässä takaisin ystävieni luokse kunnes näin opettajani ja toisen opettajan nimeltä Piia. He pyysivät minua keskusteluun, ystäväni katsoi sellaisella hämmentyneellä ilmeellä:" Voi ei, en kai minä(joka kirjoittaa tätäjuurinyt) joudu tuon Piian luokalle." Joo, minut pyydettiin keskusteluun, ja kerrotiin että minun isäni kävi hoiksissa miesopettajani kanssa että kuulema puhuttiin minun koulunkäynnistä joka oli suht huonoo käytöstä, tottakai minua masenti kun en ollut samassa luokassa kuin he ja kuinka jouduin katsomaan heitä. Joo siis mitä he sanoivat/kertoivat että joudun Piian luokalle...Joka oli minulla hyvin hyvin järkyttävä kuulla. Järkytyin heti, etten päässytkään sille naisopettajan luokalle missä oli parhaat ystävänikin, siellä Piian luokassa on yksi tyttö nimeltä Julia, joka on valehtelija, petturi, epäluotettava jakelee kaikkea olemattomia asioita ihmisistä. JA siinä vaiheessa meinasin itkeä, mutta tungin sen syvälle sisääni etten purskahda heti itkuun juuri siinä vaiheessa, en kehdannut sanoa mitään enään..Menin käsityöluokkaan, kaverit katsoivat minua hämmentyneenä että he arvasivat jotain että menen Piian luokalle.. He tulivat heti minua vastaan surullisella ja hämmentyneellä ilmeellä..Kun tulin ovesta sanoin heti että mä vaihdankin Piian luokalle...Ystäväni oli:"Voi hyvä luoja.." Ja kaverit olivat suruissaan ja sanoivat:" Voi eii..:((" Lähdin heti luokasta itkien koska järkytyin pahasti.. Niistä parhain ystäväni seurasi minua ja halasi ja purskahti itsekkin itkuun. Ne päivät, ne kuukaudet, ne vuodet joita jouduin kärsimään silloin 7 luokalla, oli täyttä helvettiä. Yksinä olemista, Ingooraamista, Kaikesta jossa tunsin paljon masennusta. Ja nyt sit joudun Piian luokalle, joka minua tällä hetkellä vituttaa..En syönyt ruokalassa mitään, olin masentunut, surullinen kun katoin ystävieni olevan samassa pöydässä, ne yritti puhua omalle opettajalleen, että kuinka yksinäinen olin..Minulla ei ole ketään seuraa, ja nyt tästä vuodesta tulee helvettiä. Yritän puhua isälleni tällä hetkellä..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä